aikani

30.11.05

 

Ketkä täällä ajattelevat vapaammin kuin papit?

Timo 05:05 (0) kommentoi

29.11.05

 

Yksinkertainen elämänohje

Älä jätä tiloja tyhmilleen.

Timo 16:02 (0) kommentoi

 

Saloja ja ehtoja 1

Hei, moniko? Koko heimoniko?

Moni saattaa pitää itsekritiikkiäni mielivaltaisena. En aina itsekään usko siihen. Kritisoinnin sijastahan pitäisi huoltaa, ei tuottaa huolta vaan iloa. Olisi syötävä, juotava, liikuttava, rakastettava. Ei pitäisi aivan sillä tavoin pysähdellä eikä pidätellä kuin tämän kirjoittaja vanhastaan. Tulisi jäsentyä siihen mikä todella jäsentyy eikä antaa yhteiskunnan riiputtaa jäseniään.

Yleensä, niin, etupäässä, haaveilen, leijuksin irti maasta kykenemättä kirjoittamaan mitään. Tällä kertaa päätin asettaa näppäimistön niin etäälle monitorista, että tuskin näen tekstiä. Menetelmä simuloi kirjoituskoneitta. Korjailun houkutus on pienempi. Voisi puhua puolittaisesta etäkirjoituksesta: näin näen sentään, että linkki näppäimistön (langattoman) ja koneen väillä toimii.

Kun heräsin, mielessäni oli motto "pankaa tyhmemmäksi". Unessa oli karun taajaman sepelipihaa, aumakattoa, pienteollisuutta, kuorrutettuja donitseja, nuoria naisia ja ankea piirustussali, jossa oli myös vuoteita; plansseja, joissa oli kaikuja 60-luvun orgaanisesta arkkitehtuurista ja hirveästi korkeuskäyriä; jossittelua, kilttiä erotiikkaa, Kampin keskus ja kadonnut liikuntavälinesalkku, ei aivan tässä järjestyksessä. Digikuvausta, täytyisi lisätä: se liittyi tuohon entisen etälemmen häivähdyksenomaiseen toteutumiseen oudossa rakennuksessa, tämän ylisillä.

Ehdin nähdä unta myös uudesta ylivoimaisesta kotimaisesta blogipalvelusta, muun muassa. Nukuin pitkään. Mutta tämä tapahtui viime torstaina. Vaikka aihe on vanha, ei siinä minkään pidä estää jatkamasta.

Keyboard täällä, teksti tuolla: tila on kuin säveltäisin. Saman tapaan kuin sähkökirjoituskoneen ampuessa merkkinsä paperiin kuin jousiviritteinen konetuliase, kuin Suomi-konepistooli, syntyy myös tässä järjestelyssä näppäimen painalluksen ja sen vaikutuksen välille miellyttävä etäisyys. Nimittäin kirjoituskone, jonka sain taannoin lainaksi, ei täyttänyt tehtäväänsä. Suomenkielisen tekstin sijasta se tuotti pienen pätkän salakoodia (kuva alla) ja jumiutui sen jälkeen peruutusvaihteelle.
Seuraavassa osassa lisää kotimaisesta, kotoisasta eli kodikkaasta.

Tunnisteet: itsekritiikki, kuva

Timo 12:58 (0) kommentoi

 

Hapuja

valittavinamme
joukosta
tiloja ja vuoria
tiloja, joissa ilmenee, ja tiloja, joissa ei
siinä
suvussa
ja niissä suhteissa
tiloja, iloja ja vuoria
iloja, jotka suomattamme menevät
vuoria, jotka eivät
suuremmin
vuorru
siitä suruja, jotka menettelevät
sopivissa suhteissa
varastonkaatoja laivastoja ja
tilastoja ja vuoristoja
ilostoja, joista käy
tuulettelematta ilmi ilman
muuta liikaa ja vääriä asioita

Timo 11:50 (0) kommentoi

 

Tää on tätä, julkaisemista.

Timo 00:28 (0) kommentoi

 

Jos pystyt kuvittelemaan itsesi runoilijaksi, unohda runous.

Timo 00:28 (0) kommentoi

 

Riittänee merkinnäksi

Blogeilta voi odottaa ja vaatia koko ajan lisää. Televisiolta ei, lehdistöltä ei. Blogit ovat näyttäneet vasta naurettavan pienen osan koko voimastaan.

