23.8.06
Hypnopolitiikan arkipäivää
Näin unta, jossa hilauduin kauppakeskuksen liukuportaissa ja kailotin jonossa edemmäksi ehtineille (jotka eivät olleet tuttuja unen ulkopuolelta, kuten yhä harvemmat unteni seikkailijat) näkemyksiäni demokratiasta. Ensiksi selitin, kuinka yksipuoluejärjestelmä on epälooginen käsite (kun ajattelee sanan "puolue" etymologiaa ja käyttöä useimmissa kielissä): jos nimittäin kaikki ovat samalla puolella, kukaan ei ole millään puolella. Jos unessa innostuu omista ideoistaan, mahdollisuudet kriittiseen reflektioon ovat varsin rajalliset, ja itse innostuksessa on tietty uhkarohkea, kyseenalainen sävy, jonka saattaa tuntea. Unessa. Onhan selvää, että yhdellä puolueella on aina vastapuoli, vihollinen, joka on vain suljettu ulos.
Sen sijaan, että olisin alkanut kritisoida jo esittämääni väittämää, siirryin unessa toiseen, pitkälti analogiseen, ongelmaan. Poliittinen moninapaisuus on demokratian välttämätön ehto: niin kuin emme voi ajatella demokratiaa ilman oppositiopuolue(i)ta, voimme tuskin ajatella demokratiaa ilman jonkinasteista ajan tendensseihin reagoivaa oikeisto-vasemmisto -jakoa. Paradoksaalisesti kuitenkin se, joka demokratian ja moninapaisuuden nimissä kannattaa samanaikaisesti sekä oikeistoa että vasemmistoa, luopuu mahdollisuudesta ylläpitää sitä mitä kannattaa, sitä demokratiaa ja sulkee itsensä totalitaarista ajattelua muistuttavalla tavalla politiikan ulkopuolelle, puolueettomuuteen. Mutta se, joka haluaa, että poliittisen kahtiajaon toinen osapuoli lakkaisi olemasta, on tietenkin antidemokraatti jos kukaan.
Tunnisteet: unet
Timo 10:07
