aikani

31.12.04

 

Pai pai vanha vuosi!

Hyvän uuden vuoden toivotus kaikille lukijoille! Flunssa on hillinnyt henkilökohtaista uudenvuodenjuhlintaani, en ole vaivautunut enää illalla ihmisten ilmoille, ja kykenen näin ollen päättämään vuoden 2004 kirjoittaen.

Kirjoittaen aion alkavan vuoden myös aloittaa. Nukun vain ensin. Nyt pääni on tyhjä - räkää älkäätte laskeko - mutta olen toiveikas. Sanoiksi puettavaa on paljon. Olen vihdoin, paljolti bloggaamisen myötä, saanut osuuteni siitä niukanlaisesta henkisestä pääomasta, joka ilmenee uskona kirjoittamiseen. Kirjoittaminen ei ole helppoa, mutta kieli ei kiellä käyttäjältään mitään. Vaivainen ihminen ei tarvitse - eikä löydä - suurempaa totuudellisuutta kuin minkä luonnollinen kieli tarjoaa.

Silmänkääntötemppuja ei keksi tuosta vain. Se, jos mikä, on kadehdittavaa ja raivostuttavaa. Jos tunnette tällaista raivoa ja kateutta jotakuta kirjoittajaa kohtaan, on tunteenne mielestäni oikeutettu.

Painopisteemme, ajan ja minun, on ensi vuonnakin temppujen selittämisessä niiden tekemisen sijaan. Tai pyrin pikemminkin "itse itseäni komentaen" näyttämään, mikä on kulloinkin jutun juju ja mistä sanat tulevat. Tarpeeksi näyttävä epäonnistuminenkin on tällöin voitto.

Timo 23:59 (0) kommentoi

25.12.04

 

Koruton kortti

Ostin veljelleni kaksi lahjaa. Hänellä oli jo molemmat.

En mennyt joulukirkkoon. Katsoin sen sijaan kuinka kuu laski kirkon taakse.

Olen kainostellut elelyäni viime päivinä. Olen kerännyt voimia tai ollut keräävinäni. Nyt on vähän haikea olo. Haluan kuitenkin toivottaa kaikille lukijoille, joiden joulurauhaan kuuluu päivittyneiden blogien selailu, oikein hyvää joulua.

Timo 18:15 (0) kommentoi

17.12.04

 

Yodan lemma tjsp.

Such and such is true by abstract nonsense.

Timo 15:55 (0) kommentoi

 

Yhteensovittamisia

Opiskelen Wikipediasta keskeisiä käsitteitä. En tiedä matematiikan oppimisympäristöä, joka sopisi itselleni paremmin. Artikkeleissa sanotaan olennaisin yleensä heti, ja samalla hypermedia pääsee näyttämään kyntensä: jos en ymmärrä jotain, seuraan vain linkkejä ja palaan takaisin viisaampana. Tätä nimitetään hermeneuttiseksi kehäksi.

---

Kirjoittaminen tuntuu nyt vaikealta samasta syystä kuin joululahjan valinta: jospa voisin antaa lukijoilleni jotain erityistä edes kerran vuodessa! Materiaalia on, mutta se ei riiitä. Lahjat olisi paketoitavakin kauniisti, niiden saajia ajatellen ja sopivalla tavalla omaperäisesti. Työn alla olevat blogimerkinnät tuntuvat vaativan vielä monta sovitusvaihetta. Nähdystä vaivasta ei pitäisi valittaa, mutta tulenpahan sanoneeksi jotain olennaista heti.

Tämä on omalla nimellä kirjoittamisen suurin ongelma. Lahjatalous on mutkikas sovittamisten (kaikissa merkityksissä) järjestelmä. Bloggausvalmentajani toivoo, että olisin epäsosiaalisempi.

