aikani

31.5.05

 

Pehmis

Tietokone on punaisella sohvapöydällä.

Allegrin Miserere soi, lepäilen kyljelläni ja etsin verkosta luumupuun kuvia.

Timo 23:59 (0) kommentoi

30.5.05

 

Kuvitelkaa

Runoilija, jolle ei viina maistu.

Eihän siitä tule mitään. Aina jää sanattomaksi. Ja antaa naisten olla.

Mitä nyt kiehnää kuin koira. Biologisessa virkainnossaan.

Miettii, miksi ei ole tullut ajatelleeksi sitä ja sitä. Yrittää ajatella. Eihän siitä mitään tule.

Katselee sadetta. On unohtanut kameran. Tajuaa hitaasti, ettei siitä olisi apua.

Söi hapankorppuja aamiaiseksi, kun ei muuta löytänyt. Se oli virhe. Nukahti uudelleen, hapan maku suussaan. Näki unia. Ei muista niitä.

Timo 17:31 (0) kommentoi

 

Analogia

Köyhistä rikollisia, rikkaammista kyynikoita.

Timo 09:21 (0) kommentoi

29.5.05

 

Marjafarmakon

Taannoin kun hain verkosta tietoa puutarhakasveista, huomasin, että monien marjojen kohdalla varoiteltiin niiden happoihin liittyvästä syöpäriskistä. Pihlajanmarjojen syöntiä ei oikein suositeltu, eikä raakojen punaherukoiden, sikäli kuin muistan (informaatio näyttää hukkuneen niin netin kuin aivojenikin uumeniin, joten älkää uskoko minua). Varsinkin jälkimmäisiä muistan napsineeni jo varhain. Suomessa tätä huolta ei nähtävästi tunneta. Kotimaisten marjojen terveellisyys on itsestäänselvyys.

Toisaalta englanninkielisiäkin mainintoja marjojen haitta-aineista on jokseenkin mahdotonta löytää tuhansien "marjat ehkäisevät syöpää" -sivujen joukosta.

---

Nettiradiossa soi juuri Mahavishnu Orchestran Pastoral. Miten voikaan kappale olla samanaikaisesti romanttista hippi-newage-progea ja briljanttia, täysin vakavasti otettavaa musiikkia?

Timo 23:25 (0) kommentoi

 

Katvealue

Juuri nyt en tunne parempaa e-lääkettä kuin Karri Kokon toimittaman Varjofinlandian. Palstan vaiheilla kummittelee se perin taantumukselliselta kuulostava idea, että siellä, missä on tuskaa, on myös sanottavaa. Sanottavaa on taatusti enemmän kuin sanomisen kykyä.

Jos kaikki ahdistus pääsisi purkautumaan sanoiksi, saisimme ehkä niin paljon uusia käsitteitä, ettemme enää ehtisi oppia niitä kaikkia. Joudumme vain terästämään korviamme kuin radioamatöörit, ja jotenkin tuolta kohinan seasta kuulee, että Varjofinlandia on hyvä asema.

Timo 19:13 (0) kommentoi

28.5.05

 

Tämä saamattomuus saattaa kyllä olla nestehukkaa. Sääli, jos menee hyvä kirjoitusilta pihalle [pilalle].

Timo 22:00 (0) kommentoi

 

Olo on epäselvempi kuin sen soisi olevan. Pään sisällä hämärtää aiemmin kuin ulkona. Olen kypsynyt ihmisenä ja voisin hukkua joukkoon. Tarvitsen vuorovaikutusta, tarvitsen tosiaan.

Tämä höpinä vain siksi, että täytyi korjata kirjoitusvirhe.

Timo 21:49 (0) kommentoi

 

Tyypit 1

Myers - Briggs -persoonallisuustypologia on aihe, joita eräissä nettipiireissä 90-luvulla harrasteltiin varsin innokkaasti. Sillä näyttää olevan jokin aivan erityinen human interest -arvo, jota täytyisi kai tutkia, jos kerran huuhaaliikkeitäkin. Seuraan siis hieman sydän syrjälläni, kuinka Sedis näyttää taas keksineen ikiliikkujan uudelleen.

