6.5.06
Kevät kartsalla
Sää on hieno ja oma vointini mainio. Vaikka Helsingin ilmanlaatu käy surkeasta suorastaan absurdiksi, astma, josta kärsin koko viime vuoden, pysyttelee latenttina.
Urbanistiverkoston kautta olin saanut saanut tietää mahdollisuudesta mennä tänään seuraamaan Todellisuuden tutkimuskeskuksen esitystä Helsinki by Night, mutta lippujen hankintaan tuli eilen illalla lopullinen mutka, kun sankarinne houkuteltiin kaupungille ja katsomaan tulipaloa. Makasiinien palo lieveilmiöineen osoittautuikin todelliseksi urbaaniksi performanssiksi, vaikka ehdin paikalle vasta suurimpien liekkien jo laannuttua: olin siihen asti pitänyt pääni kylmänä ja valinnut ensin lasillisen appelsiinimehua hyvässä seurassa.
Karnevaalitunnelma oli kiistaton, hieman kitkerä ja unheimlich, mutta niinhän sen kunnon karnevaaleissa kuuluu ollakin. Kansaa kerääntyi ratapihalle katsomaan jotain, mikä näytti Suomen suurimmalta rakovalkealta. Nuoret ja vanhat puhkesivat julistamaan näkemyksiään: Postitalolla hihkuivat ja nahistelivat punkteinit, Aleksanterinkadulla möykkäsi yksinäinen uusnatsi (no, käsipuolessaan hänellä oli tyttöystävä, siisti uljas liinatukka, mutta muut aatetoverit olivat jossain muualla) huutaen siegheileja ja tuhoa äärivasemmistolle. Ehkä hän ajatteli Berliinin valtiopäivätalon paloa, ehkä ei. Eduskuntatalo peittyi savuun. Muutama harrastajasavusukeltaja istui portailla. Tuuli kävi idästä ja piinasi Töölöä.
Täksi illaksi on siis keksittävä jokin toisenlainen happening, vaikka sellainen, jossa illuusioiden sijaan tulee brechtiläinen vieraannuttamistekniikka ja jossa homma niin sanoakseni hoidetaan kotiin klassillisilla menetelmillä, jotka luonut on todellisuuden tuntemus. Älkää kysykö miten.
Tunnisteet: kuva
Timo 14:55