Timo 13:32 (0) kommentoi

16.12.04

 

Kulttuuriohjelman käsikirjoitus

oli autio on ja tyhjä
tohuvabohu
niin kuin alussa ollut on, nyt on ja aina
de secula seculorum
liirum laarum

tyhjiön virittyminen
tyhjää toimittamassa

taiteilijat virittelevät kitaroitaan.

terehdys
kielenkäyttöpakko

sillanpääasema

Timo 17:39 (0) kommentoi

13.12.04

 

Niitten nettiä näitten nettiin

Nevanlinnan ja Relanderin "Tukevasti ilmassa"-ohjelmassa vastattiin juuri yleisökysymykseen, joka muistinvaraisesti siteeraten kuului: "Kenestä nykypäivän ihmisestä voisi käyttää nimitystä 'yleisyhdistäjä'?"

Tuo nimitys olisi näppärä linkkivetoisen blogin nimi. Tunnuslauseenkin luit jo.

Timo 16:17 (0) kommentoi

 

TV

Hankin viikonlopuksi digisovittimen. Olin ehtinyt vieroittua televisionkatselusta lähes tyystin, mutta nyt olen harrastanut kanavasurffausta ja altistunut viihdetarjonnan houkutuksille. Parhaalla omallatunnolla olen katsonut kulttuuridokumentteja: niiden sentimentaalisuus ei ole estänyt minua oppimasta ja oivaltamasta. Keskusteluohjelmissa on enemmän järkeä, mutta ne jättävät minut uteliaan mutta vaiennetun lapsen asemaan, kotiini kasvamaan, vaille kaikkea auktoriteettia.

Timo 15:52 (0) kommentoi

 

Jos - niin -lauseita

Jos helvetti on ikuinen,
kaikki kidutus on merkityksetöntä.
    - Fransheimer

If I had words,
I would say I love you.
    - lähes tuntematon

Timo 15:24 (0) kommentoi

10.12.04

 

Päivää

Runeberginkadulla hiekoitussora heittää pitkät varjot. Blades. Sodanjälkeistä nurmennukkakuviointia, mutta kirkasta. Kuljen kohti aurinkoa. Pian se vajoaa Hankenin taakse kurkistaakseen vielä kerran sen siipien välistä.

Timo 11:58 (0) kommentoi

9.12.04

 

Fragmentteja

Päivänpaisteinen näkymä: Ihmiset kulkevat Yhdysvaltain lipun alta. He koskettavat lippua saadakseen siitä voimaa.

---

Tekstini on vain muistumia tajunnanvirrasta, ylitiivistynyttä, siksi hämärää. Mieluummin puhuisin itseni transsiin. Miksen tee sitä jo?

---

Kai siitä ruumismista tulee ajatella, ettei se edellytä ruumisteja sen enempää kuin mekanismi edellyttää mekanisteja.

Timo 18:18 (0) kommentoi

 

Defenssimekanismi

Teekkariangstia ja koulupsykologiaa, julkaistu muinaisessa Otahuudossa:

Tunnisteet: kuva, piirros

Timo 11:55 (0) kommentoi

8.12.04

 

Jatkoksia

Kyllä muuten psykokulttuuri on hyvä asia. Kun pitäydymme ihmisarvioissamme älykkyyteen ja muihin psykologisiin reunaehtoihin sekä näiden ehtojen todelliseen tai kuvitteelliseen kontrollointiin, vältymme turhalta tapa- yms. kulttuuriselta hapatukselta ja pysymme tehokkaina.

---

Ujostelen siis mainita tuotemerkkejä: blogini on kuin wanha kunnon Yleisradio. Toisaalta en siis välittäisi mainita henkilöidenkään nimiä ja tekemisiä: blogini on Pohjois-Korean radio, ja minä olen tämän palstan Rakastettu Johtaja - kaikki lähtee minusta ja palaa minuun, ja niin on hyvä.

Moni bloggaaja opiskelee tai on opiskellut filosofiaa, mutta moniko tunnustaa ensimmäiseksi liikuttajakseen filosofian klassikoiden itseriittoisen asenteen? Minulle tärkein oli Wittgenstein. Vaarallista.

Timo 14:45 (0) kommentoi

7.12.04

 

Rauhassa

Bloggaaminen vaatii yksinäisyyttä, audiobloggaus vielä ehdottomammin. En tiedä henkilöä, jonka läsnäolo äänityksen aikana ei nolostuttaisi. Näin tämä harrastus verottaa ihmissuhteita. Muutoin tieto siitä, että voin ilmaista itseäni kummalla tavalla tahansa, luo turvallisuutta, jonka toivon helpottavan kirjoittamista.

