aikani

30.6.03

 

Laps_us

Tulin tarkistaneeksi, mitä se Markku kertoikaan Pelle Miljoonasta. Markku ei käyttänytkään laulua Juokse villi lapsi esimerkkinä lapsuuden sinänsä idealisoinnista, vaan jalon villin myytistä, jonka ilmenemismuotona lapsuuden ihannointia tulee hänen mielestään tarkastella. Pahoittelen sitä, ettei esittämäni näkökulma tehnyt oikeutta Markun havainnolle.

Yhtä kaikki puhe lapsuuden ihannoinnin sitoutumisesta jalon villin myyttiin on olkiukolla pelottelua, sillä lasten jättämisestä sivilisaation ulkopuolelle ei kai ole millään muotoa kyse. Periaatteessa ihminen syntyy epäsosiaalisena, mutta kuinka moni omaan lapsuutensa nostalgisesti suhtautuva muistaa koskaan olleensa pelkkien omien tarpeidensa tyydyttämisestä kiinnostunut villi? Tuskin monikaan, arvelisin, ja tuskin monikaan muistaa aivan väärin. Kaikkein olennaisimmaksi koettu "jalostuminen" näyttäisi tapahtuvan varhain.

Lapsessa ei varsinaisesti ihailla sitä, mistä hän lähtee, vaan hänessä ilmenevää mahdollisuutta johonkin parempaan, näkökulman ollessa joko edistysmielinen tai taantumuksellinen. Jälkimmäisessä ei suinkaan painoteta villiyttä, vapautta eikä vahvuutta vaan vastasosiaalistuneen lapsen viattomuutta ja luottavaisuutta. Kristillisissä käsityksissä Jumalan lapseudesta ilmenee tiettyjä jännitteitä näiden kahden näkökulman välillä. Lapsuuden korottaminen, sikäli kuin se ei ole yksittäisiin ihmisiin liittyvää jälkiviisautta tai ilmene pelkästään uskonnollisissa kontekstissa, on yhteiskunta- tai kulttuurikriittistä retoriikkaa. Tyytyväinen tukipylväs ei toivo lapsilta muuta kuin että olisivat mokomat kunnolla ja oppisivat.

Timo 20:28 (0) kommentoi

29.6.03

 

Käännepisteitä

Olen halveksinut elämän mahdollisuuksia.

Myös puuttuvia mahdollisuuksia on syytä kunnioittaa.

Suurin osa itsensä kieltäjistä valitettavasti nauttii siitä.

Perfektionistille on tuskaa lähestyä sitä mitä tavoittelee.

Harhautumisen tapa määrittelee taiteellisen ominaislaadun.

Perfektionisti tunnistaa tai ainakin tahtoo tunnistaa epätäydellisyyden kaikkialla, muttei tiedä, mihin kohtaan puuttuisi.

En ole tyytyväinen mielipiteisiini, mutta siihen, etten ole, olen suhteellisen tyytyväinen.

Bloggari, kirjoita kursailematta mitä mielesi tekee. Mieti mitä mielesi tekee. Vain suuruudenhullu uskoo itsekritikkiin.

Timo 21:03 (0) kommentoi

27.6.03

 

Käyttäydyn tosiaan irrationaalisesti: hakeudun aika ajoin tieten tahtoen ahdistuksen lähteille, ja sitten juutun kirjoittamaan blogia ja murentamaan itseäni pala kerrallaan, että katsokaa kuinka taas lähti iso. Eihän tämä kovin vaarallista ole, mutta tämän sijasta voisin käyskennellä kaupungilla ja tarkastella katseeni vaikutusta tyttöihin: olen ainakin omasta mielestäni komeampi ja karismaattisempi kuin koskaan, ja sopisihan siitäkin nauttia. Taidankin lähteä käymään ulkona, vaikka siivota pitäisi ja paperitöitä tehdä. Illemmalla on tiedossa lennokasta keskustelua kesäisessä ympäristössä.

Timo 13:07 (0) kommentoi

 

Ärsyn, ärsyn

Ollapa todellakin esseistiikan esitaistelija. Esseistiikka on aristokraattisten erakkojen laji, blogiikka ei. Jälkimmäistä vaivaa mielipidekirjoittamisen kirous: kirjoituskynnys ylitetään ärsyyntymisen tai ärsyttämishalun voimalla. Blogin erikoisuutena on vielä lukijoiden psykotirkistelyn tarpeiden tyydyttäminen, jonkinlainen ekshibitionistinen viihde. Sellaisena se on vallitsevan esilläolon kulttuurin tuote. Blogi ei ole mikä tahansa tunnustus- tai päiväkirja, vaan jonkinlainen arki- tai underground-CV, individualistien sosialisaatiotyökalu. Jos olisin kunnon esseisti, kirjoittaisin kärsivällisesti yksityiseen pöytälaatikkoon (ja sitten kenties istuisin keinutuolissa verannalla piippua poltellen).

