aikani

17.6.04

 

Suvussa kulkien

Lauantaina olin pitkästä aikaa sukujuhlissa. Isävainajani nuorin veli oli täyttänyt seitsemänkymmentä vuotta jo uudenvuoden tietämissä. Yhä sitä oli vaikea uskoa hänestä, kun hän vihdoin juhli pienimuotoisesti, kesämökillään.

Peittelin epävarmuuttani hymyilemällä ylileveästi, jaarittelemalla, ottamalla valokuvia. Olin hieman väsynyt, ulkona satoi, sain flunssan. Vanhat tätini olivat herttaisempia kuin koskaan.

Äitini piti hartaan ja liikuttuneen puheen. Päivänsankari esiintyi kevyemmin ja varmemmin, erot paikallisissa traditioissa näkyivät: hän lausui yhden oman runonsa, sitten mitallisia humoreskeja ja faabeleita menneiltä ajoilta - runoilijoiden nimet olivat outoja - sekä Aune Kiviojan satiiris-monumentaalisia murrerunoja, jotka kertovat maaseudun muutoksesta.

Setäni paljasti, että perheen varsinainen runopoika oli ollut isäni, nuorena, kauan sitten. Jos olin kuullut asiasta aiemmin, se oli tuskin kiinnostanut. Nyt tieto yllätti. Itse olin nuorena kyynisempi ja estyneempi kuin nykyään. Taisin seurata pitkälti isääni. Kadehdin kyllä joidenkuiden herkkyyttä, intoa, ties mitä, mille ollut vaatimattomassa maailmassani sijaa.

Johan on kumma. Ei vain omasta vaan vanhempienikin kaapista näyttää löytyvän heikosti hyödynnettyjä verbaalisia taipumuksia. Myös perheemme jäsenten yllykkeet ja pidäkkeet näyttävät yhdensuuntaisilta: toisaalla into julistaa sanomansa maailmalle suorin, suurin ja vilpittömin sanoin ja toisaalla taipumus hävetä tätä. Lieneekö velipoika samaa mieltä?

Nähdäkseni tällaisen lapsenomaisuuden dilemman voi ylittää vain siten, että alkaa käyttää kieltä - sehän ei käytössä kulu - ja haastaa Jaakobin lailla painiin ne sanat, jotka häilyvät edessä kunnioitusta herättävinä.

Timo 11:53 (0) kommentoi

13.6.04

 

Päivän kysymykset

1. Onko museoviraston kellarissa virastomuseo?

2. Hillerinkuja on Herttoniemessä ja johtaa koululle. Kuinka monta kertaa tienviittaan on lisätty t-viiva?

3. Miksi tunteita vastustetaan niin ikävästi tunteisiin vetoavalla tavalla?

Timo 10:23 (0) kommentoi

 

Kahville menossa

Eilen oli sateista. Iski nuha. Tänään aurinko antaa evidenssiä plasebovaikutuksestaan.

Kirkkohakkinen on hieno lintu: puolisolleen uskotonta tapausta ei tunneta, vaikka savupiippuun se taas pesää rakentaa.

Timo 10:22 (0) kommentoi

11.6.04

 

Ilmentää taloutta

Päiväkirjan pito on mielen kirjanpitoa. Pitämällä sitä julkisesti tavoittelen välitöntä tilintekoa, ja tekstini lähestyy maallista rukousta.

Jatkuu.

Timo 12:19 (0) kommentoi

7.6.04

 

Kukkeudesta

Viikonloppu oli parasta aikaa olla puu, uusissa lehdissä ja kukissa.

Oli myös otollinen aika nuorenparin astua aviosäätyyn. Onnitelkaamme kanssabloggaajaa.

