17.1.07
Toissäöinen ja eilinen
"Tämä maa on sellainen henkinen harvennushakkuu, ettei ole toista nähty. "
- S. Liuhto
Helsingissä rakennukset olivat outoja, sisäpihat, mutta tiesin niistä paljon, julkisivutyylit. Selitin mielelläni.
En muista, lähdinkö matkaan täältä vai Tampereelta, mutta kulkuani kohti pohjoista säesti ortodoksinen liturgia. Ylitin tulvivan sillan, jonka kahta erakkoa esilukijamme muisti. Toisen erakon epiteetti oli "Pyhittäjä", ja molemmat olivat tehneet sillalla itsemurhan. Outo käänne. Selvisin kuivin jaloin, sillä pidin kiinni kaiteista. En tiedä, miten onnistuin. Silta oli kaksikaistainen ( ja muistutti hieman Fräntilän siltaa). Maa oli alava, autio, vetinen ja hämärä.
Kun lähestyin Oulua, alkoi aurinko paistaa. Tie teki pittoreskin kaarteen yli metsäisen kunnaan, ja männyt hohtivat kultaisina. Ylhäällä tien vasemmalla puolella istui venäläinen kivellä ja luki ääneen, ehkä runoutta.
Kohta herättyäni aloin saada tekstiviestejä: Eräässä niistä kirjoittaja mainitsi olevansa arkkitehdin kanssa työmaahississä matkalla pilvenpiirtäjän huipulle. Käymälöitsijä oli ties missä Harkovassa. Kaveri intoili Venäjän (ja Ukrainan) uudesta rakennustaiteesta ja kysyi, tiedänkö Aleksander Brodskya, jolla on "mahtavia juttuja Moskovassa". Rakentaminen on siellä kuulemma miellyttävää, ei ankeaa ja elämänkielteistä niin kuin Suomessa (ja nähdäkseni unissanikin, vaikka katson ne pääosin positiivisiksi); julkisessa tilassa viihtyy ihminen ja luovuutta on "kuin 20-luvulla".
Harkita pitää, mutta pieni annos Idän hulluutta voisi tehdä terää. Mistäpähän tuota saisi?
[Korjattu "yli metsäisesti kunnaan" klo 0.58.]
Tunnisteet: arkkitehtuuri, unet
Timo 21:24
