Aika ja minä

29.6.05

Kahvilusikka soppaan
"Uljaasti" olisi sana, joka minusta sopisi aloittamaan uuden Ulysses-suomennoksen.

Timo 18:56 (0) kommentoi

28.6.05

Attraktori, sano
Kari Enqvististä tulee Erik Anqvist, Erik Anqvistista Ari Kenqvist ja Ari Kenqvististä Keri Anqvist, mutta Keri Anqvistista tulee jälleen Ari Kenqvist ja niin edelleen loputtomiin.

Timo 00:00 (0) kommentoi

27.6.05

Vaisuustyöryhmä pahoittelee
En nyt pysy alkuunkaan muiden bloggaajien vauhdissa. Syytän hyllynkulmaa, johon löin tänä aamuna pääni. Itse olen ruuvannut hyllyn seinään, joten syytän itseäni. Mutta minä en ole ole laittanut hyllylle sitä ylileveää mappia, johon otsani taisi sittenkin osua. Naiset... Olen naisten kasvattama ja tottunut lapsuudessa ajattelemaan, että naiset ajattelevat parastani. En väitä kenenkään asemoineen mappia pääni menoksi, mutta tunnen itseni tietyllä tapaa pieneksi ja petetyksi, kun kurkkuni on kipeytynyt jätettyäni eilen illalla naisen toiveesta nahkatakin pois.

Timo 22:41 (0) kommentoi

En ole koskaan lentänyt

Tunnisteet: kuva, pilvet

Timo 14:17 (0) kommentoi

Ensimmäinen luonnos tietoteoriaksi
Tietoa on unen- ja todennäköisyyksistä.

Timo 11:06 (0) kommentoi

Syitä kannattaa miettiä
Voisin ajatella, että tunne-elämäni alkaa tästä.

Timo 10:01 (0) kommentoi

22.6.05

Hmm
Joku on alkanut käyttää Ihmissuhteet-blogin kommenttipalstalla nimimerkkiä Staffan Ergaster, jonka keksaisin joskus kauan sitten.

Timo 12:17 (0) kommentoi

Suomalainen tragedia
Työ ei puhu, mutta tekijä vaikenee.

Timo 11:37 (0) kommentoi

Dialogi runouden arvostelusta
- Kun runous ei ole sitä, mitä sen haluaisi olevan.
- Ei koskaan eikä varsinkaan silloin, kun sitä kirjoittaa itse.

Timo 11:27 (0) kommentoi

21.6.05

Nainen vai nero?
Guardianin sivuilla voit testata, ovatko aivosi maskuliinit, feminiinit, neutrit, androgyynit vai täysin pihalla.
EO-testissä (englanniksi EQ) sain tulokseksi 28 ja SO-testissä 39, mikä tarkoittaa, että olen varsin keskinkertainen "systemoija" ja jotensakin onneton "empatoija" - Kimmo Pietiläisen Baron-Cohen-suomennoksessaan Olennainen ero käyttämiä termejä viljelläkseni.
Muistan tehneeni myös testin, jonka mukaan pääni on emppis-systis -akselilla aika hyvin tasapainossa. En vain osaa.
Via Arts & Letters Daily (via Linkkivarasto).

