31.10.04
Anteeksi ponnettomuus
Kiitokset blogitapaamisen järjestäjille ja osanottajille. Syyttäkää minua, jos sairastutte. Voisin kertoa yhtä sun toista, mutta olen aika väsynyt. Ihmettelin eilen, miten huono olo voi tulla yhdestä lasillisesta halpaa viskiä. Syyttävä sormi saattoi osoittaa vain tupakoitsijoihin. Mutta vointini kävi yhä huterammaksi. Jossain vaiheessa tajusin olevani kuumeinen. En ryhtynyt kuumebloggaamaan vaan vaivuin vuoteeseen hoivailtavaksi. En tietenkään ole terve vieläkään.
Timo 14:54
(0) kommentoi
30.10.04
Teknisluontoinen kysymys
Macin Firefox ei näemmä osaa näyttää ääkkösiä tässä blogissa. Otan mielelläni vastaan virheraportteja ja korjausvinkkejä. Olen jossain määrin kiintynyt tähän vanhan Bloggerin aikaiseen sivupohjaan.
Timo 14:44
(0) kommentoi
Lapsuuden peloista
En minä mörköjä pelännyt, mutta varoin ja vahdin hauraiksi olettamiani kaulavaltimoitani. Tutkin iltaisin kämmeniäni, ettei niistä vain näkyisi läpi: pelkäsin tahtomattani stigmatisoituvani.
Timo 14:40
(0) kommentoi
29.10.04
Tahdon systeemin jäseneksi
Opin vähitellen käyttämään grafiikkaohjelmistoa. Koekentälläni Plökin taustakuvaprojekti etenee yhä, vaikka itse Panu on jo tyytyväinen. Mutta jahka kunnianhimo ylittää tietyn rajan, asiakas on aina väärässä.
Kenelle tarjoan kuvitusta seuraavaksi? Millainen kuva viihdyttäisi Tiedemiestä? Populaaritieteellisiä alluusioita?
Aurinko nousee aivokuoren takaa värjäten sen kullanhohtoiseksi? Maaginen formalisaatio? Hölmöily on helppoa, mutta entä jos kuvan olisi ilmaistava jotain olennaista?
Kuvatkoon otsikko päivän tuntoja. Menen jossain vaiheessa iltaa blogokraattien pikkujouluihin todistamaan.
Timo 19:54
(0) kommentoi
28.10.04
Jos haluaa vakuuttua siitä, että nykyisin asiat ovat paremmin kuin ennen, on hyvä katsoa vanhoja propagandafilmejä ja havaita, miten epätoivoisen vakuuttelevilta ne vaikuttavat nyt. Kun elämänilon merkki on erikseen mainiten näytettävä ja se on "rumanialaisten neitosten rytmillinen tanssiharjoitus", nykykatsojan säälillä sota-ajan yleisöä kohtaan ei ole rajaa (en ole varma, pilkahtiko saksalaisten uutisten suomalaisessa selostuksessa ironianpoikanen). Sopeuttavaa viihdettä ja edes jotenkuten vakuuttavaa todistelua - emmekö mekin oikeastaan janoa ihan samoja asioita? On vapauttavaa ajatella, että meitäkin vielä jonain päivänä säälitään.
Timo 15:19
(0) kommentoi
24.10.04
Blogger takkuaa...
Timo 11:41
(0) kommentoi
Diskurssi vakaana
Taustakuva on valmis. Nyt Panu voi halutessaan laskea vesille uuden uljaan purren, jonka harukset on kiristetty nuorten naisten pahuudella.
Hassu olen, mutta tuo on vain pieni esimerkki halustani tarjota jotain odottamatonta. Kun ryhdyn johonkin, joudun toimeni vangiksi. Minua ahdistaa olla sen lisäksi vielä odotusten vanki. Vastuu painaa aina liikaa kättä, joka on tottunut pitelemään yksikarvaista sivellintä.
Kenties tällä tavoin leikkimällä saan takaisin osan kadonneesta keskittymiskyvystäni. Pysyn vain rauhallisena ja kirjoitan sanan kerrallaan.
Timo 10:20
(0) kommentoi
23.10.04
Poistin puheena olleen taustakuvan. Koetan tutkia tarkemmin purjelaivojen takilointia.
Timo 11:27
(0) kommentoi
22.10.04
Mielikuvittajan työ on kiintoisaa
Olen suunnitellut Panun Plökiin taustakuvaa.Täällä kokeiluversio. Tuttujen Blogger-blogien "kustomointi" tuntuisi hauskalta harrastukselta. Kuvan teossa oppi aina, vaikka siihen tuhlaantuukin minulta turhan paljon aikaa.