Oma heikkouteni abstraktiin psykologiaan on melko laajalti tunnettu. Etenkin nuorempana halusin löytää ihmismielten kirjosta struktuureita, järjestystä ja säännönmukaisuuksia. Uskoni proosan kirjoittamiseen oli kadonnut, kun olin tajunnut, ettei hallussani ole kattavaa psykologista teoriaa, johon voisin verrata subjektiivisia käsityksiäni ihmisten käyttäytymisestä. Elämänkokemuksen hankkiminen vie aikaa ja resursseja, ja kuitenkin tuollainen kätevä teoria jää kokemuksen mukaan haaveeksi.

Timo 19:01 (0) kommentoi

25.5.05

 

Aikalainen

Tunnisteet: kuva

Timo 01:45 (0) kommentoi

24.5.05

 

Epäilyttää

Sillekin vähälle, mitä tiedämme, me annamme väärän merkityksen.

Kuitenkin on jalompaa olla realismin mielevä hidalgo kuin penseä relativisti.

Timo 23:23 (0) kommentoi

 

Epämäärä

Mutta mitä teen itse omissa oloissani, joutessani, joutuessani yksin, se on aina muuta, aina muuta kuin mitä annan ymmärtää. Ja minulla on kiusallisia uusia pelkoja, kuten se, että niistä osista, joista koetan elämääni koota, kasautuukin ihan tavallinen elämä.

"Huolestuneena jänne on todella lyhyt," totesi kaveri. Huolestuneisuus on sitä että raja on tässä ja nyt. Että kuolema on tässä ja nyt. Eikä ehdi tuntea kauhua eikä surua.

Timo 22:20 (0) kommentoi

 

Päivän kysymys

Eikö se, että ilmaisemme rehellisen mielipiteen, tee meistä oman retoriikkamme uhreja ja siten syyntakeettomia pahoihin puheisiimme?

Tietoinen manipulaatio olisi vastuullisempaa.

---

Ehkä joskus muotoilen tuonkin kysymyksen paremmin. Nyt palaan horrokseen. Nettiradio soittaa laiskamadolle Tangerine Dreamia ja Nils Petter Molvaeria.

Timo 20:42 (0) kommentoi

 

Jos nyt

Osaisinpa edes, ylipäänsä, ylipäätäni kirjoittaa.

Älkää tehkö kuten sanon; tehkää kuten toivoisin sanovani.

Timo 02:34 (0) kommentoi

22.5.05

 

Olen sunnuntaimaalari

Rakko peukalossa osoittaa, että hinkattu on. Mikään ei edistynyt, mutta onnistuin hieman korjaamaan aikaisemman työintoni jälkiä.

Timo 22:02 (0) kommentoi

21.5.05

 

Reppuselkää

On vain saatava langan päästä kiinni. "Lanka" voisi olla jokin tietty tekninen diskurssi, mutta sellaisen lainaaminen omaan käyttöön onnistuu harvoin. Täytyisi olla mukana oikeassa tekemisessä.

Olen mahdollisesti tyhmentynyt, koska olen kaihtanut haasteita, mutta jos vain muistan kytkeä sanan toiseen niin, että sanoista syntyy ketju, pääsen ehkä vielä pakoon tyhmyyttäni. Tällainen on kirjoittamisen houkutus.

Olen taas lukenut uutisryhmistä vanhoja artikkeliketjuja. Usenetin tietyt kirkas- ja korkeaotsaiset ulottuvuudet tekivät minuun vaikutuksen, kun olin nuori. Diletantismi elää tuollaisissa piireissä: ollakseen olemassa ne eivät tarvitse erityisempää rahoitusta, ainoastaan ylläpitoa. Webistä ei hevin löydä yhtä perinpohjaista keskustelua ja yhtä voimakkaita debattööripersoonallisuuksia.

