4.1.07
Mutinayllykkeen hedelmä
Olen taas vajonnut itseeni. Millaiselta ratkaisulta tämä juuri sinusta vaikuttaa?
Minun on helppo vetäytyä, aivan liian helppo. Jopa "julkisesti"...
Tahtoisin omaksua kirjoittamiseeni hieman keskustelevamman sävyn. Kysyn paljon, mutta vastaan itse, tai kysyn retorisesti, siten ettei kysymys etsi vastausta vaan esittelee kysymykseen (tai sen oletettuun vastaukseen) kätkeytyvää väitettä ja kirjoittajan "kysyvää" suhdetta siihen. Tämä analyysi on ilmeisen puutteellinen, mutta ymmärrättehän...
Jos suinkin jaksan, vertailen tuossa kohta erinäisten blogien retorista laatua tältä [keskustelevuuden] pohjalta. Mutta nyt painun katselemaan unikuviani.
Jos isäni eläisi, hän täyttäisi tänään (neljäntenä tammikuuta) kahdeksankymmentä vuotta. Miksi en kirjoittaisi hänestä?Tunnisteet: isä, kirjoittaminen, retoriikka, vetäytyminen
Timo 01:05
(0) kommentoi
23.10.06
Interdum dormitat solus ipse
Yleinen heikkous vainoaa ketä lie näinä syksyisinä päivinä.
Blogi on rulla, jonka päällä en pysy.
Luulin pysyväni
tasapainossa, kun luon toisen,
jotta ei tarvitse keskittää kysymyksenasetteluita hämärään itseensä,
jotakuinkin siten kuin silloin kun
voin luoda
itseni jatkoksi kaikki "teidät",
jotta vastaus kysymykseen "kuka minä olen"
on triviaali:
kaikki tämä.
Tunnisteet: itseriittoisuus, pienistö, solipsismi, vetäytyminen
Timo 14:56
(0) kommentoi
18.9.03
Rikkaruohorakkaus
Takanani ei ole luja putki rilluvuosien, vaan aika hentoa, surkuteltavaakin hiljaiseloa. Juuri nyt en viitsisi puhua siitä, mutta sen voin sanoa, että olin mies, joka ei uskaltanut koskea kunnolla mihinkään ja joka puutarhaa hoitaessaankin rakastui rikkaruohoihin.
Jo likipitäen kymmenen vuotta sitten pidin myhäillen ylläni mustaa t-paitaa, jonka rintamuksessa lukee pienellä, selkämyksessä isommalla ja spiraalin muotoon ladottuna: "A MAN OF WORDS AND NOT OF DEEDS IS LIKE A GARDEN FULL OF WEEDS." Sanoapa tähän jotain.
Tunnisteet: vetäytyminen
Timo 14:43
(0) kommentoi
