4.12.06
Kummallinen havainto
Kykenen ajamaan itseni akuuttiin masennustilaan vain yrittämällä jotain. Muutoin olen toiveikas.
Riski liittyy vuorovaikutuksen katkeamiseen. Kaipaan vapautta ja itsenäisyyttä, mutta omistautuminen pelottaa, sillä romahdan sisäänpäin melko helposti. Täällä sisällä on yksinäistä ja kolkkoa, ei oikein sanojakaan. Romahdukseen tarvitaan vain jonkinlainen pettymys: kun vältän riskejä ja vastuuta, pysyn ärsyttävän itseriittoisena; kun asetan itseni alttiiksi, petyn äkkiä ja vajoan itsesääliin. Tyypillinen oja, tyypillinen allikko...
(On aivan liikaa asioita, joissa epäonnistuu väistämättä. Ja lisäksi on loputtomasti niitä, jotka tuottavat epäonnistumisen tunteen, vaikkei mitään hätää olisikaan. Ja sitten tietenkin tulevat kaikki itseään toteuttavat negatiiviset kehät, läpitunkemattomat ja -näkymättömät. Voisin käyttää kaiken aikani toimeliaaseen, keskittyneeseen epäonnistumiseen.)
Tunnisteet: itsesääli, masennus
Timo 23:11