Timo 16:51
(0) kommentoi
21.10.04
Lähdetään ajattelulle
Minä haluan ajatella ja ymmärtää. Haluan, että minun annetaan ajatella ja ymmärtää. Haluan, että ajattelullani ja ymmärrykselläni on merkitystä toisillekin. Alkajaisiksi haluan tuntea, että minulla on puheoikeus.
Se, mitä sanon ja miten, ei täytä mitään tieteellisiä eikä journalistisia vaatimuksia. En osaa pitäytyä sovinnaiseen mielipidekirjoittamiseen enkä nöyrään päiväkirjanpitoon. Asiatekstin asiaa sen paremmin kuin kaunokirjallista kauneuttakaan en tavoita. Olen bloggaaja, tekstuaalinen lainsuojaton, kapinallinen vailla kohdetta. Saatan vain ajatella.
Timo 14:44
(0) kommentoi
20.10.04
Ehdotus
Panulle jumpru.
Tunnisteet: kuva
Timo 18:06
(0) kommentoi
Mitä tekisi perusinsinööri ilman kunnon sanakirjaa.
Terminologiaa: loki, ploki, kalloploki (jungfru på svenska),
panuaminen.
Timo 15:00
(0) kommentoi
19.10.04
Esityslistalla nuorten uimala
Miksen itse noudata omaa neuvoani ja kirjoita estottomasti? Mitä minun täytyy suojella? Tuskin itseäni sentään. Ongelma lieneekin taipumuksessani siirtää nolostuneena puheenaihe itsestä toiseen. Se vie ojasta allikkoon.
On uskallettava olla läsnä kohtuuttomana itsenään; on uskallettava unohtaa toisten persoonilla ratsastaminen.
No, Autumnasta lupasin kertoa, ja hän antoi luvan, tiedostaen, ettei mainintani kuitenkaan juuri vaikuttane hänen kampanjansa menestymiseen: Laura on selväjärkinen ja lahjomaton. Mielestäni hän käytännön kunnallispoliitikkona osaa yhdistää oikeamielisyyden, asiantuntemuksen ja yhteistyökyvyn. Laura ansaitsee äänesi! Näin julistan, vaikka olenkin hänen kanssaan aika eri linjoilla sellaisissa elämää suuremmissa kysymyksissä kuin ydinvoima ja Keski-Pasilan rakennuskorkeus.
(Näin meidän kesken, minusta on huvittavaa ajatella Lauraa eräänlaisena tiedostavana naispuolisena versiona ystävästäni Markku Jantusesta.)
Laura ja hänen toverinsa eivät muuten oikein innostuneet ajatuksestani, että Suomeen kaivattaisiin kipeästi kunnon isähahmoja ja arvovallanpitäjiä, jotta mielekäs isäkapina mahdollistuisi.
Timo 16:50
(0) kommentoi
Välihuomio
On aika palata arkeen myöntäen, että narsistisiin ylilyönteihin taipuvaiset ihmiset ovat kiehtovaa mutta arveluttavaa seuraa.
Koetin joitain viikkoja sitten kehottaa käymälöitsijää etsimään itseään kirjoittamalla entistä estottomammin, purkamaan turhautuneita ja destruktiivisia tunneyllykkeitään mustaan valkealla - mieluummin kuin eläviin (nais)ihmisiin, jotka hän kietoo itse ripustamansa romanttisen samettiverhon suojiin. Mieshän näytti ymmärtäneen yskän kehottamattakin. Lopputulos on aiempaa onnellisempi ja tasapainoisempi mies tekstin takana, mutta itsekorostuksen ja misogynian sekamelska näyttää muodostavan yhä suuremman osan tekstimassasta. Veikkaukseni on, että tuokin tarina jatkuu toisteisena. Helpotuksen huokaus käy yli yhteiskunnan, kun kirjoittaja on antanut itselleen luvan toistaa itseään.
Jatkan tästä myöhemmin.
Timo 16:07
(0) kommentoi
18.10.04
Uusia otteita
Tietokoneohjelman ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen viihdyttävä. SKM:n marginaalista löytyvä Uudet urheilulajit -generaattori on yllättävän addiktoiva.
