13.1.07
Määreiden määrättömyydestä
Taisin innostua liikaa uudesta luokitteluoptiosta. Idea on kaunis, hahmotteilla oleva lopputulos vähän ruma. Vapaasti luonnontilassa kirmanneet merkinnät ovat muuttuneet arkistokyborgeiksi. Rauhassa uinuneiden muistiinpanojen neitseellisyys on tärvelty.
Sanalistat roikkuvat lyhkäisten tekstieni ja pienten kuvieni perässä surkuhupaisina, venyvinä laahuksina; kirjasin edes voisi olla pienempi, mutta uudesta Bloggerista ei näytä löytyvän pääsyä label-osion koodiin. Assosiointi- ja hahmotusapuna laputustoiminto on mainio, mutta tahtoisin käyttää sitä hieman vähemmän huomiota herättävällä tavalla.
Vaan kerranpa vielä keksin luontevammat luokitukset, kauniimmat kategoriat!
[Lisäys klo 16.33: huomasin, että labeleilla oli tyyli, joka piti vain määritellä. Täten ongelma ratkesi.]
Tunnisteet: blogin muutokset, järjestys, kuva, luokittelu, piirros, sanat
Timo 15:03
(0) kommentoi
Tekninfo
Olen ottanut käyttöön Bloggerin uuden version ja lisäillyt merkintöihin labeleita eli avainsanoja - tai mitä nuo olisivatkaan suomeksi, nimilappuja? Jos mieleenne tulee käteviä kategorioita, niin ehdottakaapa (joitain tarkempia kuin "minä"). Systeemi on hyvä, mutta kokeneempien vinkit ovat oikein tervetulleita.
Siirtyminen ei tapahtunut aivan ongelmitta. Arkistot olivat aluksi kateissa. Ongelma ratkesi, kun kopioin koodinpätkän toisenlaisesta, uudemmasta sivupohjasta.
Tunnisteet: blogin muutokset, hakemisto, järjestys, luokittelu, sanat, tiedonhaku
Timo 00:38
(0) kommentoi
12.8.06
Neurootikko muistelee
Selailin taas vanhoja päiväkirjojani kiinnostavien ajatustenpoikasten toivossa. Nyt kun kehittelen ensimmäistä kertaa täysin vakavissani oikeaa kirjaa, vanhojen muistelussa on yhtäkkiä yllättävästi järkeä: uusi päämäärä luo outoa valoa, uutta järjestystä menneisyyden kaaokseen.
Mutta ainakin vuonna 1999 kaaos ahdisti minua vähemmän kuin järjestys, sillä järjestys tuntui vaativan selitystä. Halusin epätoivoisesti ymmärtää, miksi on näin eikä noin. Luonto tuntui - luonnontieteen kautta - vastaavan näihin kysymyksiini, mutta ihmiset ja heidän tekonsa vaikuttivat kuristavan mielivaltaisesti kokoonkursituilta.
Minulta puuttui kaiken teoria ja sen mukana kaikki: olisin tarvinnut yksikäsitteisen, kattavan ja lopullisen selvityksen siitä, millä kaikilla eri tavoilla asiat saattavat rakentua ihmismielissä, jottei olisi tarvinnut olla niin sekaisin (verrattain harmittomasti mutta kuitenkin).
Miten totaalisia itsenöyryytyksen ja vieraantuneisuuden aikoja nuo olivatkaan! Onneton rationalisti: olin ja olen yhä paljon irrationaalisempi kuin tahdon myöntää. Mukana juuri sen verran - ei enempää eikä vähempää - intelligenssiä ja todellisuudentajua, että onnistuu hämäämään itseään ja hämmentämään toisiakin... Tämä kaikki kummastuttaa heikkoa mieltä.
Tunnisteet: järjestys, järki, neuroottisuus
Timo 01:59
(0) kommentoi
