19.1.07
Toinen yritys lähestyä vakavaa iloa (1.)
Kävin Kiasmassa katsomassa taidetta. Odotin saavani jotain. Menetin ääneni, minkä seikan huomasin toisaalla sijaitsevassa kahvilassa.
Luulen aavistaneeni sen suuren vapauden kokemuksen niiden kaikkien suurten ja monimuotoisten teosten tuolla puolen. Onhan se, että ihminen voi piirtää noin, maalata noin tai sommitella tuollaisen valokuvan tai tilateoksen, osoitus vapaudesta. Tiedämme kyllä, miten moralisti lukee edellisen virkkeen. Hän lähtee siitä, että kaikella vapaudella on hinta, ja epäilee, että esimerkiksi vapauden rajoja koettelevan taiteilun myötä hinta voi tulla liian korkeaksi. Moralismista on vain pieni, hieman varomaton askel paranoiaan. Vapautta pitää käyttää harkitusti, sillä se loppuu kohta, viimeistään jahka tulee maailmanloppu tai ääri-islamistit valloittavat maamme. Silloin ainakin kysytään, kuka on ollut kiltti. Kauhukuvieni moralisti on ihminen, joka saa rohkeuttakin vain pelkäämällä lisää, pelkäämällä kaltaisiaan. Eikä ole todellakaan helppoa olla kristitty, kun näkee, mitä on jumalanpelko käytännössä...
Mutta poikkesin aiheesta. Museossa en pohtinut moisia; kunhan sain todeta, että paljon on mahdollista, enemmän kuin esimerkiksi blogimediassa. On jotenkin hassua ahdistua pienine lauseinensa, kun maailma on suuri kangas ja äänistudio, noin periaatteessa. Siinä saakin tuntea alemmuudentunnetta, kun katsoo taidetta. Tämäkään ei ollut asian ydin, vaikka minua kiinnostaa pohtia, miten taidetta tai mitään potentiaalisesti merkityksellistä voi opettaa tuottamatta typeriä ja epäolennaisia alemmuuskomplekseja. Olen itse altis sellaisille: koska itsetuntoni on huono, olen kiinnostunut maailmasta, jossa huonoitsetuntoisten tarpeet on otettu huomioon...
Mutta eksyn jatkuvasti aiheesta! Palaan siihen myöhemmin.
Unohduin kuuntelemaan georgialaista polyfonista kuorolaulua, joka on pitkään odottanut levyllä tilaisuuttaan ja korvani kypsymistä (löysin kyseisen
musiikin muinoin Kasan kautta). Ihmeellistä. Iveria on amerikkalainen kuoro, mutta ainakaan ummikko ei kuule suurempaa läntistä hapatusta ääntämyksessä ja sävelasteikossa (tosin mm. Kvirian alussa tenorisolistilla on selvä ärrävika, mutta hyvät tenorit ovat tunnetusti kiven alla).Tunnisteet: musiikki, taide, vapaus
Timo 03:06