Joskus vuonna 1996, tai niihin aikoihin, tutustuin Jantuseen nyyssiympyröissä. Olen siitä lähtien viihtynyt omaperäisten yksityisajattelijoiden seurassa. Tämä on pelottavankin toimiva tapa paeta vastuuta ja tosi- eli tuotantoelämää. Maailma näyttää pieneltä, kun seisoo eksentrikkojen hartioilla.

(Tiedemies keksi tähän oivaltavan taloustieteellisen analogian. Valitettavasti en muista termiä, jota hän käytti.)

Olkoon sitaatti, johon päätän tämän merkintäni, kunnianosoitus Trio Erektukselle:

"If we see farther than others it is because we stand on the shoulders of geeks." - Mark Edwards (kuka lieneekään [löysin sitaatin tietysti googlaamalla "shoulders of geeks", lisähuomautus 29.5.05]).

Timo 22:05 (0) kommentoi

 

Si, rappia

En välittäisi kirjoittaa muuta kuin hieman mitä sattuu. Menkää pois, täällä ei ole mitään sanottavaa.

Kevätaurinko paistoi tänään juhlavasti. Kaupunki oli antelias ja oloni rento. Mietin, miten suunnattoman paljon hienoja kokemuksia jäljellä olevaan elämääni mahtuukaan, jos niille vain järjestyy aikaa. Pelkään "täyttä elämää". Ajan on pysyttävä kosteana ja plastisena, jotta ehdin oppia muovailemaan sitä.

Timo 21:05 (0) kommentoi

 

Cucu

Blogistan ei koskaan nuku. Haamupäivitykset jatkuvat läpi yön.

Timo 03:40 (0) kommentoi

20.5.05

 

Suppea sentimentaalinen omaelämäkerta

Miten kauan onkaan mennyt, että olen oppinut ihmisten tavoille, jotenkin. Ja maailma taitaa menettää osaajan. Tämä on traaginen trade-off. Ei ollut tarkoitus. Olen ekstrovertimpi kuin olen tahtonut olla - ja tunteellisempi.

---

Nyt lopetti osuutensa Patti Smith, Rock'n'roll Nigger, tervetuloa The Rolling Stones ja Torn and Frayed. Kanava on yhä sama.

Timo 23:37 (0) kommentoi

 

Perusfriikki paljastuu

Käsittämätöntä, että sanatkin ovat kateissa. Ei niiden pitäisi olla. Tarvitsisin niitä juuri nyt, kun tunnen liikkuvani hulluuden rajamailla - vai tunnenko näin siksi, että sanat ovat kateissa, vai siksi, että haluaisin liikkua jossain muualla, jossain missä osaisin ja pätisin niin kuin ylioppilaan kuuluu? En vieläkään oikein tule toimeen sen tosiasian kanssa, etteivät tekstini tahdokaan olla asiatekstiä. Sietämätön yllätys.

En ole vieläkään rehellinen itselleni. Olisi pakko olla. Kirjoittajana tuota integriteettiä voisi pitää jopa hyveenä. Siksi yritän. Mutta ajattelu menee ilmehtimiseksi. Ilmaan.

Musiikkia on mukava kuunnella, mutta se tuottaa enimmäkseen irrallisia ja jäsentymättömiä vaikutelmia ja toiveita. Ei tiukkaa asiaa.

Avartuessaan huomaa hulluutensa tavanomaisuuden. Tekisi mieli kieltäytyä monesta [moisesta] myrkystä.

Kuuntelemani nettiradiokanava soitti Mekanik Destruktiw Kommandoh:n. Kokonaan. Ja minä kobaïantaidoton menin välillä kauppaan, jossa ei ollut vessapaperia. Nyt soi Stan Getz, What is this thing called love.

Timo 23:25 (0) kommentoi

 

Niitä päiviä

Jos olisin tajunnut juonen, olisin ollut reippaasti mukana. Nyt jäin omaan liemeeni vellomaan.