- maapallo
- jalkapeli
- pikakivääri
- alppiluistelu
- käsisuunnistus
- kestävyyspistooli
- laskuvarjosukellus
- rytminen kilpanyrkkeily
- miesten 50 kilometrin tanssi
- autotrap
Muita blogeja seuraavat ovat saattaneet jo lukea viime viikonlopustani kaikenlaista. Ratkaisevaa oli, etten lauantaina kello yksitoista noussutkaan bussiin, joka olisi vienyt minut filosofianopiskelijoiden perinteikkääseen
viikonloppuseminaariin Lammin biologiselle asemalle, vaan kävelin sisään Pasilan asemahalliin tapaamaan Panua ja ystäväänsä Oksanaa, joka on ylen nuori ja nätti. Kirjakauppakierroksen ja lounaan jälkeen Oksana jätti meidät harhailemaan keskustaan vaalipropagandan armoille. Kielinero paljasti, mitä tarkoittaa puolan sana "Zysk" (ks. kuva). Kahvilassa luimme lehtiä tilittäen ongelmia, joita ne aiheuttavat kotiin tilattuina. Panulle tulee kaksi lehteä: toinen iirin-, toinen alasorbinkielinen. Puhelinmyyjät huomio!
Kuudelta Panu nousee junaan ja minä vetäydyn majapaikkaani. Kuluu pari tuntia, ja portaita rientää ylös itse käymälöitsijä, säteilevänä. Jonkin ajan kuluttua huomaan istuvani mediahörhöjen pöydässä esittelemässä jutustelutaitojani. Koe-esiintyminen sujuu suuremmitta ongelmitta, ja pian lennämmekin jo Länsiväylällä.
Aamuyöllä soitan kilttinä poikana Autumnalle, jota olen taas tiiviisti tapaillut, ja kerron, että olen rilluttelemassa Espoossa taiteilijaystäväni ja kahden afrikkalaisen naisen kanssa. Autumna on hereillä, mutta ihmettelee soittoni motiivia.
Tulin ainakin sivunneeksi yhden illan ryyppäysennätystäni, mikä tarkoittaa - raittiuden ystäviin kun itseni yhä luen - likipitäen neljää ravintola-annosta:
join vajaan puoli lasillista sangen asiallista Châteauneuf-du-Pape -viiniä, tuopillisen keskiolutta ja kaiken kukkuraksi kaksi tequilaa, elämäni ensimmäiset. Toinen niistä ei ollut minulle, mutten raaskinut jättää paukkua pöydällekään, kun juhlijatar sammahti yllättäen sijoilleen niin, että jouduimme kiskomaan hänet jalkeille kolmen henkilön voimin.
Yöpuuni oli kahdenistuttava sohva. Pieni lähiöahdistus sai minut miettimään ihmisen tarvetta ajatella - milloin tuollaiseen tarpeeseen voi vedota ja milloin ei; miten siihen mahdetaan suhtautua erilaisissa psykologisissa ja psykoterapeuttisissa yhteyksissä? Seuraavana päivänä ystäväni saattoi viedä minut seminaariin, sillä hänen kotonsa sijaitsee samalla suunnalla. Kuuntelin pari erittäin kiinnostavaa esitelmää ja palasin muiden mukana bussilla Helsinkiin keskustellen taukoamatta keskustelemisesta, metafysiikasta ja fysiikastakin.
Mainittakoon, että perjantai-iltana pesemäni alushousut ja t-paidat eivät olleet kuivuneet lauantai-iltaan mennessä. Näin ollen vietin viikonloppuni vailla kätkettyjä vaatteita.
Seuraavaksi aion paljastaa Autumnan henkilöllisyyden.
Timo 21:42
(0) kommentoi
16.10.04
Heräjä, pelko
Turkulainen kuvattu aivan Helsingin keskustassa.
Tunnisteet: kuva
Timo 19:11
(0) kommentoi
14.10.04
Hajoitan ja hallitsen
Tekee mieleni huomauttaa edellisestä merkinnästäni, etten ole koskaan jakanut lehtiä, eikä äitini ole toki koskaan polttanut tupakkaa... Hyvä niin. En ole koskaan myöskään kirjoittanut runoja kovin vakavissani, tai valokuvannut tai edes piirtänyt. Mm. yritykseni sarjakuvan saralla ovat jääneet hyvin niukoiksi: Otahuudossa julkaistiin joskus menneellä vuosikymmenellä muutama tämän kirjoittajan wannabe-nörttinä piirtämä ujo strippi. Kaikenlaista ilmaisua voi ja kannattaa silti kokeilla. Yhä.
