Saloja ja ehtoja 1
Hei, moniko? Koko heimoniko?
Moni saattaa pitää itsekritiikkiäni mielivaltaisena. En aina itsekään usko siihen. Kritisoinnin sijastahan pitäisi huoltaa, ei tuottaa huolta vaan iloa. Olisi syötävä, juotava, liikuttava, rakastettava. Ei pitäisi aivan sillä tavoin pysähdellä eikä pidätellä kuin tämän kirjoittaja vanhastaan. Tulisi jäsentyä siihen mikä todella jäsentyy eikä antaa yhteiskunnan riiputtaa jäseniään.
Yleensä, niin, etupäässä, haaveilen, leijuksin irti maasta kykenemättä kirjoittamaan mitään. Tällä kertaa päätin asettaa näppäimistön niin etäälle monitorista, että tuskin näen tekstiä. Menetelmä simuloi kirjoituskoneitta. Korjailun houkutus on pienempi. Voisi puhua puolittaisesta etäkirjoituksesta: näin näen sentään, että linkki näppäimistön (langattoman) ja koneen väillä toimii.
Kun heräsin, mielessäni oli motto "pankaa tyhmemmäksi". Unessa oli karun taajaman sepelipihaa, aumakattoa, pienteollisuutta, kuorrutettuja donitseja, nuoria naisia ja ankea piirustussali, jossa oli myös vuoteita; plansseja, joissa oli kaikuja 60-luvun orgaanisesta arkkitehtuurista ja hirveästi korkeuskäyriä; jossittelua, kilttiä erotiikkaa, Kampin keskus ja kadonnut liikuntavälinesalkku, ei aivan tässä järjestyksessä. Digikuvausta, täytyisi lisätä: se liittyi tuohon entisen etälemmen häivähdyksenomaiseen toteutumiseen oudossa rakennuksessa, tämän ylisillä.
Ehdin nähdä unta myös uudesta ylivoimaisesta kotimaisesta blogipalvelusta, muun muassa. Nukuin pitkään. Mutta tämä tapahtui viime torstaina. Vaikka aihe on vanha, ei siinä minkään pidä estää jatkamasta.
Keyboard täällä, teksti tuolla: tila on kuin säveltäisin. Saman tapaan kuin sähkökirjoituskoneen ampuessa merkkinsä paperiin kuin jousiviritteinen konetuliase, kuin Suomi-konepistooli, syntyy myös tässä järjestelyssä näppäimen painalluksen ja sen vaikutuksen välille miellyttävä etäisyys. Nimittäin kirjoituskone, jonka sain taannoin lainaksi, ei täyttänyt tehtäväänsä. Suomenkielisen tekstin sijasta se tuotti pienen pätkän salakoodia (kuva alla) ja jumiutui sen jälkeen peruutusvaihteelle.
Seuraavassa osassa lisää kotimaisesta, kotoisasta eli kodikkaasta.
Tunnisteet: itsekritiikki, kuva
Timo 12:58