Oli hyvä olla ulkona kymmenen, yhdentoista aikoihin: kannatti etsiä Helsingissä iltakävelyidylliä Olaus Petrin kirkon nurkilta sunnuntaina; kannatti flaneerata Tampereen palikkaleikkikortteleissa lauantai-illan läpinäkyväksi tekevässä valossa. Nuoriso riekkui siellä vielä melko hillitysti, Helsingissä yöllä harvinaisen levottomana. Kahden kaupungin välissä tuijotin hämärtyvää maisemaa oman kuvani läpi, olin raukea mutta hereillä intensiivisesti kuin unessa.

Timo 14:00 (0) kommentoi

4.6.04

 

Järjen paluu

Minulla on tunne... niin, vaikuttaa siltä, että olen vuosien kuivan kauden jälkeen saamassa älyni takaisen, kaiken lisäksi terävöityneenä. Fyysisesti koen voivani paremmin kuin koskaan. Minulla ei edelleenkään ole asiantuntijalausuntoa mahdollisen depressioni asteesta, mutta tämänhetkiseen tilaani verrattuna monissa aiemmissa onnenhetkissäkin on ollut jonkinlainen erossaolon leima. Väitän kärsineeni ärsykerunsauden keskellä kognitiivisesta deprivaatiosta, mielekkäiden, hallittavien ja tosien asioiden puutteesta: en ole kyennyt irrottamaan niitä kaoottisista ja ahdistavista puitteistaan, tai en ole kyennyt rittävässä määrin toteuttamaan niitä (esim. matemaattinen ajattelu) valitsemassani toimintaympäristössä (esim. arkkitehtuuri). Olen alistunut mittailemaan fenomeeneja mitoilla, joita en ole tuntenut niin hyvin tai sillä tavoin kuin itseltäni edellytän.

Huomaan itsessäni merkkejä kahdesta kovasti kaipaamastani kyvystä: kyvystä erottaa olennainen epäolennaisesta ja kyvystä toimia systemaattisesti. Ne näyttävät vain vaativan riittävän eheää motivaatiota ja jonkinlaista positiivista päämäärää, ja minä olen näissä asioissa aika nirso... Mutta hyvä [heh]. Tehtävä syksyksi: interaktiivisen suhteen luominen tiedemaailmaan.

Timo 11:11 (0) kommentoi

3.6.04

 

Vietelty aika

Kuntosalilla käynti siirtyi huomiseen. Päätin poiketa Akateemiseen kirjakauppaan. Siellä, pitkään harkittuani, valikoin kassiini nipun angloamerikkalaisia populaaritieteellisiä pehmytkantisia, ruhtinaallisella kahdenkymmenen prosentin alennuksella. Dennett, Feynman, Ridley ja pari muuta. Toivottavasti osoitautuvat hintansa väärteiksi.

Timo 21:46 (0) kommentoi

 

No niin, nyt reippailu odottaa, tyttö ja koira. Lähdepäs siitä, arvon minä...

Timo 18:44 (0) kommentoi

 

Bootstraps

Hengähdän hetken ja katson ympärilleni. En ole tähän päivään mennessä uskaltanut lähteä nousemaan kohti huippua, mutta asiani ovat erittäin hyvin, jos vain rohkenen keskittyä niistä tärkeimpiin ja parhaisiin. Jäseneni ovat vetreät. Lähden kuntosalille ja tervehtimään koiravahtia.

Timo 17:49 (0) kommentoi

 

Romantiikkaa vuodelta 2004

Lapsesta kypsyy aikuinen aikuisten maailmaan niin kuin aikuisesta kypsyy kuollut kuolleiden mailmaan.

Kuinka kukaan suostuu kuvittelemaan, että ihmisen kuuluu kypsyä ja kasvaa kuin jokin EU-standardin mukainen hyötykasvi? Tänä päivänä viisastumiseen tarvitaan yhä järjettömämpi hyödyttömyys ja kyvyttömyys, yhä harvinaisempi mutaatio.

Timo 16:40 (0) kommentoi

2.6.04

 

Iltasatu

Jarkko Meretniemi: Humanistien kuolema

Timo 23:36 (0) kommentoi

 

Vuodatus tai leikkiä hengellä

Mies käymälästä koettaa kailottaa minulle jotain sen sydämenmuotoisen reiän kautta, joka on kaikissa pilakuvissa.

Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa leikistä, opiskelijalehteen, mutta olen ajatellut vain työtä: miten tehdä tästäkin ajattelusta työtä, tehdä siitä tuote, jonka voi myydä, jos ei rahaa saadakseen niin muuten ansioituakseen. Mutta jälkimmäinen tie on vajonnut hiekkaan valtioiden arvovallan mukana. Kiusaaja on siis vahva, eikä leikki tahdo maittaa silloinkaan kun sitä mielisi ylistää.

Jo työ - leikki -vastakkainasettelu tuo vähättelyn kuvaan. "Leikki on lapsen työtä", sanotaan. Antaa lapsen leikkiä. "Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se ei lopeta." Leikki on jotain lapselle kuuluvaa, ja jos se, mitä teen, osoittautuu joksikin muuksi kuin oikeaksi työksi, osoittaudun itse lapselliseksi ja epäkypsäksi. Näin ollen kirjoittaja, joka sattuisi kirjoittamaan silkasta hartaudesta (filosofina) eikä suinkaan tuottaakseen (poeettina klassisessa mielessä), luokiteltaisiin luvatta lapsen kaltaiseksi eli tyhmäksi, laiskaksi ja moraalittomaksi.

Yhteiskuntamme polttavin ongelmahan on, etteivät nuoret eivät suostu aikuistumaan eli ottamaan vastuulleen elämäntehtäväänsä, suurten ikäluokkien elättämistä heidän vanhuudenpäivillään. Raimo Sailaksen syyttävä sormi osoittaa suoraan minuun, ja minä jähmetyn. Tajuan olevani lainsuojaton näissä talousmetsissä, eikä tämä ole leikin asia. Ei auttane, vaikka leikki olisi elinkeino, kuten niillä alkuperäisillä elämäntapaintiaaneilla oli tarkoitus.

Taloudellinen tilanteeni on ollut ja on edelleen sen verran siedettävä, että olisin itseilmaisun alalla vapaa tekemään mitä haluan, ellen ottaisi vallitsevaa asenneilmapiiriä niin vakavasti.

Kaikki älykkäät ihmiset tietävät, että lahjomaton on vain suurten lukujen laki, ja uskovat, että kehitys tai tuho tekee hengentuotteillemme joka tapauksessa niin kuin Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa tehdään kuiville oksille. Mikseipä siis lapseksi, pelleksi tms. tulemisen ynnä muun syrjäytymisen välttäminen riittäisi yksilön elämän tarkoitukseksi? (Olenko taantumassa lapseksi vai aikuiseksi, kun käytän ilmaisua "elämän tarkoitus"?)

Olen hieman kiihtyneessä tilassa. Käteni kutiavat.

Timo 22:51 (0) kommentoi

 

Sinulla on yksi silmä

Fanaatikon ongelma ei ole väärässäolo vaan kyvyttömyys kunnioittaa toisten harrastusta toisiin asioihin ja yksittäisen intressin kohottaminen yleiseksi laiksi.

Antifanaatikon ongelma on intressittömyys tai intressitiedottomuus.

Toisilla on toiset ongelmat.

Timo 17:42 (0) kommentoi

1.6.04

 

Ihminen tuottavimmillaan?

Sedis on täällä, Blogistanin James Brown: paiskii duunia toistenkin puolesta, ja hampaat hohtavat. Hengästyttävää!

Setämiehen kautta löysin J. Kuokkalan valaisevan esimerkin, joka nostaa näppärästi lavalle kaikkien tunteman elämänmuodon, sanamuodon kurittajan, äidinkielenopettajan.

Juuson uusi ilme on sees ja sisältöä tukeva. Taustakuva vetää hiljaiseksi.

Itseni on vaikea tuottaa tekstiä nyt, kun koetan eri tasoilla taata, että kiinnostuksenkohteeni saavat itsekin puheenvuoron.

Timo 22:35 (0) kommentoi