Nyt kun runosuoneni tuntuu puhjenneen (olen aika varma tästä - olisinpa muuten ymmärtänyt blogata jo niihin aikoihin, kun umpilisäkkeeni teki saman!) ja kun huomaan myös koristelleeni palstaani erinäisillä masentavan hämärillä ja pikkusievillä kuvilla, olen valmis toteamaan yhdessä kiusaantuneitten lukijoitteni kanssa, että moinen pelleily saa riittää. Daideilua varten olen perustanut Aikakapselin. Palsta, jota nyt luette, puolestaan siirtyy lähemmäs raivoraitista asialinjaa. Pois tieltä risut ja männynkävyt! Ajatuksen hanki kantaa, jos on kantaakseen. Täysin yhtenäiseen tyyliin en kuitenkaan aio edes pyrkiä: jos paatokseni on vaihdellakseen, niin vaihdelkoon, rehellisyyden nimissä: Aika ja minä on nettipäiväkirja, ja pysyy sellaisena. Mitä julkisen pöytälaatikon ideaan tulee, saatan tarvita näiden kahden blogin lisäksi vielä jotain muuta.
Kuvista en tosin ole aivan varma: tietynlaiset kuvat näyttävät minusta sopivan tälle palstalle. Harkitsen harkiten...
Timo 22:49
(0) kommentoi
Vihellä ja puserra, runopoika,
mitä tiedät,
mennealaiset todistavat aistein;
sinä asetut kapseliin,
kun ajan hermo on poikki.
Aamulla menet jakeluun,
sormesi mustenevat,
äitisi tupakoi.
Timo 14:16
(0) kommentoi
13.10.04
Kaavailen blogilleni hiukan värikkäämpää ilmettä. Dd näyttää herkulliselta.
Timo 19:35
(0) kommentoi
Katkaisin
Tunnisteet: kuva
Timo 19:19
(0) kommentoi
Mä oon 30-lukulainen
Olen viime öinä kärsinyt lievästä unettomuudesta. Sopii arvella keski-iän koittaneen. Huomaan vajonneeni ajatuksiini keskellä yötä ja unohtaneeni, mitä piti tehdä. Nukkua. Päivätajuntaani puolestaan on täytynyt suostutella ajattelemaan: vaikeaa on ollut näissä olosuhteissa uskoa ilmaisun ja sisällön laatuun ja mielekkyyteen.
Eilen näkemäni elokuva oli vuodelta 1931. Sen oivaltaminen, että 1900-lukua oli tuolloin kestänyt yhtä kauan kuin minua nyt, tuskin tuntuisi miltään juuri nyt, päivällä, kun odotan itseltäni tiettyä järkevyyttä. Odotan taas yön saapumista apatian rajalla.
Mietin maatessani, että 1900-luvulla oli lahjakas lapsuus ja raju murrosikä, toisin kuin minulla. Vuosisadan elämä jatkui moniongelmaisena. Tämä johti psykoottiseen keski-iän kriisiin, jota seurasi seesteisempi ja yllättävän tuottelias kausi. Seitsenkymppisenä vuosisata alkoi kärsiä vanhuuden vaivoista, mutta satavuotiaan geenit takasivat vuosisadan pysymisen julkisuudessa yhdeksänkymppiseksi asti. 1900-luku poistui keskuudestamme vaivihkaa, odotettua huomaamattomammin.
Timo 17:02
(0) kommentoi
12.10.04
Tabu
Kuten Sedis kertoi, lauantaina se on nähtävissä viimeisen kerran, Suomen elokuva-arkiston hallussa oleva kenties ainutlaatuinen nitraattikopio F. W. Murnaun viimeisestä elokuvasta Tabu - tarina Etelämereltä, myös "viimeiseksi mykkäelokuvaksi" mainitusta.
Näin sen tänään. Paikalla oli vain pari kourallista katsojia.
Tilaisuuden ainutkertaisuudessa on jotain ehdottoman romanttista - kuten itse elokuvassakin. Valitkaa siis seuranne tarkoin.
Timo 23:21
(0) kommentoi
11.10.04
Ojasta noustaan?
Kuva M.T.
Tunnisteet: kuva
Timo 13:58
(0) kommentoi
Pellon laitaa
Tunnisteet: kuva
Timo 13:52
(0) kommentoi
Pahoittelen kuvamerkintöjeni sekavuutta. Pariin merkintään on tullut taas väärä aika, minkä vuoksi ne eivät vielä näy Bloggerin editointisivulla enkä voi siksi tehdä toistaiseksi muutoksia. Vaikka tilanne korjautunee pian, jääköön tämä huomautus todisteeksi käyttämäni julkaisumenetelmän ongelmista.