Timo 00:05 (0) kommentoi

 

Kalleimmaksi käy riiippumattomuus.

Timo 00:00 (0) kommentoi

28.11.05

 

Täydennys

tiedostaa olevansa
ilmaisee olevansa
                   Lauri Ihonalainen
näyttää olevansa
vaikuttaa olevan

Timo 15:56 (0) kommentoi

 

Identiteettikriittinen runorunko

(Tähän jotain Heideggeria tai Aristotelestä)

muistaa olevansa
unohtaa olevansa
                  Lauri Ihalalainen
sanoo olevansa
kertoo olevansa
kehuu olevansa
toteaa olevansa
uhoaa olevansa
kiistää olevansa
vastaa olevansa
katsoo olevansa
väittää olevansa
kieltää olevansa
esittää olevansa
julistaa olevansa
selittää olevansa
osoittaa olevansa
ilmoittaa olevansa
vakuuttaa olevansa
valehtelee olevansa
                       taustalla näkyvä kypäräpäinen hahmo
mainostaa olevansa
tunnustaa olevansa
kivahtaa olevansa
tuntee olevansa
kokee olevansa
näkee olevansa
kuulee olevansa
haistaa olevansa
maistaa olevansa
vaistoaa olevansa
ajattelee olevansa
kuvittelee olevansa
luulee olevansa
uskoo olevansa
toivoo olevansa
epäilee olevansa
arvelee olevansa
miettii olevansa
mieltää olevansa
oivaltaa olevansa
huomaa olevansa
tajuaa olevansa
käsittää olevansa
myöntää olevansa
havaitsee olevansa
ymmärtää olevansa
todistaa olevansa
tietää olevansa
on olevinaan

Timo 13:25 (0) kommentoi

 

Niinpä Stalin minussa ei voi muuta kuin kehottaa teitä pyytämään anteeksi ja häpeämään, jos ette ymmärrä. Vaan ei missään nimessä päinvastoin, missään nimessä en tule itse pyytämään anteeksi.

Etenkin sitä, mille ei ole sanoja, voidaan käyttää teitä vastaan.

"Nimittäin totuus ja oikeus ovat luonnostaan vahvempia kuin niiden vastakohdat, joten jos päätökset eivät ole sellaisia kuin pitäisi, syy tappioon on välttämättä puhujassa itsessään, mikä on moitittavaa."

- Aristoteles, Retoriikka.

Timo 02:39 (0) kommentoi

 

Uskonnollis-psykoanalyyttinen sarja 2

En ole koskaan vihannut ketään. Itseäni olen ehtimiseen hävennyt, syyttänyt ja epäillyt, mutta en vihannut. Suutunkin harvoin.

Mutta sitten selitän kirjoittavani pahantahtoiselle ja ylivoimaiselle lukijalle, johon eivät vaikuta argumentit eivätkä kauniit sanat.

Kirjeitä Stalinille sisäisestä Siperiasta.

Timo 02:23 (0) kommentoi

 

Metodinen ylemmyydentunneto

"Niinpä runoilija minussa ei voi muuta kuin kehottaa teitä pyytämään anteeksi (mutta keneltä), jos ette ymmärrä. Vaan ei missään nimessä päinvastoin, missään nimessä en tule itse pyytämään anteeksi."

- Olli Sinivaara (Teiskosta helsinkiläistynyt runoilija), Nuori Voima 5/2005.

[ed. 2.42]

Timo 02:02 (0) kommentoi

 

Tahtomattaan poliittiset eläimet

Politiikan mysteeriä ei ole toistaiseksi selvitetty: miksi toisen vapaus on toisen pakko; miksi toisen sisältö on toisen muoto; miksi toisen henki on toisen liha; miksi toisen ylpeys on toisen häpeä; miksi toisen kieli on toisen merkitys; miksi toisen väline on toisen päämäärä; miksi toisen terveys on toisen sairaus; miksi toisen kaaos on toisen järjestys; miksi toisen tuki on toisen kiusa; miksi toisen ongelma on toisen ratkaisu?

Tahtomattaan poliittiset eläimet, miksi ne kirjoittavat niin tietäväisesti?

