14.11.06
Jäänteitä hautaanvalmiudesta
Jos huomaan innostuvani jostain ja alkavani suunnitella tulevaa, uinuva kuolemanpelko herää heti, ja kuolleeksi luulemani taikauskoisuus.
Vanha kansa, niinkö se ajattelee, että pitää elää siten, että on varaa kuolla?
Että syntiä ei ole se, mikä estää elämästä, vaan se, mikä estää kuolemasta?
Meilläpäin on muka hurskaskin tapa huokaista: "Pääsispä jo pois!"
Olenko vahingossa perinyt tällaisen asenteen?
Luovuus on pelottavaa samasta syystä kuin rakkaus: että jokin riippuu omasta olemassaolosta. Ja toisen.
Tunnisteet: ahdistus, kuolema, luovuus, neuroottisuus, rakkaus, traditio, uskonto
Timo 13:06