Timo 23:51 (0) kommentoi

Pöpperö

Maa on ensin pakkosivistetty. Sitten säikähdetään, minkä sivilisaatio paljastaa.
- Roo Ketvel, muistinvarainen sitaatti
Olen taas ollut ryhdistäytymässä. Ensi töikseni poltin kirjat sisältäni.
En siis ole viime aikoina pahemmin harrastellut kirjallisuutta. Sen sijaan olen keskittynyt hoputtamaan itseäni moninaisiin töihin ja kuivaharjoitellut kaikkien kuviteltavissa olevien moraalinvarijoiden mielistelemistä, ettei kuitenkaan tarvitsisi odottaa konkreettisia tuloksia, jotka voisivat olla vääriä omastani ja muiden matalamielisten mielestä. Nähkööt itse, mihin tiensä vie. Ylevämielisethän oppivat muutenkin.
Mutta rentoina kesäöinä muutan vaivihkaa vaihtoehtoväen leiriin. Panen toivoni öihin. Silloin mieleeni alkaa tulvia kuvia ja sanoja: koivut muodostavat kehän; "...kunnon kulosaarelaisjuhlariemu..." Kun lojuisin vain sängyssä unenpöpperöisenä ja sanelisin nauhalle orakulaarisia lauseita (tarvitsisin hyvän mikrofonin), olisin varmankin tuottavampi ja yhteiskunnalle hyödyllisempi kuin mitenkään muutoin.
Keinotekoinen päihtymys pilaisi tällaisen tilan oitis. Nimittäin tärkeintä on pysyä siinä luulossa, että on täysin sovinnainen. Täytyy jaksaa uskoa viattomuuteensa. Tilassa voi olla yksin tai kaksin, ja jos kaipaa seuraa, se tulee valita siten, että (a) se ei turhaan ärsytä tai närkästytä ja että (b) itse on omasta mielestään kuitenkin se kiltein ja värittömin eli aina äidin ja hänen neuvojensa puolella.
Meidän tulee pysymän vakaasti siinä uskossa, että kaikki ideamme ovat arkipäiväisiä perusasioita.
Näitä miettiessäni poikkesin pitkästä aikaa kirjastoon. Etsin Imre Kértesziä, löysin aforismin.

Timo 21:58 (0) kommentoi

20.6.05

On the Thinnest Air
Ajattelin kuunnella Radio Helsingistä Tukevasti ilmassa -jutusteluohjelmaa, mutta koko kanava vaikuttaa kadonneen.

Timo 15:17 (0) kommentoi

Maanantain vastaisena
En ole mikään yhteiskunnan tukipylväs, mutta sinä päivänä, jona lakkaan kiusaamasta ja soimaamasta itseäni tämän tosiseikan takia, peruskiveni lasketaan. Virallisesti.

Timo 01:10 (0) kommentoi

19.6.05

Syy blogatakin
Hairahdun pitämään kiinni huonoistakin ideoistani, koska haluan jakaa ne jonkun kanssa.

Timo 23:29 (0) kommentoi

Tosiasioita teollisuuskaupungista
Apea apatia (Apatity); via Appia. Paljastan tässä oikean vastauksen yhteen tämän viikonlopun Ilta-Sanomien kymmenestä kysymyksestä eli kysymykseen numero 10: Apian kanava on Valkeakoskella, ei siis esimerkiksi Venetsiassa.
Valkeakosken anagrammeja ovat Kekkoslaiva ja Kekkoslavia. Sen asukas on siis kekkoslaavi.
Uudet verkkosivut antavat kaupungista paljon raikkaamman kuvan kuin eräiden bloggaajien lapsuusmuistelot.

Timo 03:02 (0) kommentoi

18.6.05

Blogitapaamisen edellinen jälkimaininki
Tässä merkinnässä esiintyy toinen Laura kuin edellisessä.
Saavuimme eri suunnista ja istuimme hetken kirjaston portailla. Öiseltä Franzeninkadulta löytyi musta kissa. Se kyyhötti kallionpahasellaan avuttoman näköisenä.