[ed. 2.05]

Timo 01:54 (0) kommentoi

27.11.05

 

Rusina

Näköni on turhankin tarkka. Pienet silmäni näkevät yllättävän pieniä asioita. Koetan miettiä suuria (sankaruutta, geenejä, pääomaa). En näe niitä. Ymmärrän yhä vähemmän. Ajattelen kirjoittaa, mutta se jää, niin kuin kaikki jää.

Timo 23:13 (0) kommentoi

 

Uskonnollis-psykoanalyyttinen sarja 1

En tunne ketään, jonka introjektio-, introspektio- ja itsereflektiotaipumus olisi yhtä fanaattinen kuin minun.

Timo 00:04 (0) kommentoi

26.11.05

 

Kaihomieli

Olen sentimentaalinen mies, jolle surumielisyys antaa turvallisuudentunnetta, voimaa ja elämänuskoa: maailma näyttää kauniimmalta, omakehukin tuoksuu tumman metsän vanamona. Illan päätteeksi voin todeta olleeni surullinen mutta en masentunut, mikä on erinomaisen ilahduttava havainto!

---

[Enkä ihme kyllä ostanut mitään. 0.53]

Timo 00:48 (0) kommentoi

25.11.05

 

Jotain vain varon

Ilmaako teissä haron,
noinko olette käsinukkejani,
tahtomattani
              riippuvia tahdostani?

Ja kuka
puolestani
kehtaa esittää
senlaatuista, että
yksinäisyyteni on muka
jokin joki tai surman nielu ja
minä huolimaton Kharon,
joka uittaa, joka vesittää,
keksii niputtain sieluja
pitkin kylmää vettä?

Et mist se naukkaa lämmikettä?

---

[otsikko muutettu 17.36]

Timo 17:27 (0) kommentoi

 

Pelkkä vitsi

"There are many here among us who feel that life is but a joke."

Keskuudessamme on monia, joista tuntuu, että elämä on voi vitsi.

Lohtu se on nihilismikin - ja kaikkein helpoiten jaettava lohtu.

Ajatellaan vastaamista nihilistisiin kysymyksiin, kuten kysymykseen elämän tarkoituksesta, ajatellaan populaaria asennetta tai nihilismin viileää teeskentelemistä, ajatellaan tyhjyyden kokemuksesta ponnistavaa aktiivisuutta, ajatellaan jotain viimekätistä samantekevyyttä.

Kun taannoisessa luokkakokouksessa mainitsin eräälle toverilleni opiskelleeni filosofiaa, tämä reipas ja avomielinen entinen aktiiviurheilijatar kysyi yllättäen ja ykskantaan, olenko minä sellainen postmodernisti eli onko elämä minulle pelkkä vitsi. Minähän vaivauduin hieman. En aivan muista mitä vastasin.

Filosofia, eikö sen pitäisi olla ajattelua? Ja minä pidän vilpittömästi ajattelusta ja koen sen joksikin itsessään, itselleni ja yhteisesti arvokkaaksi. Ja ajattelen samoin useimmista muistakin asioista. Nihilismi on teoreettisesti ja draamallisesti kiinnostava kanta, mutta elämänasenteena suunnattoman loukkaava. Ei, elämä ei ole minulle vitsi, ja pitkälti tästä syystä koskettelen sitä kevyesti, ironiahanskat käsissä.

Sitä paitsi vitseissäkin on mieltä.

Timo 13:33 (0) kommentoi

 

Vertautuvaiset

Ihmettely imartelee. Ja eristää.

Erottumattomuus tyynnyttää. Ja eristää.

Olenko tavis, olenko friikki, pohdimme, ja kirjoitamme joka päivä uuden mutta aina yhtäläisen yksinäisyysjulistuksen.

Tuomaristo hajoaa, palkinnot varastetaan, kilpailu jatkuu.

- Hah haa, kuka opetti näille villeille tämän "soidintanssin"?
- No, tämä on vasta alkua. Odottakaapas kun näette seuraavan numeron. Ne tekevät sen itse. Itse kukin.

Itse kukin.

---

Korkeiksi korot, ettei liha [heti] kuolettuisi.