Näin. Että näin.

Minua pitäisi valvoa, jotta en unohdu. Uppoutumatta en saa mitään aikaan; uppoutuneena en huomaa ajan kulumista.

Timo 01:37 (0) kommentoi

18.5.05

 

Nostalgiahetki junassa äitienpäivänä & jälkimietteitä

Suomalainen arkkitehtuuri on pääsääntöisesti rappeutunut samaa rataa kuin suomalainen iskelmämusiikki.

Kun taustalla laulaa Olavi Virta, tekee mieli räjäyttää kaikki 50-luvun jälkeen rakennettu. Kaikki on suhteetonta, kompelöä, vulgaaria, vähäisimmänkin hyvän maun vastaista.

Tuollaisessa tekohauskassa laatikossa asuu kitschin alapuolelle rappeutunut kulutusliha ja varmaankin ajattelee, että on parempi olla iloinen kuin surullinen.

Kurjuus näyttää lähes aina ja lähes kokonaan korvautuvan rumuudella. Voi olla, että jokin havaitaan vain rumaa taustaa vasten, jolloin meillä on taas yksi syy kiittää paskaa kukkasista. Mutta on vaikea kiistää sitä, että laajentaessaan toimeliaisuuttaan ihminen alittaa luonnon asettaman esteettisen standardin yhä vain häikäilemättömämmin.

Arkkitehdit ovat traaginen ammattikunta. Väistämättömän epäonnistumisen tunne kurkussaan he janoavat kaikenlaista askeettista ja karkaisevaa.

Timo 21:23 (0) kommentoi

17.5.05

 

Radionalisointia

Shoutcastin sivut ovat kamalan näköiset. Kyseessä on kuitenkin eräs nykynetin parhaista palveluista, kun kaistanleveys on ongelma enää harvalle.

Kiitokset Svenille korvat avaavasta vinkistä. Maailmoja on virrannut ohi.

Timo 21:06 (0) kommentoi

 

Politiikka

Useimmat poliittiset mielipiteet ovat kuin spasmeja, kouristuksia, vieläpä sellaisia, jotka tahtovat tarttua ihmisestä toiseen.

Timo 09:55 (0) kommentoi

 

Jää

Jos tietäisi jään jatkuvan kirkkaana ja lujana niin kauas kuin silmä kantaa, luistelutaidon vajavaisuus ei häiritsisi. Eikä uimataidon olemattomuus. Kompuroinnit jäisivät taakse ja liuku pitenisi joka potkulla hiukan.

Timo 09:41 (0) kommentoi

15.5.05

 

Nosce te ipsum

Veloena on nähnyt unta minusta. Pahoittelen, etten muista nähneeni hänestä. Vastavuoroisuus olisi enemmän kuin suotavaa, sillä Veloenan uni on hieno.

Asunnossani lojuu piirustusvälineitä, joita en ole käyttänyt vuosiin. Valitettavasti.

Matti kävi kuulostelemassa. Totesimme, että filosofi on hyödytön idiootti, ja olimme tyytyväisiä itseemme, tai niin luulin. Kotonaan Matti istahti pöydän ääreen ja näemmä huomasi, ettei ollut saanut päivän keskusteluista kunnon otetta. Koetan auttaa häntä vaatimattomalta osaltani, vaikka pelkään joutuvani myöntämään ajatteluni niin sekavaksi, ettei yhdenkään järkevän ja todellisuudentajuisen lukijan kärsivällisyys voi riittää hapuiluni seurailuun.

Koetin selittää Matille jotain samansuuntaista kuin "käytännön solipisti" Rauno Räsänen omalla tahollaan. Sivumennen sanoen: Kun kerran oppisana "solipsismi" on muodostettu sanoista solus (vain) ja ipse (itse), herää kysymys, eikö myös ässävajaalle muodolle pitäisi voida sepittää klassinen syntyperä. Jos ipe ite on solipismin äitee, niin mistä puhumme tällöin?

