1.11.06
Subjek- + objektiivisteitä
Kaikki on niin uutta mulle, kertakaikkiaan kaikki. Kaikki normaalit, yleisluontoiset taidot olen oppinut itseäni huijaten, kantapään kautta: tavoittelemalla erikoisuutta ja itseriittoisuutta - ja tavoittamatta sitä.
Varhaisissa muistoissa on erikoinen tunneväri, jota on vaikea yhdistää mielikuviin toisten lapsuudesta.
Kyvyttömyys surra ja kyvyttömyys puolustautua liittynevät yhteen: kovin auliisti olen antanut palojen sielustani jäädä toisten haltuun, kadota.
Miten pitäisi, miksi pitäisi, muotoilla kysymys turvallisesta etäisyydestä (psykologisesti) yleispätevällä tavalla?
Tunnisteet: itseriittoisuus, lapsuus, muistot, suru
Timo 09:16
(0) kommentoi
23.10.06
Interdum dormitat solus ipse
Yleinen heikkous vainoaa ketä lie näinä syksyisinä päivinä.
Blogi on rulla, jonka päällä en pysy.
Luulin pysyväni
tasapainossa, kun luon toisen,
jotta ei tarvitse keskittää kysymyksenasetteluita hämärään itseensä,
jotakuinkin siten kuin silloin kun
voin luoda
itseni jatkoksi kaikki "teidät",
jotta vastaus kysymykseen "kuka minä olen"
on triviaali:
kaikki tämä.
Tunnisteet: itseriittoisuus, pienistö, solipsismi, vetäytyminen
Timo 14:56
(0) kommentoi