Timo 10:33 (0) kommentoi

 

Vähä demonologia

Kuka saatana meissä edustaa ihmistä? Toista ihmistä? Omaa itseämme? Kuka teki tämän kuvan? Kuka kysyy?

Timo 09:07 (0) kommentoi

 

Pieniä moralismeja

Julma on jos itselleenkin.

Ota pahin huomioon, älä kunnioita sitä.

Vanhuus: miksi kykyihinsä luottava turvaava[*] panostaisi viisastumiseen?

Jos ei Jumalaa niin kateutta ja häpeää pelkää suomalainen.

[*8.39]

Timo 08:25 (0) kommentoi

24.11.05

 

Edustamisesta

Luota minuun, älä mielipiteisiini, älä siihen, mitä edustan. Pettymyksestäsi et oppisi mitään, vaihtaisit korkeintaan leiriä, kirjoittaisit, myisit mielipiteitä, seuraisit niiden markkinoita, lukisit päivälehtiä. Luota minuun, mutta luota muihinkin.

Timo 12:21 (0) kommentoi

 

Itseluottamusta ei ole ilman luottamusta maailmaan. Ihmisiin siis, hyvä ihminen!

Timo 11:20 (0) kommentoi

23.11.05

 

Ymmärrys, harjaannus ja luottamus. Näihin perustuu kaikki taito.

Timo 20:54 (0) kommentoi

 

Luolassa lähempänä pohjaa

Sanoin, että koulu oli minulle televisio. Kuvittelin, että filosofia pitäisi minut kirkkaasti valaistulla polulla.

Täytyisi kai vakavoitua useammin, ettei tämän vakavoitumistoiveen motiiveja tarvitsisi epäillä.

Timo 20:11 (0) kommentoi

 

Pahki

Skeleton- eli mahakelkka on teräslavetti, jonka etupuolelle laskijan pisaramaisempi eli aerodynaamisempi pää jää. Eilisen Ilta-Sanomissa kerrottiin kelkkailijasta, jolle tuli seinä vastaan. Vastapuoli kommentoi: "Itsemurha, ei oikeusmurha."

Timo 11:40 (0) kommentoi

21.11.05

 

Omnia ex ovo

Kaikki elämänmuodot kasvavat pienestä.

Sikiöasennosta, lakonisesti.

Pienten alkujen päivänä,

Timo 18:13 (0) kommentoi

20.11.05

 

Epäsosiaalisuudella on monet kasvot.

Sosiaalisuudella on monet kasvot.

Suudella monet kasvot.

Timo 21:39 (0) kommentoi

19.11.05

 

Viitaten

Tarvitaan jatkuvasti päivittyvä yleisesitys sisäpiirijutuista. Tarvitaan uusi BlogiWikin tapainen. Tarvitaan FAQ: usein kysyttyihin kysymyksiin on vastattu ainakin miljardi kertaa.

Tiedostaako Jukka Kemppinen lyövänsä natsikortilla erektuslaisia ja humanisteja?

"Ajatuksen pitää olla tyhmä mutta yllättävä."
- Sven.

Timo 12:22 (0) kommentoi

 

Todellisuustase

Olin taas matkalla kouluun. Siinä sillan nurkalla, suojatietä ylittäessäni, seuraani lyöttäytyi kaksi nuorempaa koululaista (jotka tosielämässä tuskin enää ovat koulussa, sikäli kuin saatoin tunnistaa heidät). He irvailivat ilmeiselle aikeelleni. Selitin heille, että olin menossa parantamaan ylioppilastodistukseni arvosanoja (miksi, sopii kysyä), mutta alkoi tuntua siltä, että tänä vuonna olen väistämättä jo liian vanha tälle tielle. (Viljelen itseäni paljon tekstissäni: poistin sanan "minusta".) Niinpä kuljin läpi koulun pihan suoraan kirjaston ovelle, joka olikin onneksi pian aukeamassa ja jonka edessä tyttöjono odotti sisäänpääsyä.

En juuri muista, mitä kirjastossa tapahtui. Keski-ikäiset naiset keskustelivat asiasta, joka saattoi olla mielenkiintoinen. Koulutytöt lukivat kotitaloutta tai ehkä pikemminkin yhteiskuntaoppia. Saatoin kurkkia heidän olkansa yli. Kirjassa esiteltiin minulle uusi käsite: todellisuustase. Ei meille tuommoisesta kerrottu.