Wittgensteinin nimi tipahti huuliltani useaan kertaan, kun yritin kritisoida teorioihin hirttäytymistä, mutta en löytänyt uskottavalta kuulostavia sanoja tai oikein ajatustakaan.

Pienen luonnoksen jos koettaisin piirtää. Naturalistit uskovat terävöittävänsä filosofiaa teknisillä kysymyksillä: "Miten tämä on selitettävissä?" (Lue: osaammeko rakentaa [tekoäly]järjestelmän, joka antaa tällaisen vastauksen?) "Miten voimme arvioida?" (Lue paranoidisti: millainen yleispätevä systeemi vaaditaan ajattelun täydelliseen kontrollointiin?) Tällaisilla kysymyksillä kaiken maailman pseudotieteilijät mainostavat omia tutkimusohjelmiaan eli päähänpinttymiään - ja kauppa käy myös akatemiassa. Tuloksena on hedelmätöntä ja hämäräperäistä metafysiikkaa, jota sen täydellinen runollisuuden puute ei ainakaan pelasta. Se tuhoaa ajattelun vapauden antamatta tilalle mitään. Wittgenstein saa kiemurrella haudassaan.

Ja minä huomaan vain puhuvani ja puhuvani, sillä, toisin kuin Veloena arvelee, olen seurassa harvoin hiljainen.

Timo 11:37 (0) kommentoi

13.5.05

 

Poliittinen aatos

Palkansaaja on lahjottu orja.

Timo 02:06 (0) kommentoi

12.5.05

 

Välikysymys

Tämän palstan nimi on siis jäänyt värähtelemään kahden vaiheille. Miten tämä mahtaakaan häiritä lukijaa?

Timo 22:07 (0) kommentoi

 

Blogistanin puolustusteollisuuden ylpeys, osa 1

Oho, puhuvatko ihmiset Tommista liikaa? Minusta kaikki ovat hirvittävän hiljaisia ja salailevia. Toki kyse voi olla myös ero niissä piireissä, joissa liikumme.

- Veloena Matin kommenttipalstalla.

Kun olin nuhainen ja irti verkosta enkä juuri jaksanut kirjoittaakaan, luin arkistoistani Perkolan Tommin vanhoja, vuosien 2002 ja 2003 merkintöjä, joita hän ei ole valitettavasti julkaissut uudelleen kokonaisina. On hienoa ja epätavallista, että joku, kuten Tommi, jaksaa asettaa arkipuheelle ankaria teoreettisia vaatimuksia - vaikka pitkälti tästä syystä olisikin lähes kaikkeen älylliseen elämään hyvin tyytymätön, hukuttaisi oman eläytymisensä ironiaan ja latelisi kanssaihmisille arrogantteja ja ajoittain omaperäisiä syytöksiä.

Mitä siitä muuten tulisikaan, jos tuollainen käyttäytyminen olisi tavallista? Meissä jokaisessa kai asuu pieni kyyninen konservatiivi, joka hihkuu mielihyvästä saadessaan soveltaa kategorista imperatiivia tällaisen kysymyksen muodossa. Ei kai vähiten Tommissa, joka välillä näyttää puhuvan sisäisen tyranninsa äänellä ja välillä vastustavan tätä ääntä erittäin urheasti ja jämäkästi. Kirjoittajana hän henkilöi sekä kuriyhteiskunnan dilemmaa että kategoristen järkiperiaatteiden toteuttamisvaikeuksia. Se on hyvin opettavaista, mutta tarkemman opin saamiseksi täytyisi mennä asteittain yksityiskohtiin, mitä keinoa sankarimme itse koettaa välttää. Hän kertoo pitävänsä kirjallisuudesta, jossa kaikki yksityiskohtien ja suurten linjojen väliin jäävä puristuu pois:

Rupesin taas pitkästä aikaa lukemaan Pentti Haanpään juttuja. Joskus kun saan ajatukseni selviksi, voin yrittää kirjoittaa tänne miksi mielestäni Pena on paras. Ehkä syy miksi jutut minua niin viehättävät on se, että Haanpää tarkkailee kirjoituksissaan maailmaa joko hyvin läheltä hieman ranskalaisen uuden romaanin tyyliin tai sitten hyvin kaukaa sukupolvien, vuosisatojen tai geologisten kausien vinkkelistä. Hän laajentaa näitä kahta kunnes ne puristavat lyttyyn sosiaalisen tason, jossa elää aatteiden, tunne-elämän ongelmien ja kuvitelmien kaltainen mentaalinen jäte.

