Isä kuoli, lupauksia
29. 3.
Isä kuoli.
Nyt mies katsoo peilistä.
31. 3.
Talot eivät ole pieniä iloja.
Niitä ei voi näpertää.
Suuri on paha, jos sen edessä hyvä häpeää.
Ajattelin silloin joskus kirjoittavani aforismikokoelman.
Pitäisikin luetella asioita, joita voisin koettaa.
-isi-muotoja... ja juuri lupasin itselleni tehdä sen mitä pitää.
Suuremmat sanat, suuremmat kuvat, minähän olen kävelevä marginaalimerkintä!
Alanko jo vallan halveksia heikompiani, avoimesti.
1. 4
Selvittääkseni ajatuksiani...
Vain kiteytyksen koen perustelluksi.
3. 4.
leikkiä ja teoriaa...
Tällainen olen ollut:
häpeän, tuskailen, mutta muuten en välitä.
Mies, riisuttu malli
ei, vaan sielu, näyteikkunamalli,
pelkät kuoret
Miten voisin Otaniemessäkin mennä nukkumaan elämäninnosta hytisten.
4. 4.
klo 19.20
Olen 25
. Tilin tähänastisesta elämästäni joudun vetämään hatustani, koska kirjanpitoa olen kammonnut.
Pelastaako objektiivisuus ja kiihkottomuus häpeältä?
Jospa osaisin ajatella, kun ajatteluani tarvitaan.
Tämä kirja on yksinkertainen esimerkki ajattelun tarvitsijasta, helppo asiakas, kuvittelua jo selvästi konkreettisempi harjoitusvastustaja.
5. 4.
Mitä voi jättää kriittisen projektin ulkopuolelle?
Kriittisen projektin sisällä ei tällaisiin kysymyksiin ole lopullista vastausta.
Päädyn kysymyksiin, jotka kysyvät vain itseään, eivätkä enää viittaa mihinkään suoraan.
Puolivahingossa olen taikonut objektin kadoksiin.
10. 4.
Nyt minun on asetettava itselleni päämääriä, joita en voi toivoa auktoriteettien ymmärtävän.
Aikani minua kannatettiin ja aikani olen ollut avuton.
17. 4. Tahto, tahto, tule esiin.
21.5
Jaksanko vielä pitää pilvistä?
hapaks legómenon*
tuon pilven sanoma
1998, otteita, *oik. hápaks legómenon
Tunnisteet: isä
Timo 11:03
