14.9.05
Vihosta blogiin 1
Noudin tänään tilaamani skannerin (Canon CanoScan LiDE 60). Siispä voin nyt kertoa osallistumisestani Helsingin Poetiikkakonferenssiin 22. elokuuta.
En osannut arvata, että poeetat suostuisivat esitelmöimään maanantaina virka-aikaan. Niinpä kun ehdin paikalle, suurin osa tilaisuudesta oli jo takana. Filosofi-runoilija Olli Sinivaara alusti parhaillaan aiheesta "vastarinta" - huolellisin, huomaavaisin ja hoksaavin sanankääntein.
Hakeuduin nöyrästi nurkkaan. Siellä havaitsin nojailevani leuhkasti pikkuflyygeliin takanani sotaisasti töräyttelevä Kullervo. Viereisen tuolin ja pianon väliin oli jäänyt keinotekoista hämähäkinseittiä, pianon päälle aaltopahvia.
Kuuntelemisen ja katselemisen ohessa ehdin raapustella vihkooni pieniä kuvia:
Tapani piirrellä ihmiskasvoja nojaa eräänlaiseen dynaamiseen pareidoliaan. Voi olla, että tällaisten hahmojen synnyttäminen auttaa minua pitämään muuten liian villisti tempovat ajatukseni kasassa. Parhaat kuvat syntyvät, kun tajunta virtaa vapaasti enkä yritäkään piirtää mitään erityistä. Käsin kirjoittamisen paras puoli on siinä, että aina välillä voi hellittää ja sallia kynän piirtää kirjainten sijaan naamoja - tai miksei jotain tarkoituksenmukaisempaakin, kuten arkkitehtonisia detaljeja. Niin teki Dostojevskikin. (Tätä edustavampaa esimerkkiä en verkosta löytänyt.)
Tilaisuuden päätteeksi oraattori Santanen turvautui retoriseen veritekoon tyydyttääkseen viehtymystään juhlapuheisiin. Yleisön edustajana olin tyytyväinen kuulemaani ja halusin isona nuoreksi runoilijaksi.
Konferenssin jälkeen vaihdoin muutaman sanan Karri Kokon kanssa. Juhana Vähästäkin olisin mielelläni jututtanut, mutta en osannut lähestyä tätä tekstinsä näköistä hiljaista miestä.
Tunnisteet: kuva, piirros
Timo 20:52
