4.9.04
Näköisiä unia 2: vapautumisia ja reaktioita
Univelan johdosta nukuin pitkään ja saavuin uuteen tilaan. Uni hämärtää päämäärät. Siinä tulee nähneeksi vaihtoehtoisia eläimiä, saaneeksi ja unohtaneeksikin ideoita, joita voisi ehkä myydä, jos toimisi mainosalalla.
On kaunis päivä. Naiset ovat kauniita. On mentävä ulos. Täällä ei ole mitään nähtävää.
Kävin eilen kaupungilla. Näin hyvin eteeni, katsoin ja kävelin. Sade oli tehnyt kaduista todellisemman näköisiä.
Elämänvietti vei edellisen yön unet, vaikka pihajuhlat olivat loppuneet jo puolilta öin. Olin hakenut liikkeestä, joka tuo mieleen kuvan Kekkosesta Havaijilla, viisitoista patonkia ja kaksi pullapitkoa.
Kävin siis toissakin päivänä kaupungilla. Näin ihmisiä, nuoria, ja vanhoja, rumia (ei kovin) ja kauniita (erittäin), tuntemattomia, tuttuja ja tunnettuja kasvoja Aatos Erkosta Pelle Miljoonaan. Näin ihmisiä ja tunsin oloni vapautuneeksi. Mitä nyt toistelin tuota lausetta mielessäni plus muita, joista muodostui vyyhti, joka olisi pitänyt purkaa pian. Tämä voisi olla tarinan alku.
Näin eläviä ihmisiä. En joutunut tekemisiin, mikä on mukavaa, kun haluaa kokea itsensä vapaaksi. Ei tule ristiriitaisia velvoitteita.
Jos kirjoittaja ei käsitä vapautta, ainakaan jatkuvasti, eikö teksti voisi, lukijoidenkin puolesta, sitä kautta, että tekstiin kirjautuvat vain vapauttavat liikkeet muiden jäädessä ahdistuksen peittoon? Ja ne muut, ne muutkin voisivat olla vapauttavia, jos ne kirjautuisivat.
Käymälä on sikälikin esimerkillinen pöytälaatikko, että se sisältää enemmän spontaaneja reaktioita muiden sanomisiin kuin mielipidetekstejä. Mielipidekirjoittaja tunnustaa aina jotkin vallat sosiaalisessa todellisuudessaan. Reagoija vain älähtää ja koettaa sanoa jotain.
Tunnisteet: unet
Timo 17:24