Hämmentävää. ("Näin se edistyy.")

Todellisuustase oli jotain kerrassaan perustavanlaatuista. Käsitteen tärkeydestä oltiin nykymaailmassa ilmeisen yksimielisiä, mutta tulkinta näytti riippuvan ainakin uskonnollisista ja poliittisista käsityksistä. Selvää oli, että kaikkien rituaalien ja muiden instituutioiden merkitys seurasi niiden vaikutuksesta todellisuustaseeseen. Koululaiset oppivat arvioimaan elämänvalintojaan siten, että tilit menevät lopussa tasan.

Tämän takia siis minun oli palattava kouluun. Huomasin vaeltavani kirjastossa alusvaatteisillani, sillä olin siellä kuin kotonani.

Timo 00:48 (0) kommentoi

18.11.05

 

Avoin viesti

Tällainen asia tuli mieleeni: entä jos voisimme joskus yhdessä käydä läpi sekavia vihkojani, joihin sekava elämäni on pieneltä osin tallentunut sekavalla tavalla?

Timo 11:13 (0) kommentoi

14.11.05

 

Lausetta jatkamassa

Itseensä ei pety. Nöyryyttää seuraajiaan.

Timo 23:29 (0) kommentoi

 

Lausetta etsimässä

Ensireaktiosta sinkoaa fanaatikko tyhjyyteen.

Aina petyttyään matkaseuraan vaihtaa suuntaa. Itseensä ei pety.

Timo 23:05 (0) kommentoi

 

Mutta kuka kertoo tämän maan läheisille, niille, joiden pyhä närkästys pysyy polvesta polveen?

Timo 17:20 (0) kommentoi

 

Kun vitsiä venyttää tarpeeksi, se on mielipide.

Tämä Oma Spontaani Yksi Ensimmäinen reaktio sinkoaa fanaatikon tyhjyyteen.

[17.30]

Timo 16:51 (0) kommentoi

 

Tosikkous pitkästä vitsistä. Lyhyestä vitsaus.

Timo 09:01 (0) kommentoi

13.11.05

 

Hämärä manifestoituu Tampereella

Keitä me oomme me pienet poijat kun ette tunne meitä?

Verkkoon kirjoittaminen on hyvä keino olla mitä sattuu.

Meille riittää hyvin, että ihmiset jakavat uteliaisuuden toistensa sisäistä elämää kohtaan, vaikka muuta väittäisivätkin.

"Niin kuin sinä miettisit käyttämiäsi sanoja," ihmettelee Matti, joka sytyttää kynttilän ja ajattelee Ilkka Kokkarista, joka vastustaa kynttilöitä mutta on muutoin kuulemma humaani ihminen.

Timo 17:14 (0) kommentoi

10.11.05

 

Kertosäe

Mitä virkaa on tunteilla rehdin tehdin,
jos piinapenkissä vetelehdin?

Timo 11:28 (0) kommentoi

 

Tunnemyrskyn merkkejä

Yö ei syössyt paniikkiin eikä painajaisiin, mutta kauhuaatoksiin kumminkin. Sepittelin muutamat säkeet Tuomari Nurmiota diggaavan 13-vuotiaan tyylillä:

Siellä missä on julmia aseita,
on julmia sotilaita.
Nykyaikainen kidutussairaala
odottaa potilaita.
Näille säkeille voidaan irvailla
sanomalehdissä,
mutta mitä tunteita herättää sairaala
sen arkkitehdissä?

[Säkeet leikattu kahtia 10.43]

Timo 10:29 (0) kommentoi

9.11.05

 

Yksityiskohta vain

Tunnisteet: kuva

Timo 12:24 (0) kommentoi

8.11.05

 

Tärkeä muistutus

Bloggaamista ei pidä ymmärtää tuotteen lanseeraamiseksi vaan kehitystyöksi.

Timo 17:30 (0) kommentoi

 

Ytimeen

Kuka käskee päivittämään joka päivä, uuttamaan joka kuu juttua, jossa ei ole mitään uutta? Kun Larvanto sadan päivän kuluttua palaa ihmisten ilmoille, hänellä on mukanaan painavaa sanottavaa.