Merkintä on kirjoitettu 28. maaliskuuta 2003, eikä sitä löydy web-arkistosta. (Mainos: ilman Spotlightia en ehkä olisi jaksanut etsiä tätä uudelleen.)

Tommin teksteissä paistaa ulkoavaruuden jyrkkä valo. Iloinen päivänpaiste lankeaa mutkattomasti mustalta taivaalta ja varjot ovat kuin pohjattomia rotkoja. Valossa paljastuu kuitenkin hirveä jäteongelma, ennenkuulumaton intellektuaalinen jäteongelma. Mutanttirottien laumat luikkivat varjoihin. Jollain tavoin tämä on herooista. Mutta mietin, millä tavoin Tommi on valmis asemoimaan itsensä sosiologian kentälle. Sitähän hän koettaa opiskella. Jääkö hän katselemaan sivusta, peläten tahrautuvansa mentaaliseen jätteeseen?

Minäkin olen välttänyt käsieni likaamista ja sen vuoksi kierrellyt yhteiskunta- ja ihmistieteitä menemättä ikinä mukaan. Samasta syytä en ole halunnut myöskään toimittajaksi: En halua puuttua vieraiden ihmisten asioihin. Koen itsekin esimerkiksi kyselytutkimukset tunkeilevina. "Mind your own business", sanotaan valtakielellä, mutta en ole koskaan kuvitellut, etteikö liike-elämässä vasta puututtaisikin vieraitten ihmisten asioihin. Millaisia ammatteja jää oikeastaan jäljelle?

Pidän blogia vastatakseni itse niistä asioista, joihin toiset voivat puuttua - en saadakseni huomiota, vaan varautuakseni ja tottuakseni uhkaavaan huomioon sekä päästäkseni vieraudesta ja muukalaisuudesta tuttuuteen. Samalla joudun ehkä uhraamaan tietämisen kannalta välttämättömän etäisyyden. Sääli antiruumisti-Tommia: pidän häntä ystävänä, en vieraana!

Sankarimme, miksi ei. Tommi on jonkinlainen kirjallinen elämänmuoto, hahmo romaanissa, jota jotkut varmasti pitäisivät vanhanaikaisena mutta jollaista maassamme ei silti osata luoda. Toivoisin osaavani, mutta uskon, että sankari tekee sen itse. Tommin tuotoksissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja tietty taattu lauseen laatu. Mies on blogimaailman omaperäisin esseisti.

Timo 21:30 (0) kommentoi

 

Postmodernia sopeutumattomuutta

Osaan vastata jos jonkinlaisiin kysymyksiin, mutten sitten minkäänlaisiin vaatimuksiin.

Timo 11:07 (0) kommentoi

11.5.05

 

Tukoista

Äitini rivitaloasunnon pitkään tukkoiselta tuntunut viemäri jämähti tyystin tukkoon. Samoin kävi nenälleni, ja olin juuri pääsemassä hyvään vireeseen. Paikalle oli hälytettävä putkimiehistö tähystämään, rassaamaan ja pumppaamaan. Oman pääni ontelot jäivät toistaiseksi silleen. Olo on jo huomattavasti parempi, mutta tulehduksen on kuoltava, muuten ei hyvä heilu sen kantajallekaan. Jotenkin pääni on nyt virittynyt siten, että kun sairaus masentaa ja turhauttaa, niin halu vaivata lääkäriä heikkenee samassa suhteessa.

