|
|
30.9.03
Stilisoidaanpa vähän edellisiä. OK.
Timo 19:18
(0) kommentoi
Hokia
Opiskelijaruokalassa oli tarjolla eliötä, josta en ollut koskaan kuullutkaan, hokia. Siis mitä? "Hoki on hokia", voisi hokea. Arvelin, että kyseessä mahtaisi olla jokin pohjoisten valtamerialueiden turskakaloista, niitähän on monenlaisia, seiti, kolja, molva, mitä kaikkea; tuo kalaheimo ei ole vahvaa aluettani (sen edustajat eivät kuulu tavallisimpiin akvaariokaloihin). Se(i[ti])ntapaiselta se näyttikin, ei kovin houkuttelevalta. Olin nauttinut mielestäni tänään jo tarpeeksi kalaa, joten otin uunihokin sijaan kalkkunamurekepihvin. No, toki vähän silliä salaatin kera, kun sitä kerran on tarjolla. Roteiinia, roteiinia.
Tätä outoa sanaa googletellessa tuli mieleen, että se voisi olla japanilainen kalannimi, vaikka kaikki turskat ovatkin oletusarvoisesti norjaa... Japaninkielinen nimi antaisi merenelävälle heti tietyn kulinaarisen sädekehän. Otukselle löytyi kuitenkin tieteellinen nimi Macruronus novaezealandiae, eli polynesialaisista kielistä puhuttaneen ja lestikaloista joka tapauksessa. Tässä vaiheessa alkoi hieman harmittaa: olisin voinut heittää kitaani kaukoperäistä Uuden-Seelannin lestikalaa, vetistä tehokalastuspakastetta toki ja näemmä turskamaisten kalojen lahkoon kuuluvaa, muttei seitiä sentään.
Lestikalat ovat hassun muotoisia: pää suuri, pyrstö pitkä. "Monilla lajeilla peräaukon luona on rauhanen, joka erittää valaisevaa limaa", tietää Eläinten maailma, Otava 1974, kertoa: "Tämän artikkelin kirjoittaja muistaa vaikuttavan kokemuksen öiseltä mereltä Irlannin länsipuolella: kalastajien nostaessa lestikaloja muiden kalojen mukana laivan kannelle niistä lähti loistavansinisiä, säteileviä viiruja ympäriinsä."
Tässä hokitietoa: "In fact you eat it every time you order a Fillet'o'Fish at McDonalds." The Real McFish, indeed.
Timo 18:25
(0) kommentoi
29.9.03
Harsh Man, Past Boy
Tämä juttu on omistettu Panulle.
Tapasin vuosia sitten junassa nuoren irlantilaisen, joka naukkaili Bailey's:iä ja tarjosi minullekin maistiaisiksi korkillisen. Suhtauduin noihin aikoihin vielä niin neuroottisesti alkoholiin, etenkin viiniä väkevämpään, että vain kostutin huuliani sen sijaan, että olisin kumonnut korkin sisällön suuhuni. Tunteikas veikkonen selitti, että käytöstäni voisi pitää loukkauksena. Hän otti esiin paksun nipun isohkoja mustavalkovedoksia rakkaasta vanhasta Dublinista ja alkoi esitellä niitä. Mainitsin James Joycen nimen. Mitäpäs tämä isänmaallinen mies ja ilmeinen kunnon katolinen muuta voi kuin tuhahtaa ja todeta, että Joyce oli "indulged".
Juttutuokiomme lopuksi kaveri haluaa kertoa, mitä W. B. Yeatsin hautakiveen on kirjoitettu. Hän lausuu
pehmeällä aksentillaan, ja minä kirjoitan:
Cast a cold eye on life,
Harsh man, past boy.
Melkein oikein. Näytän vihkoani sanelijalle, ja säepari saa "oikean" muotonsa:
Cast a cold eye on life,
Horsemen pass by.
"Oikean", sillä eläväiseltä irlantilaiselta oli unohtunut ensimmäisen säkeen lopusta lisäys "on death".
Timo 19:09
(0) kommentoi
Puhelinlasku on mun!Pinseri väittää, että sivuni on päivitetty tänään. En halua tuottaa pettymystä Teille kalliit lukijaiseni, vaan teen päivityksestä totta täten tässä ja nyt. Nyt se onkin helppoa, sillä olen tänään päässyt eroon puhelumaksuista, jotka lyövät ahdistavan varjonsa kaikenlaisen välittömän reagoinnin ja online-toiminnan ylle. Jatkossa löydätte tältä palstalta kukaties kiintoisia linkkejäkin, kun aikaveloitus ei enää haittaa keskittymistä ja surffailun iloa. No, kyse ei ole muusta kuin että olen ottanut ISDN-yhteyteni yhteydessä (minä-kun-niin-tykkään-siitä-kun-saa-laittaa-samanlaisia-sanoja-peräkkäin) käyttöön Elisan Nettitaksa-laskutuksen, joka tarkoittaa ilta- ja viikonloppukäytön kuittautumista siedettävällä kuukausittaisella könttäsummalla.