Emme mahtaneet paljoa mekään. "Moi moi", sanoi Laura kissalle.
Tunnisteet: kuva

Timo 16:28 (0) kommentoi

Blogitapaamisen jälkimaininki
Laura Sippola (Hetkiä) kutsui minut juuri tällä hetkellä Suomenlinnassa tapahtuvaan musiikkihappeningiin. Päätin lähteä mukaan, mutta myöhästyin niukasti lautalta. Oli virhe poiketa matkalla syömään, eikä reittivalintani ollut muutenkaan optimaalinen. Kauppatorin liepeillä maleksiva ihmismassa esti liikkumasta vapaasti. En halunnut jäädä osaksi sitä, joten suuntasin saman tien kotia kohti. Alkoi vielä sopivasti sataa, kunnes sekin loppui.
P.S. Ovat kuulemma lautalla vielä, mutta minä lojun taas parvellani.
[P.P.S. 19. 6. klo 2.37: Paljastui, että minun olisi kannattanut myöhästyä vielä seuraavastakin lähdöstä. Näinkö helposti turhautuva minä todellakin olen? Kuinka paljon olen menettänytkään luovutusalttiuteni takia? Olen pienimmästäkin vihjeestä valmis myymään halvalla sen, mitä kulloinkin yritän varovaisesti arvostaa. Liioittelen kyllä, mutta jonkinlaisen varjon tällainen selkärangattomuus varmasti heittää kaikkeen mitä teen ja kaikkiin ihmissuhteisiin.
Jäljelle jää vain myyntiin kelpaamaton: pakkomielteet, unet.]

Timo 14:13 (0) kommentoi

17.6.05

Itä opettaa
Railakkaat slaagerit raikuivat Focuksessa, kun Arkkitehtitoimisto Kertalaaki reissasi Porvooseen suunnittelemaan vanhan sillan räjäyttämistä. Myös kaupungintaloon panostamista suositeltiin.
Timbaalin herkkujen äärellä me muistelimmme aiempia ekskursioitamme: Turkuun, Imatralle... Pohdimme, miten historian kulku olisi muuttunut, jos Hitlerin Junkers olisi törmännyt Kaukopään tehtaan piippuun vuonna 1942. Väinö Vähäkallion suunnittelema uljas tiilirakennus purettiin äskettäin. Tätä ei varmaan olisi päässyt tapahtumaan, jos kaukomatkan pää olisi kaikkien huulilla.
Seuraavaksi etapiksi asetimme kesän 1999 kiertueeltamme tutun Oulun Toppilansaaren, jossa syksymmällä järjestetään asuntomessut. Siellä arkkitehdit voivat kerrankin hengittää vapaasti, kun pakokaasuahdettu valmistalotuotanto loistaa poissaolollaan. Tulemme siis näkemään pelkästään ammattisuunnittelijoiden tunnetusti kalliita, epäkäytännöllisiä ja rumia päähänpistoja. Mietin mahtaako keskiverto messukävijä joutua samanlaisen tyrmistyksen valtaan kuin lapsi lelukaupassa, josta puuttuvat Barbie-nuket, Star Wars -hahmot ja vastaavat. Legothan me arkkitehdit hyväksymme kyllä.
Paljon riittää yksityishenkilöillä rahaa rakentamiseen. Se näkyi parhaiten Sipoossa. Eikä suomalainen perhe ole onnellinen ilman äitykän 30-neliöistä kodinhoitohuonetta, johon kultainen noutaja tuodaan kuraeteisen kautta, ja isukin yli 50-neliöistä autotallia, joka on kotoisan lämmin ja tuulettuu täydellisesti monta kertaa päivässä. Kaikki tämä saavutetaan eliminoimalla käytävät ja muut hukkaneliöt.
Arkkitehtuurista enemmän kokemusta saaneet kollegani totesivat, että allekirjoittaneen kannattaa ennemmin harrastaa sitä kuin opiskella tai tehdä työkseen. Vaikka tykkään leikkiä vapaata kansalaisyhteiskuntaa enkä välittäisi kokea ansaitsevani kaikkea tarjolla olevaa kyräilyä ja nihkeyttä, tarvitsisin kuitenkin minäkin jonkin porvarillisen ammatin ja pian.