(Korjasin musiikkimerkintään eksyneen virheen.)

Timo 21:45 (0) kommentoi

 

Yritys tavoittaa jotain

Jospa vain kirjoittaisin niin hyvin, että saisin harhailevan mieleni järjestykseen! Sellaiseen järjestykseen, joka edeltää kirjoittamista tai muuta ilmaisua, en halua uskoa. Mistä minä sellaisen ensinnäkään hankkisin?

Musiikista voi sanoa, että se on paras oman järjestyksensä ilmaisu. Jossain mielessä ihmiset ovat musiikin organisoimia pikemmin kuin päinvastoin. Samaa voidaan tietenkin sanoa kielestä, mutta kieli, kuten tiedämme, on olennaisesti välineellistä ja representoivaa. Olemme tottuneet ajattelemaan, että hyvä musiikki kaunistaa taitavaa esittäjäänsä mutta että sanat ennemmin tai myöhemmin paljastavat esittäjänsä oikean luonteen. Arkipäivän psykokulttuurin perusta on tässä, ei suinkaan psykologisen ja psykiatrisen terminologian ryöstöviljelyssä vaan kaikissa niissä testeissä, joita järjestämme toisillemme ja itsellemmekin - Turingin testeissä, joista toivomme tulokseksi kuka konetta, kuka ihmistä.

Sanataiteen ja kaunopuheisuuden traditio on meillä ohut. Siksi alamme psykologisoida heti kun saamme suumme auki.

Timo 20:16 (0) kommentoi

 

Musiikki tekee ajan kulumisen kuultavaksi

Olen leikkinyt musiikinharrastajaa ja selaillut mp3-blogeja. Ämpäri on hyvä aloituspiste. Kun mennään pallon ympäri, vastaan voi tulla esimerkiksi harkitsematon avioliitto ja sitä kautta popyhtye nimeltä Architecture in Helsinki: "The Owls Go".

Keinonahkaelämä puolestaan tarjoaa huilujazzin syventävän oppimäärän: Eric Dolphy, "Don't Blame Me".

Jos juuri nuo kiinnostavat, kannattaa tsekata pian. Tiedostot eivät ole enää pitkään saatavilla.

Voi muuten olla, etten taas pitkään aikaan tarjoa kulttuurin, uutisten enkä tavaran kuluttamiseen kannustavia linkkejä - sellainen tuntuu minusta jotenkin likaiselta, oli kyse sitten kaupallisesta, ei-kaupallisesta tai harmaalle alueelle sijoittuvasta kulutuksesta. En mielelläni mainitsisi tavaramerkkejä blogissani enkä oikeastaan myöskään teosten ja tekijöiden nimiä... Nämä antiruumistiset impulssit olletikin suojelevat omnipotenssifantasiaani.

Timo 17:12 (0) kommentoi

6.12.04

 

Orakulaarinen

Kummaa. Ensin puolikumottaa ja pakastaa, sitten taas sataa.

Hyvää itsenäisyyspäivää, vaikka sinivalkoisuus näytti luhistuneen harmaudeksi ennen kuin varhainen pimeys taas antoi päivälle armoniskunsa.

Kirjoittakaa minun kirjoittaneen, totta totisesti on hyvä puhua niin väljästi että viihtyy. Vaatikaa totuutta mutta vaalikaa kohtuutta! Soisin näiden aatosteni kytkeytyvän jotenkin eksplisiittisemmin Eufemian viimeaikaisiin, mutta tämä riittänee.

Jos kielen bastardisaatio on välitöntä, ajatuksen kaltaista, se on hallittavissa ja tuottaa nautintoa. Unien runollisuus ja huumori kiinnostavat minua, mutta pääsy materiaaliin edellyttää nukahtamista. Parin yön takaisesta unikielestä jäi mieleen vain ilmaisu "hersytelty vakuumi", jonka päänuppini puoliuninen yöchat-valvoja pystyi äkkäämään tajunnanvirrasta ja pitämään työmuistissa, vaikka sana "vakuumi" esimerkiksi uhkasi jostain syystä korvautua sanalla "väkivalta".