Timo 19:47 (0) kommentoi

7.5.05

 

Ajattelutuki

Esimerkissä kaksi keskustelee kasvokkain. Keskustelijat auttavat toinen toistaan ajattelussa. Järjestely toimii, kun kumpikaan ei välitä keskustelun suunnasta. Kummallakaan ei ole suunnitelmaa. Kumpikaan ei ole sitoutunut. Tämä on onnellinen tilanne.

Muistini ei tahdo toimia ilman keskustelukumppania, joka auttaa valitsemaan assiaatioista jonkin, seuraamaan, hakemaan, assosioimaan lisää. Suurin osa muistimme ulkoisista laajennuksista ei valitettavasti kunnioita assosiaatiolakeja. Tästä syystä pidän Mac OS X v10.4:n Spotlight-hakutoimintoa apuvälineenä, jota ilman en pärjää - en siis ole pärjännyt: tekstihahmotelmani ovat täysin sekaisin, sekavasti nimetyt tiedostot pullollaan fragmentteja, jotka muodostavat väljän ja yhä väljenevän verkoston. Älkää vain kyselkö opintojeni tilasta... Spotlight toimii ensituntumalta (valitettavasti ainoastaan) melkein kuin ajatus. Hävettää olla näin riippuvainen uusimmasta populaaritietotekniikasta.

Timo 17:31 (0) kommentoi

6.5.05

 

Vapaahkoja valpurimuisteluita 1

Sanoisin, että Mikko on palstani hovikriitikko - eikä kyseessä ei ole kumpikaan Aikaani viime aikoina kommentoineista samannnimisistä. Tapasimme viimeksi vappuna. Mikko huomautti, että tekstissäni on paljon "kryptologiaa". Huomion osuvuutta on vaikea kiistää: ilmaisuni voisi ja saisi olla suorempaa. Kryptisyys eristää ja ilvehtiminen saastuttaa mielen.

Itse salailun tiedostan vain puolittain. Kenties kyse on lähinnä siitä, että kieli tarttuu mukaan myöhään ja vajavaisesti enkä saa asetettua ajatuksiani siistiin merkkijatkumoon. Mutta en usko, että freudilainen sensuuri on myöskään aivan väärä kuva prosessista. Lupullinen muoto toimii vahvistuksena salailulle, vaikka en itse salausprosessia kykenekään täysin verbalisoimaan ja tiedostamaan. Joka tapauksessa kirjoittamisesta uhkaa tulla kommunikaation pullonkaula. Aivoitukset ruuhkautuvat ja karkailevat. Siksi "rajamuodollisuudet" täytyisi minimoida.

Mutta miettiäkin täytyy.

Timo 12:54 (0) kommentoi

 

Kuni hellä liikekannallepano

Usenetissa tunnetaan kansanviisaus, jonka mukaan Hitler-kortti katkaisee keskustelun. Blog-ympäristössä, jossa kukin viljelee omaa palstaansa ja itseensä mennen keskustelee itsensä kanssa, kortin hipelöinnillä on nähtävästi päinvastainen vaikutus, ainakin itseeni.

Timo 10:28 (0) kommentoi

5.5.05

 

iKani loppui

Olkaa siis huoleti. Koska lukemanne sivu on nostettu ATM-blogien kunnianarvoisaan joukkoon, sen nimi ei ole enää iKani. Vanha Aika ja minä on palannut yläpalkkiin.

Timo 23:47 (0) kommentoi

 

Voima ja tunto

Suomalainen Blogistan on turvallinen ympäristö: sen äärimmäisyysilmiöt (kuten Panun ystävällisesti teilaama Finnpundit) ovat tasottomia, voimattomia, syystä tai toisesta itseparodisiksi laadittuja provokaatioita. Niinpä mainitsemani spengleriaanisen blogiryppään harkittu mahtipontisuus ja dostojevskilainen pahan poetiikka tipahtavat neitseelliseen maaperään. Tästä syystä joudun vielä palaamaan siihen: Onko ryppään näkyville jäävä ohjelmallisuus pelkkää poseerausta, kuten minusta vaikutti, vai sittenkin silkkaa propagandaa, missä tapauksessa emme voisi puhua juuri muusta kuin natsipropagandasta Tiedemiehen esittämää kommenttia seuraten?