Timo 14:24 (0) kommentoi

16.6.05

Ihmetystä Pitkänsillan takana
Kallio on kohtuullinen tampereenkorvike, auliihko mutta arvoituksellinen. Se voidaan määritellä paikaksi, josta on lyhyt matka Hakaniemeen mutta pitkä takaisin.
Hakaniementoria hallitsee vaivihkaa SAK:n talon alavireinen arkkitehtuuri. Arkirealismin monumentit löytyvät täältä. SDP:n linnake Siltasaaressa on synkempi ja raskaampi kuin Paavo Lipponen. Ja Paasivuorenkatu 3 näyttää pimeässä salaisen poliisin päämajalta.

Timo 11:07 (0) kommentoi

Peruskamaa
Siinä, että oppii kadehtimaan toisten kateutta tai häpeämään omaan häpeäänsä toisten häpeän rinnalla, ei ole mitään järin ihmeellistä.

Timo 07:23 (0) kommentoi

14.6.05

Tiistain vastaisena
Puut elävät omaa elämäänsä. Haavat.
Olen vähän herkässä tilassa. Miten kesäyön esittääkään, on se sentimentaalinen klisee, mutta ettenkö värisisi kuin haavan lehti, jos olisin näistä hetkistä kiinni.
Lakeuksilla on täysin tyven yö. Pellonlaidan haapa ei liikahda, mutta pilvet valuvat alas taivaankantta. Ilma on kaunistumassa. Naakkaparvi päivystää katulampussa.
Kello 00:18 tuuli viriää yhtäkkiä. Naakat ovat kadonneet, ja alkaa näkyä paljasta taivasta vähän liikaa.
Yösydännä paljon herttaisenväristä valoa. Pieniä värähdyksiä latvuksissa.
Herään ankaraan ropinaan. Kesäkuu, sekopää.

Timo 22:55 (0) kommentoi

12.6.05

Tirkismi
Olen ollut niin täynnä intoa ja odotuksia, etten ole yltänyt normaaliin optimismiini. Elämäni on ollut niin täynnä mieltä, että lauseeni ovat masentuneet.

Timo 18:01 (0) kommentoi

11.6.05

Musiikki ja minä 2
Houkuteltiin Kerava Jazziin. Free kiinnostaa, mutta olin juuri saanaisillani hienon puutarhataiteellisen suunnitelmani valmiiksi ja jäin ~~junasta~~ autosta.

Timo 19:42 (0) kommentoi

Paperin makuun
~~Stadi~~ Helsinki uudistuu: Stockmannin Alko on muuttanut Akateemisen kirjakaupan kellariin paperiosaston naapuriin. Ei täysin mieletöntä. Vietin jonkin aikaa maan alla sambakarnevaalin rytkettä paossa. Viinaikaupan kassat ovat aivan vihkohyllyjen vieressä ja toimivat tehokkaammin kuin kirjakaupan tiskit, joita lähestyessään joutuu monesti arvailemaan myyjien palveluvalmiutta. Mietin kävisikö Moleskine Alkon tuotteesta.

Timo 18:10 (0) kommentoi

Musiikki ja minä 1
Jos olisin oikea muusikko, tekisin kymmenminuuttisen meditatiivisen taiderockversion Edu Kettusen laulusta Retki meren rantaan.

Timo 11:00 (0) kommentoi

10.6.05

Skeptikon häveliäisyys
Vain ongelmista voi puhua.

Timo 17:42 (0) kommentoi

9.6.05

Yö oli sininen.
Annoin taas kotiavaimeni julkisen käymälän pitäjälle. Olin matkalla toiseen kaupunginosaan, kun ystäväni surauttaa taksilla paikalle. Takapenkillä häämöttää myös tuntematon blondi.
"Älä vie sinne naisia. Siellä on sotkusta."
Hymähtäen kiusaantuneesti käymälöitsijä heilauttaa avaimia, sukeltaa taksiin ja katoaa kesäyöhön.
Tunnisteet: kuva

