1.1.07
Pieni Sudan
Vihoviimeinen hirviö voitettavaksi on yksinäisyys. Se osaa kätkeytyä joka paikkaan; sankarin itsensä korskeassa hahmossa se irvistelee, kaikista saumoista. Ja meille viileille suomalaisille lienee helppo uskotella, että se on kuin lohikäärme, taruolento.
Ei se ole ajattelemattomuutta, pelottavaa tuntemattomuutta se on. Olen loukannut ja saanut tililleni sydänsuruja. En todellakaan halua tottua tämmöiseen. Minne voisin vetäytyä täältä teeskentelemästä?
Toivotan kaikille oikein hyvää ja kaunista alkanutta vuotta.
Tunnisteet: katumus, rakkaus, tunteet
Timo 23:42