"Spengler-blogeissa" viitataan natseihin ja äärioikeistoon paljon ja selvästikin tahallisen ambivalentisti. Kaikki epäilyttävät elementit - kulttuurikonservationismi, järjen ja demokratian väheksyntä, fatalismi jne. jne. jne. - ovat läsnä. Vain avoin vihamielisyys puuttuu. Kaiken voi laskea yhteen ja saada vastaukseksi tietyn ruman luvun, ja jos näillä matkasaarnaajilla on jo vastaus tiedossaan, on kieltämättä syytä pelätä, että se on sama. Nimittäin jos tekijät lähestyvätkin viiteryhmiään ikään kuin ulkoapäin eli tahtovat osoittaa taiteilijalle suotavaa vapautta flirttailla tabujen kanssa, niin jo sen, että käden laittaminen tuleen tässä tapauksessa näyttäytyy urotekona pikemmin kuin typeryytenä, voi katsoa osoittavan, että niin kirjoittajat kuin lukijakin ovat sisäistäneet natsismin esteettisen logiikan jo lähtökuopissaan!

Natsismi on runollisen eskatologian poliittinen toteutuma. Natsismissa estetiikka ja poseeraus eivät ole pinnalla vaan ytimessä. Politologian sijasta joudummekin tutkimaan fenomenologiaa: Miltä natsikortti näyttää?

Timo 12:03 (0) kommentoi

4.5.05

 

e-lääkettä i-kansalle

...olkoon tagline loppujen lopuksi. On tämäkin kehitystyötä. Kirjallisuudesta piti kirjoittamani muun muassa. Tässä maistiaista:

Einsteinin supervuodesta 1905 puhutaan paljon, mutta kuinka moni muistaa John Barthin supervuotta 1955? Nuori Barth kirjoitti keväällä esikoisromaaninsa kolmessa kuukaudessa ja syksyllä toisen samassa ajassa. Romaanit ovat Uiva ooppera ja Matkan pää.

---

Sietämätöntä. En saa kirjoitetuksi, kun olen takertunut vaikutelmien vaalintaan. Kaikki tekemäni viilaukset näkyvät päivityksinä, koska en tarkentanut seurattavaa tekstialuetta ilmoittaessani blogini listalle.

Timo 21:50 (0) kommentoi

 

Bloggaus, iKansan eLääke

Mainostettuani e-lääke-ideaani melkein kaikille vastaantulijoille päätin tehdä siitä tunnuslauseen palstalleni.

Timo 20:05 (0) kommentoi

2.5.05

 

Pessimismi elää

Parasta juuri nyt blogikentällä on uusi blogirypäs, jossa Spenglerin jalanjälkiä seuraten kehitellään jonkinlaista poeettista eskatologiaa.

Kun taisteleva humanismi ja dandymäisesti tyylitelty romanttinen paatos yhdistyvät erektushenkisistä blogeista tuttuun lievästi happamaan elitismiin, melankoliseen tiedonhaluun ja karskinsynkkään futurologiaan ja kun aihepiiri ja kuvasto ovat suurelta osin silkkaa tuomiometallia, tuntuu kuin koko blogimaailman sankaritarusto olisi yhtäkkiä tarjolla yhdessä paketissa. Spengleriaanien ohjelmallisuudessa on ehkä turhaakin poseerausta, mutta toivon sydämeni pohjasta projekteille pitkää ikää. [Lue myös jatko-osa.]

Timo 21:05 (0) kommentoi

1.5.05

 

Solidaarisuutta

Hakusi - "Vappu on eläkeläisten juhla" - ei vastaa yhtään sivua.

Nyt vastaa.

Timo 16:33 (0) kommentoi