Timo 11:19 (0) kommentoi

7.6.05

Maksamme univelkaa
Äkkiähän tämä masennus lähtisi, jos ei olisi kirjoittamispakkoa, mi estää kirjoittamasta.
Mun sieluni sä ota sun ohjas käsiisi...
Koska en voi puhua kokoa ajan (kukaan ei jaksaisi kuunnella), miksi en kirjoittaisi koko ajan?
Nyt olen kyllä turhan väsynyt, kiitos kysymästä.
Minussa on erinäisiä sangen omituisia piirteitä. Niiden kanssa on vain tultava toimeen.
Pidän suunnittelemisesta, mutta näkemyksen sijasta luon selvästikin yksityisiä kieliä, joilla käyn loputonta sisäistä mielipiteenvaihtoa.
Onneksi teksti kelpaa jo maailmalle siinä vaiheessa, kuin design-ideoista ei ole edes pöytälaatikkoon.
En tiedä kohtaisinko musiikinteossa samanlaisia ongelmia. Musikaalinen ulottuvuus saattaisi auttaa, jotta elämä ei pysähtyisi diskursiivisiin tiloihin, joita aika vain kasvattaa, eli jotta ei jäisi asumaan niihin ongelmiin, joihin vain on sattunut törmäämään.
Voisin tuhlata miljardeja elämiä.
Naispuoliset ystäväni lienevät siis oikeassa: olen ensisijaisesti verbaalinen elämänmuoto, joka saattaisi vielä oppia kirjoittamaan runoja.
Olen pitänyt itseäni lahjakkaana aivan muilla alueilla, mutta niistä tempuista, joita jostain syystä osaa tehdä spontaanisti, ei pidä tehdä liian yksioikoisia johtopäätöksiä. Piirustustaito ei tee arkkitehtia eikä matemaattisten periaatteiden taju tee luonnontieteilijää. Saivartelukyky ei tarkoitakaan, että ajattelu olisi analyyttistä ja kirkasta silloin kun sen pitäisi. Mahdollinen omaperäisyys osoittautuu monissa yhteyksissä taakaksi, josta eroon pääseminen vaatii itsekieltäymystä ja todella kovaa työtä.
Olen aina koettanut pelastaa ilmiöt luonnollisella kielellä. Koulussa minua pidettiin kauheana selittäjänä. Opin, että selittäminen on samaa kuin selittely, siis pahasta.
Kuka kieltää käyttämästä kieltä?
Tätä mietin, kun katselen sisäpihan yötä: Näppäimistön keskimmäinen levittää ruskeaa valoa, verhoihin jää hajanaisia lehviä. Omenankuva heijastuu ikkunasta.
Väsymys muuten näyttää parantavan jossain määrin arvostelukykyä: Ei jaksa uskotella itselleen sellaista, mitä ei jaksa uskoa. Ei jaksa turtua. Tekoreipas, tekojärkiperäinen retoriikka ei mene läpi. Hahmontunnistus käynnistyy. Uni.

Timo 01:23 (0) kommentoi

6.6.05

Eräs nysväyksen ystävä
Kello on jo paljon. Tämä tarkottaa, etten jaksane herätä tarpeeksi aikaisin korjaamaan illan virheitä. Haluaisin kirjoittaa ja sanottavaakin kai olisi, mutta sorrun näpertämään. Aikaa kuluu loputtomasti. Näpertely, perfektionistinen ja turha näpertely estää minua etenemässä elämässäni. Olen hukannut aikani yksityiskohtiin.
Pikkutarkkuudellani tuhoan kaiken.

Timo 05:02 (0) kommentoi

Vein aktivistittarelle hänen maastokuvioisen metsästäjänlakkinsa.

Timo 03:29 (0) kommentoi

4.6.05

Tallattu valo
Aktivistittareni lähetti terveisiä vallatusta talosta. Tällaisena sadepäivänä täytyisi aina keksiä tuollaista tekemistä.