Timo 13:40
(0) kommentoi
Detalji
Tunnisteet: kuva
Timo 13:34
(0) kommentoi
7.10.04
Koottavuudesta
Tommipommi on tullut takaisin ja palannut uusimmassa merkinnässään omimpaan ala-avaruuteensa. Sirpaleiden voi nähdä lentävän taaksepäin kohti hetkeä t0.
Kerrottakoon, että Tommin lihahahmolla on pitkät sormet ja ihmeteltävän ohuet, puikkomaiset sormenpäät. Toiselta planeetalta ovat työmiehen kädet. Tommin eturaajojen kärkiosat tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että otin niistä kuvankin. (Voin liittää sen oheen, jos kohde antaa suostumuksensa.)
Lukija voi kuvitella vakavan pikkupojan kokoamassa pientä muovista autoa hämähäkkimäisin liikkein, tarkkuusinstrumenttiensa tahmaisia päitä hiljaa kiroten.
Timo 22:27
(0) kommentoi
5.10.04
Auktoriteetin kaipuuta 2
Kiitokset Katselijalle tarkkapiirtoisista kommenteista. Edellinen merkintäni syntyi toisaalle suunnatun kirjoitusprojektin sivutuotteena, ja aikomukseni todellakin on jatkaa kehittelyä, nyt kun avaus on tehty ja käsissäni on tiivis kerä, joka purkautuu oikeastaan itsestään.
Katselijan esittämä rationaalinen aikuisuuden määritelmä on ensinäkemältä oikeastaan itsestään selvä: aikuisuus muodostuu suhteellisesta pätevyydestä ja kokemuksen tuomasta arvostelukyvystä. Määritelmä on sikäli erittäin moderni ja liberaali, ettei siihen sisälly konkreettisia elämäntapavaatimuksia. Tuota itsestäänselvyyden vaikutelmaa vasten vasten on ihmeellistä, miten helposti sana "aikuisuus" saa meidät hukkumaan auktoriteetin, vastuun ja uhrin kvasiuskonnolliseen kolminaisuuteen, jonka kilpailuyhteiskunta vielä näyttää pervertoivan inhottavalla tavalla.
Kun ihmisiä "kannustetaan" kilpailemaan keskenään paikasta auringossa tai silkoista armopaloista, niin tätä ei varmaankaan pitäisi nimittää aikuistumisen edistämiseksi. Esittämäsi määritelmän pohjalta vapaasti tulkiten ihmisiä estää tänä päivänä aikuistumasta juuri heidän paniikinomainen tarpeensa sopeutua ja osoittaa pätevyyttä kulloisillakin ehdoilla - pikemminkin kuin heidän lapsenomaiset elämäntapansa.
Elämme pelotteluyhteiskunnassa, jossa yksilön häilyvää identiteettiä ja suurelta osin teeskenneltyä itseluottamusta manipuloidaan ja käytetään hyväksi häikäilemättä.
Timo 15:02
(0) kommentoi
4.10.04
Auktoriteetin kaipuuta
Pitkästä aikaa huomaan olevani aidosti kiinnostunut hankkimaan tietoa jostain asiasta. Aihepiiri on vieläpä sellaisen, jota olen tottunut pitämään tylsänä ja tyhjänpäiväisenä: kehityspsykologia ja kasvatus.
Aikuisuuden ideaa aikani mietiskeltyäni huomasin vihdoin, että Aloitusmaiseman hahmottaja Maija Tuomaala edustaa Blogistanissa eräänlaista aiheen asiantuntemusta. Ensivaikutelma hänen ALMA-metodistaan, joka edustaa filosofisesti innoittunutta aikuiskasvatusta, iski jonnekin alavatsaan:
Sivuilla on "minätoimintaa" ja muita väljiksi ketjuiksi järjestäytyneitä psykosanoja, jotka saavat minut lukijana tuntemaan itseni pieneksi ja suojautumaan manipulaatioyritykseltä. Saattaa olla, että meihin miehiin tehoaa ainoastaan sellainen itsekasvatusmetodi, jossa joudumme valitsemaan nöyryyttävän itsekastraation ja oman elämän vakavasti ottamisen välillä. Uhmakkuuden sallimalle näennäisautonomialle ei jää tilaa.