En kehtaa laskea saati sanoa, kuinka paljon olen tähän asti antanut ylimääräistä tukeani puhelinyhtiön kulujen kattamiseen. Yhteys on jäänyt usein vahingossa yöksikin päälle. Puhumattakaan siitä, että minulla on ollut liki puoli vuotta nimissäni HTV:n kaapelimodeemiyhteys, josta olen maksanut myös jonkusen maltaan mutta jota en saamattomuuttani ole tullut ottaneeksi käyttöön. Eräs ongelma tässä järjestelyssä on tönkkö 15-metrinen Ethernet-piuha, joka menee ulko-oven edestä ja joka täytyisi siis hakata kiinni kynnykseen, jotta siihen ei kompastuisi, ja siinä olisi vasta yksi kaapelin vientiin liittyvä ongelma ratkaistu. Olen iloinen päästessäni mokomasta boksiviritelmästä eroon, ja voin jäädä odottamaan yhteislaajakaistan tuloa mieli keventyneenä, kun sain tunnustaa tämän hölmöilyni näin julkisesti.
Timo 17:26
(0) kommentoi
18.9.03
Edelleen odotellessa
Mitä ne urheilukalastajat tekevätkään saaliillaan ennen vapauttamista? Ottavat valokuvan itsestään sen vieressä. Tämä kyllä kuulostaa jo epäilyttävältä, mutta olen pitkään ollut aikeissa mennä digikameraostoksille, ja ensi viikolla tällä rintamalla tapahtuu varmasti jotain.Tunnisteet: valokuvaus
Timo 22:27
(0) kommentoi
Enemmän
"Enemmän kauniita naisia punttisalin puolelle", kirjoitin. "Enemmän kauniita naisia punttisalin ulkopuolelle", 'korjasi' Nummela. Enemmän kauniita naisia salin puolelle, sanon minä. Oman salini saaminen edustuskuntoon on vain kovin monivaiheinen prosessi. Viisi vuotta sitten muutin tänne, ja asunto on jälleen kerran lähinnä sisustustyömaa.
Timo 15:28
(0) kommentoi
Rakasta odotellessa
Ajattelin ryhtyä iskemään naisia urheilukalastusmielessä. Pyydystän ja päästän vapaaksi.
Timo 15:25
(0) kommentoi
Rikkaruohorakkaus
Takanani ei ole luja putki rilluvuosien, vaan aika hentoa, surkuteltavaakin hiljaiseloa. Juuri nyt en viitsisi puhua siitä, mutta sen voin sanoa, että olin mies, joka ei uskaltanut koskea kunnolla mihinkään ja joka puutarhaa hoitaessaankin rakastui rikkaruohoihin.
Jo likipitäen kymmenen vuotta sitten pidin myhäillen ylläni mustaa t-paitaa, jonka rintamuksessa lukee pienellä, selkämyksessä isommalla ja spiraalin muotoon ladottuna: "A MAN OF WORDS AND NOT OF DEEDS IS LIKE A GARDEN FULL OF WEEDS." Sanoapa tähän jotain.
Tunnisteet: vetäytyminen
Timo 14:43
(0) kommentoi
17.9.03
Liikkeitä
Viihdytin lauantaina itseäni tekemällä yhteensä yli 800 vatsalihasliikettä (istumaannousua), suurimman osan niistä aamulla neljänä erillisenä sarjana. Meissä useimmissa lienee sen verran autistia, että itsensä keinuttelu edestakaisin tuntuu välillä ihan mukavalta. Jos kärsivällisyyttä riittäisi, liikkeiden määrää voisi kasvattaa tuosta vielä huomattavasti, kuntonihan on kohoamassa.
