5.1.07
Astetta vähemmän epämääräisesti
On surullista, että niinkin tärkeä ja keskeinen sana kuin "mielekkyys" on monimerkityksinen. Kun keskustelemme mielekkyydestä käyttämiemme käsitteiden tulisi olla ainakin sikäli tarkasti määriteltyjä, että voimme sanoa, onko "mielekäs lause" väistämättä (ainakin potentiaalisesti) intuitiivisesti mielekäs vai ei.
Logiikassa ja joukko-opissa voimme helposti operoida kuvitteellisilla formaaleilla käsitteillä, jotka ovat semantiikaltaan täysin riippumattomia muista käsitteistä. Ekstensionaalisen merkitysteorian kannalta sellainen sana (esim. "sypsi"), joka tarkoittaa jonkin täysin mielivaltaisesti valitun objektijoukon alkiota siten, että kyseiseen joukon alkioilla ei ole ensikatsannolta mitään muuta yhteistä kuin että jokainen niistä on "sypsi", on aivan yhtä mielekäs kuin mikä muut tahansa sana. Sanaa "sypsi" (mitkä asiat sitten sattuvatkaan oleman "sypsejä") ei voitane pitää intuitiivisesti eikä pragmaattisesti mielekkäänä, vaikka sen mainitseminen vaikuttaakin mielekkäältä diletanttitason filosofisessa blogimerkinnässä. On valaisevaa kysyä, voidaanko sypseistä väittää jotain. (Olen nimittäin jo väittänyt.)
Tämä lisäjohdatukseksi kysymykseen, voiko tieto lakata olemasta ns. inhimillisesti mielekästä tai peräti tuhota tällaisen mielekkyyden. Tiedon klassiseen määritelmään kuuluva perusteltavuusvaatimus edellyttänee väittämältä ainakin jonkinlaista pragmaattista mielekkyyttä sen lisäksi, että sille voidaan antaa totuusarvo. "Sypsi"-esimerkkini oli tietenkin sikäli huono, että tieteessä käytetyt käsitteet (tai predikaatit) ovat yleensä kaikkea muuta kuin paloittain määriteltyjä ja mielivaltaisia; Occamin partaveitsi niittää sypsit ja vastaavat anomaliar äkkiä pois - kuitenkin yhä uudestaan ja uudestaan törmää väitteisiin, joiden mukaan (luonnon)tieteellisten ja muunlaisten mielekkyysvaatimusten, totuuden ja intuition, vallitsee suorastaan myyttinen taistelu, jossa tieteen tehtävänä on armotta tuhota vanhat, liian antropomorfiset ja mutenkin vanhanaikaiset, epäjumalat ja riisua elämä illuusioista. Käytännöllisen filosofian ja oman maailmankuvani kannalta minua kiinnostaisi nimenomaan tietää, onko tällaisella modernistisella mytologialla minkäänlaista tieteellistä oikeutusta, samoin kuin olisin kiinnostunut tietämään, onko meillä lopultakaan minkäänlaisia paikallisista olosuhteista riippumattomia perusteita suhtautua tieteeseen tai teknologiaan masokistisesti. Aika moni "tieteellisen maailmankuvan" kannattajahan selvästi nauttii siitä tuhosta, jota hän katsoo edustamansa tiedon tuottavan muunlaiselle ajattelulle. Tai ajatelkaapa taloustieteilijöitä...
Taistelun tietämättömyyttä vastaan ymmärrän hyvin: tietämättömyys on vaarallista, ja eräs vaarallinen (ja osin tahalllinen) tietämättömyyden muoto on tieteestä riippumattoman kulttuurin luokitteleminen tietämättömyydeksi.
Kaikki fundamentalistit ovat kammottavia; eräät osallistuvat sivistyksen tuhoamiseen tieteen nimissä.
(Pohdintani on aukkoisempi kuin reikäjuusto, mutta jos jaksan olla kiinnostunut näistä kysymyksistä...)
[Täydennelty useaan otteeseen, viimeksi klo 22.20.]
Tunnisteet: filosofia, logiikka, mielekkyys, sivistys, teknologia, tiede, tieto
Timo 19:44