Timo 15:30 (0) kommentoi

 

Toimittaja toimittaa asioita. Tietää mikä maksaa ja paljonko kello.

Timo 08:16 (0) kommentoi

 

Nopea purtava

Ota järki, leikkaa tekosyitä vastaan. Tarjoile.

Timo 06:52 (0) kommentoi

7.11.05

 

Hommage à Derrida

...& muita merkintöjä menomatkalta:
Bloggaaminen on minulle vähintään harrastus. Samoin blogi-ihmisten tapaaminen. Päätelkää tästä aikeeni.

Saan ilmeisesti lainaksi sähkökirjoituskoneen: Opin kaiketi kirjoittamaan lineaarisemmin, avoimemmin ja runsaammin.

Tunnisteet: kuva

Timo 22:26 (0) kommentoi

6.11.05

 

Matkasaarnaaja ja kolporttööri

Mitä oikein teen sateisessa Turussa, kaikista maailman paikoista, pyhäinmiestenpäivän aamuna vuonna 2005?
Illalla olen märkä mutta onnellisesti veteraaniklubilla. Isot kiitokset Christerille ja muille.

Palaan Turkuun ja Ouluun vielä, myös sanallisesti. Nyt on pakko lepuuttua.

Tunnisteet: kuva

Timo 01:27 (0) kommentoi

3.11.05

 

Kiitoa kiitos

Mikä häiriö se on, että pystyy ajattelemaan vain toisen ihmisen seurassa? Tapasin iltapäivällä ystävän, jota en ole nähnyt aikoihin. Kuvitelkaa rauhallinen kuuntelija, jonka älyä ja moraalista puhtautta ei tee oikeastaan hetkeäkään mieli epäillä. Pääsin vauhtiin. Osaisinpa kirjoittaa yhtä intensiivisesti ja dynaamisesti. Muistaisinpa perusasiat.

Muistiin merkittävää: muistin vapauttaminen metodisen manian avulla, nopealla ja tehokkaalla ajattelulla, jossa tekstiä ei jäädä pyyhkimään eikä taakse vilkuilla. Se on vaikeaa, kun kuuntelija puuttuu edestä mutta pyyhkimismahdollisuus on koko ajan läsnä. Flown mahdollistaminen.

Ihmistenvälisyyden voimistuminen. Puhetta edeltävän paljastuminen puheen tietä.

Timo 17:41 (0) kommentoi

 

Parempaa luettavaa

Juusto osuu, laadun takeena kaksi kirjainta.

Timo 13:44 (0) kommentoi

 

Ra-portti

Tapahtumapaikka: Pari ravitsemusliikettä samoilla kulmilla kuin Suomen rankin pahamuseo.*

Tapahtuma: Kannaltani melkein blogitapaaminen, jossa tosin oli lähinnä runoilijoita. Oli hauska tutustua!

Niin, olin Lord Swendomin kutsusta Juuli Niemen runoteoksen julkkarijatkoilla. Kommentoin kirjaa vähintäänkin näsäviisaasti, esitin nimittäin jotain sellaista, että kannen ja sisällön välillä vallitsee vastavärikontrasti, mutta onnitella unohdin: onnea Juuli!

En ole varma, kannattaako nettiin todella skannata pientä muistivihkoani, joka antoi minulle mahdollisuuden leikkiä taiteilijaa, kun havaitsin oikeiden taiteilijoiden viettävän samaan aikaan vapaa-aikaa. Nytkin kirjoitan, kun kilpailijani nukkuvat.

Parast'aikaa!

Tästä tulee umpisosiaalinen viikko.

---

*Kuinkahan monesti tämäkin on keksitty, ja kuinkahan monelle olen ehtinyt kertoa tämän sanaleikkini? Väliäkö tuolla.

Timo 06:14 (0) kommentoi

2.11.05

 

Kirjefragmentti

Millainen yhteiskunta olisikaan, jos aikuistuminen ei olisi pääsääntöisesti väkivaltainen prosessi?

Timo 00:13 (0) kommentoi

1.11.05

 

Lausetta putkeen

Lestissään pysyvä jää suutariksi.

(Varmaan keksitty ennenkin.)

Timo 22:34 (0) kommentoi