Ammattikasvattajathan ne aikuisen malleja vaalivat ja soveltavat - tyypillisesti erilaisiin erityisryhmiin, joihin akateeminen opiskelija- ja sekatyöläisjoukko ei nähdäkseni kuulu. Sen aikuistumisesta on toistaiseksi huolissaan lähinnä Raimo Sailas hengenheimolaisineen. Siinä koko korkea-asteen kasvatuspolitiikka?
Kulutettu väki ei viitsi kaivata myönteisiä auktoriteetteja. Korkean tason asiantuntemus henkilöityy usein vaikeisiin persoonallisuuksiin, eikä henkilöllä tällöin kuitenkaan ole niin suurta väliä. Kielteisetkin auktoriteetit on helppo pitää kyynäränmitan päässä. Tämä kaikki kehittää suhteellisuudentajua mutta myös kyynistää. Kuulostaa kliseiseltä, mutta voi silti olla totta.
Janne Kivivuori väittää kirjassaan Paha tieto, että suomalainen sivistyneistö tarjoaa yhä rahvaalle kasvattavaa sepitettä intressittömän tieteellisen tiedon sijaan. Kun todistaa, miten luonnonraikkaissa paketeissa tieteen auktoriteettia kaupitellaan (sanokoon mitä tahtoo, Ilkka Kokkarinenkin haluaa olla - ja ilmeisesti myös onnistuu olemaan joillekuille - moraalinen esikuva), niin pakostakin tulee ajatelleeksi, että humanistiauktoriteetit ovat itse asiassa aivan liian heikkoja ja harvassa. Olkinukkien sijalle tarvitsemme kunnon akateemisia isähahmoja, uusia jiieesalomaita. Ja tietenkin kekkosia, paljon kekkosia.
Auktoriteettia tulee ikävä, kun näkee miten täysi-ikäiset käyttävät aikuisuus-käsitettä koulukiusaamisen välineenä
ja nimittelevät toisiaan lapsiksi. Huomatkaa, miten itsekin tässä syyllistyn samaan. Tässä on kyse "aikuinen"- ja "lapsi"-kategorioiden eräänlaisesta sadomasokistisesta tulkinnasta - ja siis tapainturmeluksesta aivan siitä riippumatta, miten asiat ennen olivat (tosiaikuisuushan lienee kollektiivisessa kokemuksessamme jäänyt sotasukupolven yksinoikeudeksi). Sovinnaisuuksien ulkopuolella puhe lapsista ja aikuisista on kyynistä peliä, johon sotkeutuvat niin moralistit kuin amoralistitkin. Tässä ei oikein kehtaisi huolestua lasten puolesta, kuulostaa nimittäin tekopyhältä - mutta koettakaa silti, hyvät ihmiset, jotenkin pitää huoli, ettette anna tämän kulttuurin vahingoittaa niitä, jotka ovat oikeasti lapsia.
Julkisuudessamme aikuisimpina esittäytyvät auktoriteetit ovat yhtäällä viihteellisesti räksyttäviä kukkopoikia - jyrkilehtoloita ja lokalaitisia - ja toisaalla koppavia tätejä ikään katsomatta. Näillä on vastineensa blogimaailmassakin: kaunaiset ja provosoivat kirjoittajat ovat luetumpia ja ilmeisesti myös vaikutusvaltaisempia kuin tasapainoiset ja jämäkät. Aggressiivisiin, epäkypsiin ja vastuuttomiin mielipidevaikuttajiin ei voi kohdistaa isäkapinaa: auktoriteetti itse, suuri päällikkö on kuollut, mutta hänen likaisen työn tekijänsä ovat jäljellä. Tämä se, hyvät ystävät, vasta taantumusta on.
Timo 23:48
(0) kommentoi
3.10.04
Teoreettista elämänhallintaa
Olen etsiskellyt verkosta sellaista aikuisuuden käsitettä, joka kelpaisi niin kriittiselle intellektuellille kuin hyväntahtoiselle tekoälyllekin. Aina jotain on jäänyt haavin pohjalle. Samalla olen iloiten todennut, ettei kaikkien auktoriteettien tarvitse eikä pidä olla kognitiiviseen eliittiin luettavia eksperttejä, joiden kontribuutiot saavat usein erikoisluvan kelvata auktoriteetin persoonaan kiinnittyneine nahkoineen ja karvoineen. Tunnen kyllä sympatiaa, mutta en enää osaa kadehtia huippuosaajien oikeutta epäkypsyyteen.
Samalla olen palannut lukioon ja ajantasaistanut psykologian perustietojani hauskojen monivalintatehtävien avulla.
Timo 23:44
(0) kommentoi