10.11.06
Luulankomiehen näköisiä unia
On turvallista eläytyä luurankoon, jota ammutaan haulikolla. Se vain hajoaa.
Haulikossa on jykevä valurautapiippu, jonka suussa on kuutisen pitkulaista reikää. Sitä pitelee vaalea nuori nainen. Istumme hämärässä betonilattialla, toinen luurangoista nojaa vieressäni seinään tai sitten olen itse se. Luumme on löytänyt lihava, virnistelevä ja oudosti elehtivä baseball-syöttäjä jostain kentän tuntumasta.
Pelaaja on osoittanut toisen pääkallon yhtenäistä kulmakaarta ja selittänyt sen todistavan, että kallo kuuluu yhdelle ja samalle henkilölle.
Sisällöltään käsittämättömissä, rytmisissä huudoissa on pelin ydin. Tunnelma on vähän niin kuin suomalaisessa pesäpallo-ottelussa, mutta intensiivisempi.
Luurankoani ammuttuaan haulikkotyttö uhkaa kauempana istuvaa. Aavistan haulikon hajoavan ja laukeavan pitelijänsä kasvoille. Ruuti leimahtaa. Onneksi nainen näyttää säästyvän pahoilta vammoilta.
Piti pahoittelemani, että muistan parhaiten uneni banaalit ja lapselliset horror-ainekset, mutta olen kovasti muistelevinani, että koetin nähdä siinä niin itään kuin länteenkin. Laulunkappaleita:
Siperian lakeus on suuri,
While the lonely mingle
With circumstance?
Lopussa esiintyy hiiriä ja ihmisiä laboratorion hämärissä. Aikomuksenani mahtaa olla risteytyä edellisten kanssa, enkä herää niin energisenä kuin oli määrä.Tunnisteet: unet
Timo 12:33
