12.8.06
Neurootikko muistelee
Selailin taas vanhoja päiväkirjojani kiinnostavien ajatustenpoikasten toivossa. Nyt kun kehittelen ensimmäistä kertaa täysin vakavissani oikeaa kirjaa, vanhojen muistelussa on yhtäkkiä yllättävästi järkeä: uusi päämäärä luo outoa valoa, uutta järjestystä menneisyyden kaaokseen.
Mutta ainakin vuonna 1999 kaaos ahdisti minua vähemmän kuin järjestys, sillä järjestys tuntui vaativan selitystä. Halusin epätoivoisesti ymmärtää, miksi on näin eikä noin. Luonto tuntui - luonnontieteen kautta - vastaavan näihin kysymyksiini, mutta ihmiset ja heidän tekonsa vaikuttivat kuristavan mielivaltaisesti kokoonkursituilta.
Minulta puuttui kaiken teoria ja sen mukana kaikki: olisin tarvinnut yksikäsitteisen, kattavan ja lopullisen selvityksen siitä, millä kaikilla eri tavoilla asiat saattavat rakentua ihmismielissä, jottei olisi tarvinnut olla niin sekaisin (verrattain harmittomasti mutta kuitenkin).
Miten totaalisia itsenöyryytyksen ja vieraantuneisuuden aikoja nuo olivatkaan! Onneton rationalisti: olin ja olen yhä paljon irrationaalisempi kuin tahdon myöntää. Mukana juuri sen verran - ei enempää eikä vähempää - intelligenssiä ja todellisuudentajua, että onnistuu hämäämään itseään ja hämmentämään toisiakin... Tämä kaikki kummastuttaa heikkoa mieltä.
Tunnisteet: järjestys, järki, neuroottisuus
Timo 01:59