Timo 21:11 (0) kommentoi

Aamulla vielä antoi ymmärtää
Tutustuin yöllä outoon romaaniin, jossa erikoismausteena oli erektuslainen filosofia.
Heräsin edessäni kirkas paperi täynnä säkeitä. Olisin voinut lukea niitä loputtomiin. Nauhalleko? Olisinko uskaltanut lausua tarpeeksi lujaa? Olisiko oma ääneni herättänyt minut lopullisesti?

Timo 14:59 (0) kommentoi

Alustava huomio
Vaikka palvomme markkinoita, halveksimme tunteitamme siksi, että ne ovat kaupan.

Timo 14:38 (0) kommentoi

Hapuilua hämärässä
Olen hävennyt kirjoittamista niin kauan kuin muistan. Häpeä sai minut menemään itseeni, kirjoittamaan itsestäni - ja vielä yleisluontoisesti. Erittäin epäilyttävää ja outoa. Tunsin joutuvani tilanteeseen, jossa kaikesta sanomastani saattaa paljastua jotain, mitä en itsekään haluaisi tietää.
Tämän häpeän kääntäminen huumoriksi ei kannata. Standup-koomikot ovat tunnetusti sekopäitä, jotka kuolevat nuorina. Kuten runoilijat.
Minä halusin ilman muuta olla järkevä ja melkein onnistuinkin.
Häpeä vihjaa aina lihan heikkouteen, siksi sen mainitseminenkin saa sisäisen petomme kuolaamaan. Julkisilla paikoilla ei esiinnytä alasti, se on selvä, mutta alastomuuden raja on harvoin selvä. Sensuuri ei olisi sensuuria, ellei se toimisi aina jollain tasolla mielivaltaisesti. Yritän tässä puhua sensuurista, joka vaikuttaa ihmisten mielissä ja arkisissa vallankäyttötavoissa, kuten siinä, mistä ja miten nettipäiväkirjassa on sopivaa puhua.
Meillä on tiettyjä nyrkkisääntöjä, mutta kenen naamaan nyrkki lopulta osuu?
Jos huolemme kohdistuisi aina vain siihen, mistä hurskastelijat muistuttavat, niin kirjoittaminen olisi ongelmatonta.
Mutta minua huolestuttaa nimenomaan se, että ihmiset tahtovat kirjoittaa triviaalisti - ikään kuin heillä ei olisikaan muuta paljastettavaa kuin seksielämä.
"Kaikkea mitä sanotte, voidaan käyttää teitä vastaan" olisi hauska motto, jos päättäisin ryhtyä uhmakkaammaksi. En välittäisi kuitenkaan tukea vainoharhaisia asenteita edes leikin päiten.

Timo 14:15 (0) kommentoi

Sana-apua
Jos jaksaisi valvoa yön ja kirjoitella vain. Jos sanat tulisivat oikeassa järjestyksessä, kuten ne illalla saattavat. Aivan kuten nuorempana hölkkäminen tuntui todella epäluontevalta, paitsi päivän päätteeksi, jolloin jalat alkoivat yhtäkkiä hinata päätä perässään; päiväsaikaan omasta tärkeydestään vakuuttunut pää kuvitteli raahaavansa mukanaan ruumissäkkiä.
Jos laittaisi tästä lähin aina oikean sanan oikeaan paikkaan.
Mutta olen vain suunnitellut pihaa istutuksineen. Sitä tuskin toteutetaan, mutta minähän asetan näpertelyn johdonmukaisesti kaiken muun edelle. Kaikki, mitä teen kääntyy sisäänpäin. Sanat voisivat auttaa, koska ne saattavat karata ja kieliä.

Timo 00:57 (0) kommentoi

3.6.05

Gaudeamus
Ylioppilasjuhlat on dekadentti tapa, jolla koetetaan pitää yllä sinisilmäisen nuorison ja sivistymättömän rahvaan kuvitelmaa, että lukiosta valmistuminen olisi jokin saavutus.

Timo 17:12 (0) kommentoi