9.11.06
Näkemiin, järki
Mieleni on fragmentteja taas. Pienistöstä lukekaa.
Kirjoittaminen on hullun hommaa niin kuin leikki on lapsen työtä. "Lapsi on terve kun se leikkii, sairas kun se ei lopeta." Sairausleimakirves odottaa nurkassa, jottei työ vie mukanaan ja muutu keinosta päämääräksi: kun homma lakkaa olemasta keino eli väline, siitä katoaa järki, samoin tekijältä. "Järki se pitää olla naidessakin." Tämä on suomalaista perusviisautta. Mutta miksi tavallinen kunnon työ ei suostu näyttäytymään meille alkuperäisessä, viattomassa järkiperäisyydessään, mutkattomana koneena, vaikka sitä kaikkialla mainostetaan sellaisena, ja miksi mitään, mikä herättää lieviäkään intohimoja, ei voi viedä loppuun menettämättä ainakin osaa järjestään?
Tunnisteet: järki, mielikuvitus, pienistö
Timo 14:30