Suoritusta helpotti se, että nautin edellisenä iltana Markku Jantusen seurassa annoksen laatuviskiä. Mielestäni oikea tapa käyttää alkoholia on nauttia sitä ihan pieni määrä lepopäivää edeltävänä iltana, siten että olo on seuraavana päivänä juuri sen verran rentoutunut, jotta on mukava tehdä mitä huvittaa, vaikkapa keskittyä tuollaiseen käpertymisliikuntaan ilman turhaa kireyttä, ilman päänsärkyä, ilman terveydellä leikkimistä. Toisaalta olen harkinnut siirtymistä askeettisempaan elämäntapaan vapautuakseni kertakaikkisesti turhista taloudellisista huolista ja saadakseni anaaliset tarpeeni paremmin tyydytetyiksi, ja tällaiseen ei kuvaamani kaltainen alkoholin viihdekäyttö sovi (lääkkeellinen käyttö tulee kyseeseen vasta vanhempana), olkoonkin, että viina on ollut taloudessani tähänkin asti todella mitätön menoerä. Sosiaaliset estotkin voitan parhaiten muilla konsteilla, kunhan vain muistan hankkiutua sosiaalisiin tilanteisiin. Sallisin kyllä itselleni alkoholin nauttimisen sellaisiin vastakkaisen sukupuoleen liittyvissä yhteyksissä, joissa juomasta kieltäytyminen latistaisi tunnelmaa turhanpäiten - eli jos ryhtyisin naistenmieheksi, kulutukseni varmasti kasvaisi... (Sosiaalisista tilanteista puheen ollen: vähitellen alkaa tehdä mieli tavata muita bloginpitäjiä kasvokkain. Taannoinen Helsingin bloggaajatapaaminen vierailevine tähtineen ei tuntunut juuri siinä tilanteessa minun jutultani: ennakolta ilmoittautuneiden listan mukaan vähän ehkä turhan uusmediahenkistä sakkia, Janne Toivoniemi [SchizoBlog] ainoana tutuhkona naamana paikalla.)
Mainittuna iltana Jantunen kertoi allekirjoittaneelle ja runoilija Nummelalle, että mieluummin hän harjoittaisi ammatissaan fyysisiä rutiiniliikkeitä kuin sellaisia mielenliikkeitä, joiden ainoa merkitys itselle on se, että ne tuovat leivän pöytään. Kroppansa myy aina auliimmin kuin päänsä.
Harmittelen sitä, etten harrastanut nuorempana säännöllistä kuntoilua. Sen edut ovat moninaiset ja ilmeiset. Toisaalta luulen, että liikunta on minulle puhtaampi ilon lähde kuin sellaiselle, jolle urheilu on nuorena muodostunut identiteetin tärkeäksi tukipilariksi. Minulle liikunnalla on samanlainen merkitys kuin hyvällä keskustelulla: se tukee egoa ripustamatta sitä jonkin erityisen sosiaalisen identiteetin hirsipuuhun. Liikunta on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Sorsamatti valittaa olevansa kuntosalin huonokuntoisin. Eipä ollut omakaan tilanteeni kehuttava vielä vuoden alussa, mutta nyt olen sen verran vahvistunut henkisesti ja fyysisesti, etten mielestäni näytä mitenkään koomiselta vaikkapa erään blondisprintterin rinnalla, joka ilmestyi toissa iltana paikalle seurueineen. Kyseisen nuorenmiehen habitus on omalla tavallaan koominen. Miltäköhän saippuasarjavalmennuskurssilta on esiintymistaito hankittu?
Muutoin kotosalillani ei näy nimiurheilijoita eikä myöskään bodareita, mikä on hyvä. Neitipaikasta on kyse: pääpaino on laitteissa, ei tankojen päissä. Silti henkilökohtaisesti toivoisin enemmän kauniita naisia punttisalin puolelle; heikäläisethän käyvät enimmäkseen harrastamassa ryhmäliikuntaa kuntoführereiden (Markun ilmaisu) johdolla.
Timo 08:10
(0) kommentoi
16.9.03
Minä tiedän, minä tiedän
...sittenkin miten elää. Olen palannut Mieheen vailla ominaisuuksia kuin kotiin. Ja kuntoni on loistava. Tämän hyvän olon soisi pysyvän. Sen varaan voi rakentaa paljon, myös aiemmin rakentamatta jäänyttä.
Timo 22:59
(0) kommentoi
Kakania takaisin
Tapoihini ei ole kuulunut lukea samaa kirjaa useaan otteeseen, mutta nyt olen päättänyt palata nuoruuteni tärkeimpään innottajaan, kenties hieman kyseenalaiseenkin sellaiseen, Mieheen vailla ominaisuuksia. Jossain vaiheessa tarkoitukseni on vihdoin tutustua suomentamattomaankin materiaaliin. Keskeneräiseksi jäänyt suurromaani alkaa kuin hieman ilkikurisena vastauksena tutuissa blogeissa viime päivinä esiin nousseisiin kirjallisiin toiveisiin. Lähtien liikkeelle jostain tavalla tai toisella huomionarvoisesta havainnosta Musilin ironinen mutta herkkä kynä piirtää esiin ihmisiä, tilanteita, yleisluontoisia kysymyksiä, esseistisiä teemoja. Huomionarvoisin seikka tässä yhteydessä lienee pohjalla ammottava kahden kulttuurin kuilu.