Huomasin pian pohtivani noita sanoja käymälöitsijän kaipaaman (morfologisesti, miksei muutenkin) epätriviaalin riimittelyn kannalta. Vakuumista assosioinnin jätän suosiolla Svenille, mutta väkivallasta kehitin suhteellisen eppunormaalilta vaikuttavia säepareja seuraavan mallin mukaan:

näe väkivalta
...
näemmä kivalta

Eräs kehitelmä:
Jos toiminnassa ei näy väkivalta,
voimme varovaisesti arvioidenkin
olettaa syyksi, että se joidenkin
toimijoiden keinona ei näytä kivalta.

Timo 17:44 (0) kommentoi

5.12.04

 

Muukalainen

Voimme olettaa, että pääsemme älykkään ulkoavaruuden muukalaisen kanssa yhteisymmärrykseen kaikista tärkeistä matemaattisista ja fysikaalisista säännönmukaisuuksista, mutta tämä ei vielä takaa, että muukalaisesta olisi firmamme työntekijäksi.

Timo 19:36 (0) kommentoi

3.12.04

 

Reettorin lausunto

Taidan harjoitella audiobloggaamista vielä lisää. Se on hyvä tekosyy suoltaa omia mietteitään mikrofoniin. Kun saan aikaan hyvän merkinnän, julkaisen sen.

Timo 20:59 (0) kommentoi

 

Monologiikkaa

Edellistä edeltävä merkintä olisi voinut borgesilaisen tekokielen sijaan alkaa sanalla "kumotti". Tommi haluaa poistaa kirjoituksistaan ensin nimet ja sitten pronominit. Pyrkiikö hän subjektien hävittämiseen ja sitä kautta jonkinlaiseen akonseptuaaliseen alkukokemukseen, josta Pauli Pylkön mukaan suomen kielen passiivirakenteet kertovat? Kieliopillinen subjekti ainakin on indoeurooppalaista hapatusta, miksei sitten koko ruumismi - kuten myös sana "ruumismi": eikö nimittäin olekin niin, että "-ismiin" liittyy kiinteästi kuvitelma "-isteistä", tässä tapauksessa siis ruumisteista, jotka ovat jotenkin vastuussa kyseisestä ilmiöstä, ainakin omalla kohdallaan. Ismismikin on ruumismia. Tarvittaisiin parempi sana.

Asiasta seuraavaan. Mistä se tunne tulee, se, että tuntee itsensä tyhmäksi, ja miten siitä pääsee eroon? Nimittäin kun koetan puhua digitallentimeen, suustani tulee vain ajatuksetonta jaarittelua. Illuusioista riisuttua ihmisen puhetta, kauheaa. Näin koen. Muuan teräväkielinen "runotyttö" nimittää minua monologistiksi, mutta nähtävästi yksinpuhelu sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole normaalia käyttäytymistä tällaisellekaan luonnonoikulle. Samainen nuori nainen kirjoitti, että ihmiset ovat minulle kielellisiä pumpattavia barbaroita. Ilkeästi sanottu, mutta varsin totta. Minun pitäisi kuitenkin voida purkautua jonnekin, jotta en häiritsisi toisia ääneenajattelullani. Tästä syystä toivoinkin, että nauhuri ajaisi saman asian kuin oikea kuulija, mutta runotytön vertauksesta voi jo päätellä, ettei aja. Sanottavaa olisi, mutta nauhuri ei stimuloi. Mielikuvitus jotenkin jähmettyy heti, kun kuulen oman ääneni kaikuvan päänulkoisessa tyhjyydessä. Osasyy on ehkä taustalla väijyvä masennus. Play-nappulasta lähtee kello käyntiin. Keskipäivän demoni istuutuu viereen ja esittää laskelmiaan, joiden mukaan minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä mitään: olen pakotettu vain katsomaan mitä tapahtuu eli odottamaan kuolemaa. Vain puhuminen tuntuu auttavan - se tuntuu periaatteessa helpommalta ja kevyemmältä kuin muu toiminta. Kun ei hampaita yhteen puristamalla synny mitään, niin kai on yksinkertaisesti järkevää antaa periksi ja avata suunsa? Voisin puhua loputtomiin, mutta kuulijan puuttuessa turhautumisen tunne uhkaa kasaantua nopeasti. Täytynee vain harjoitella.

