5.5.05
Voima ja tunto
Suomalainen Blogistan on turvallinen ympäristö: sen äärimmäisyysilmiöt (kuten Panun ystävällisesti teilaama Finnpundit) ovat tasottomia, voimattomia, syystä tai toisesta itseparodisiksi laadittuja provokaatioita. Niinpä mainitsemani spengleriaanisen blogiryppään harkittu mahtipontisuus ja dostojevskilainen pahan poetiikka tipahtavat neitseelliseen maaperään. Tästä syystä joudun vielä palaamaan siihen: Onko ryppään näkyville jäävä ohjelmallisuus pelkkää poseerausta, kuten minusta vaikutti, vai sittenkin silkkaa propagandaa, missä tapauksessa emme voisi puhua juuri muusta kuin natsipropagandasta Tiedemiehen esittämää kommenttia seuraten?
"Spengler-blogeissa" viitataan natseihin ja äärioikeistoon paljon ja selvästikin tahallisen ambivalentisti. Kaikki epäilyttävät elementit - kulttuurikonservationismi, järjen ja demokratian väheksyntä, fatalismi jne. jne. jne. - ovat läsnä. Vain avoin vihamielisyys puuttuu. Kaiken voi laskea yhteen ja saada vastaukseksi tietyn ruman luvun, ja jos näillä matkasaarnaajilla on jo vastaus tiedossaan, on kieltämättä syytä pelätä, että se on sama. Nimittäin jos tekijät lähestyvätkin viiteryhmiään ikään kuin ulkoapäin eli tahtovat osoittaa taiteilijalle suotavaa vapautta flirttailla tabujen kanssa, niin jo sen, että käden laittaminen tuleen tässä tapauksessa näyttäytyy urotekona pikemmin kuin typeryytenä, voi katsoa osoittavan, että niin kirjoittajat kuin lukijakin ovat sisäistäneet natsismin esteettisen logiikan jo lähtökuopissaan!
Natsismi on runollisen eskatologian poliittinen toteutuma. Natsismissa estetiikka ja poseeraus eivät ole pinnalla vaan ytimessä. Politologian sijasta joudummekin tutkimaan fenomenologiaa: Miltä natsikortti näyttää?
Timo 12:03