Se, ettei Tommi ole lukenut tätä teosta, on pieni kulttuuriskandaali. Panun ainakin luulisi lukeneen.
Tunnisteet: kirjat
Timo 15:46
(0) kommentoi
15.9.03
Tilan teesi
Sanat, joihin tämän blogin mennyt ja tuleva ylevimmin peilautuvat, lausui Henri Hansen eräässä nyysikeskustelussa elokuussa 2000:
Miehinen itserefleksiivisyys johtaa aina tuhoon.
Aina, totta tosiaan. Tuon sanan olinkin jo unohtanut, samoin kuin alkuperäisen, leikittelevän ja postmodernistisesti possahtelevan mutta ei aivan kevytmielisen asiayhteyden.
Timo 23:10
(0) kommentoi
14.9.03
Aika ja pommi
Olen itse asiassa huolissani Tommi Perkolasta.
Mies osaa taitavasti irtisanoutua huokumastaan synkkyydestä, mutta viime viikkoina ataraksian ja ruohonleikkureiden ystävän kirjoitukset ovat muuttuneet teemoiltaan ja sävyltään yhä kiistämättömämmin depressiivisiksi.
Tommin ainainen taistelu motivaatioristiriitojensa kanssa on tärkeä osa hänen tekstinsä viehätystä, mutta kyllähän tuollainen on stressaavaa ja masennukselle altistavaa. Johtomotiiviksi nousee jonkinlainen kolkon patriarkaalinen, umpimielinen yliminä, johon kirjoittajalla on ambivalentti suhde: välillä Tommi asettuu sen puolelle hallitsemattoman matriarkaalisen uhan edessä; välillä hän julistaa vapautumista siitä, mutta aina hieman ilottomasti ja väkinäisesti.
Timo 18:33
(0) kommentoi
8.9.03
Kuluttajuutta
Kävin vaateostoksilla syksyä enteillen. Kesän linja pidetään mutta sitä pidennetään ja terävöitetään graafisempaan suuntaan.
Poikkesin myös ruokakaupassa. Uudessa hyvinvarustetussa päivittäistavaramyymälässä on valoisaa ja viileää. Kaikenlaisia hassuja ihmisen eväitä. Kokkaamisharrastus alkoi yhtäkkiä tuntua hauskalta idealta.
Timo 21:28
(0) kommentoi
5.9.03
Per specula
Minulla ei ole ole mitää erityistä tarvetta pitää päiväperhoskokoelmaani kuvattomana, joten tässä tulee:
Higgs Boson -- You are crazy and wacky and nobody
really understands you. Theoretically your
humor gives the universe mass and existence,
but the explanation as to how this all works is
still in the works.
What kind of subatomic particle are you?
brought to you by Quizilla
Nettitestitulosneitsyyskin meni siinä, kun vähän hymyilytti. Unohtivat mainita, että standardimallin postulaattina uhkaan jatkuvasti jäädä ajastani jälkeen. Ei siis niin ymmärtämisen väärttikään...
Timo 11:02
(0) kommentoi
1.9.03
Paha persoona
Tommi kirjoittaa: "Jos raha on köyhyyden merkki, minusta persoonallisuus on merkki vielä jostain paljon pahemmasta."
Mutta jos tällaiseen rinnastukseen ryhdytään, niin eikö silloin pitäisi johdonmukaisuuden nimissä rinnastaa myös rahattomuus ja persoonattomuus?
On jotenkin periluterilaista hävetä rahojaan…
Mikäpä sivumennen sanoen olisi aidompi keskiluokkaisuuden osoitus kuin epätoivon torjunta, sen intellektualisointi.
Timo 09:11
(0) kommentoi
Sekava luonto III
Muusani on pelottava. (Niin täytyy ollakin.) Hänellä on kirkkaampi käsitys luonteestani ja pyrkimyksistäni kuin minulla itselläni, siltä tuntuu. Vietin hänen takiaan harvinaisen liki unettoman yön. Yleensä viihdyn unessa erittäin hyvin, kun taas hän ei saa rauhaa, mutta tehtyään minut levottomaksi hän nukkui kuin lapsi.
Timo 08:41
(0) kommentoi
|