Yhtä kaikki, äänitin kokeeksi yhden audioblog-merkinnän, eikä se tuntunut kovin pahalta, kun kerran saatoin kuvitella viestille yleisön. Äänite on aika pitkä, melkein kahdensanminuuttinen ja pakkaamattomana yli seitsenmegainen, enkä tietenkään ehdi mielestäni sanoa siinä oikeastaan mitään. Mieleni tekisi esittää yhden- jos toisenkinlaisia itsekriittisiä kommentteja, mutta mitäpä niillä tekee, jos en edes edes julkaise jaaritustani. Welho-kotisivullani saattaisi olla tiedostolle riittävästi tilaa, mutta salasanani ja käyttäjätunnukseni ovat kadoksissa, mistä asiaintilasta voin syyttää vain itseäni. Masentaapi. Pystyisikö joku ystävällinen lukija tarjoamaan yksinäiselle blogimonologille kodin? Sittenpähän yhdessä nähtäisiin, tai kuultaisiin, kannattaako tuota linjaa edes kokeilla.

Timo 20:07 (0) kommentoi

1.12.04

 

Oman äänen lumoissa

Tänään alan tallentaa höpinöitäni äänitiedostoiksi, joiden toivon auttavan kirjoittamiseen liittyvissä ratkaisuissa. Audiobloggaamista en ole harkinnut, mutta sekin vaihtoehto tuli äsken mieleen.

Timo 15:27 (0) kommentoi

 

Lunatiikkaa

Mlö. Junan ikkunasta kuun kalpea kiekko näkyi vielä, vaikka auringon säteet valaisivat jo maisemaa, mutta illalla sama kuu nousi punakkana jo ennen auringonlaskua. Kun se yöllä valaisi maiseman, varta vasten retkeä varten ostettu taskulamppu osoittautui turhaksi. Sunnuntai-aamuna pakkasta oli 17 astetta.

Iso teema 1: Puhuin viikonloppuretkellä sen verran paljon, että saatoin havaita käytännössä ajatteluni gravitaation kohti struktuurien ja relaatioiden maailmaa, johon myös kysymys "ymmärtämisestä" liittyy. Otin matkalle mukaan kaksi kirjaa, joista toisesta, Richard Masonin kirjoittamasta pienestä filosofisesta tutkielmasta nimeltä Understanding understanding, lienee aika - nyt kun Tiedemieskin on tökkinyt aihetta - julkaista se kirja-arvio, jota Matti taannoin pyysi.

Iso teema 2: Keskustelin pitkään juuri Matin kanssa. Jossain yhteydessä - taisimme puhua blogimaailman ongelmista, mistäpä muustakaan - hän nosti esiin tärkeän jaottelun: vallan käsite voidaan karkeasti jakaa valtaan (voimaan, kykyyn) tehdä (toteuttaa mahdollisuuksia) ja valtaan estää tekemästä. Teepä Matti blogiisi pieni tiivistelmä vallan filosofiasta! Tekisi mieli kehitellä siitä jotain, mutta en tunne käytyä keskustelua. Tahdon kuitenkin julistaa, etten tiedä yhtään erottelua, joka auttaisi ymmärtämään bloggaamisen lähtökohtia ja perusmotiiveja paremmin kuin edellä mainittu. Teema on niin laaja ja syvä, etten osaa päättää mistä päästä lähestyä. Mutta mikään ei ole niin mukavaa kun tavoitella kuuta taivaalta.

Moon meiltä - eli pitkästä, pitkästä aikaa nettitestitulos:

You Are From the Moon

You can vibe with the steady rhythms of the Moon. You're in touch with your emotions and intuition. You possess a great, unmatched imagination - and an infinite memory. Ultra-sensitive, you feel at home anywhere (or with anyone). A total healer, you light the way in the dark for many.

What Planet Are You From?

Timo 14:59 (0) kommentoi