Elän joka tapauksessa sitä leveää elämää, josta Tommi puhuu (vaikka olenkin onnistunut sotkemaan talouteni jossain määrin). Voin uhrata kaikki ambitioni toisten kateudelle ja pelkään pahoin, että niin olen tehnytkin.

Timo 12:06 (0) kommentoi

 

Tunteista

Hätääntyminen on se tunnereaktio, jolla näiden juttujen kirjoittaja aiheuttaa itselleen eniten vahinkoa. Luulisin, että jutuistani tämä taipumukseni näkyy aika hyvin.

Mitä tunteisiin muuten tulee, tunnen tiettyä sympatiaa sellaista spinozalaiista positiivisten ja negatiivisten tunteiden teoriaa kohtaan, jonka Sorsamatti kiteyttää seuraavasti: "Jotain asiaa voi sanoa hyväksi, jos se vaikuttaa normaaliin ihmisolentoon elämänhalua ja hyväntuulisuutta kohottavasti, huonoksi jos alentavasti." Mutta sellainen hedonistis-rationalistinen ohjelma, jota Markku kannattaa, on omassa elämässäni vaikeasti toteutettavissa, koska jo nuorena totuin pitämään haikeista, surumielisistä fiiliksistä enemmän kuin muunlaisista. Tällainen hankaloittaa hedonistisen kalkyylin kehittelyä.

Kansalaiset, nauttikaa itsesäälistä täysin rinnoin! Ottakaa kaikki irti pienuudestanne suuressa maailmassa!

Timo 11:28 (0) kommentoi

 

Puhutaan hulluja

Olen pahan kerran sekaisin. Huomaan näperteleväni samojen kömpelöiden ongelmien kanssa jatkuvasti. Moni mielenkiintoinen aihe odottaisi pääsyä ihmisten ilmoille tällä foorumilla, etunenässä sellaiset, joita on käsitelty muilla foorumeilla. Se, että kaikenlaiset tekstit ovat yhdessä pinkassa päällekkäin kirjoitusjärjestyksessä, ei ole kaikkein sopuisin ratkaisu. Tulee sisäisiä linjaerimielisyyksiä.

Erääksi linjoistani on muodostunut Trio Erektuksen eräänlaisena ateljeekriitikkona toimiminen, mutta tarvitsisin itse ateljeekriitikon, joka sanoisi mihin kannattaa panostaa ja mihin ei.

Oma itsekritiikkini on liian mielivaltaista: tuntuu siltä, että jonkinlainen perfektionistinen, anaalis-sadistinen hirviö terrorisoi minua oikuillaan. Nähdäkseni eteenpäin olen kaivannut selkeitä periaatteita, loogisten struktuurien tarjoamaa tukea sekavuutta vastaan. Olen ollut wannabe-nörtti, mutta vain wannabe, koska niissä elämäntilanteissa, joihin olen ajautunut, se hirviö (Sisäinen psykonarttu? Terveisiä vain Panulle: tämän rinnalla naiset ovat loppujen lopuksi harmittomia pikkutekijöitä, sanokaa minun sanoneen.) on kieltänyt minulta kaikki tukijärjestelyt: "Älä yritäkään raukkis, pikkupoika, vetäytyä sääntöjen suojaan." Tuli mieleeni jatkaa tuota sanoilla: "Kanna rajoittamaton eksistentiaalinen vastuusi tai kuole." Taitaisi tällaisen mörön edessä tuntea moni muukin itsensä heikoksi ja munattomaksi. Jospa se olisikin kiinnostunut vain elämän suurista kysymyksistä eikä eikä kiusaisi minua kaikilla mahdollisilla yksityiskohdilla!

Halveksuntateemasta täytyy sanoa velä jotain. Ihmisen sosioemotionaalis-kognitiivinen koneisto on liian mutkikas ja monitilainen omalla pedantilla otteellani käsiteltäväksi. Halveksunnassa on varmaan olennaisinta se, että se on torjunta- tai irrottautumistemppu. Temppu voi onnistua paremmin tai huonommin. Jos viha motivoi ihmisen tekemään jotain, niin halveksunnan funktio on oikeuttaminen: se helpottaa niin tekemistä kuin tekemättä jättämistäkin. Mutta kuten sanoin, se on vaarallinen lääke.

Timo 09:56 (0) kommentoi

 

Alen päättäväinen jälkiesipuhe

Asioita voi halveksia miten tahtoo, joitain vain ei kannata. Mitä ihmisiin tulee, mitä enemmän halveksunta kannattaa, sitä pahempi. Tässä on tällainen ero. Olisikohan tämä sitä humanismia...

Timo 02:34 (0) kommentoi

 

Halpaa kärjistettä

Niin, aggressio on mielenkiintoinen ilmiö: se on yleensä tehokkainta silloin kun henkiö itse ei koe aggressiivisen käyttäytymisensä yhteydessä voimakkaita affekteja. Monesti vihan tunnetta tarvitaan pelon voittamiseen, mutta halveksija ei tyypillisesti ole tällaisessa tilanteessa, ja siksi halveksuntaa on helppo halveksia pelkuruutena: se on haltijalleen halpa peli, väärää ylpeyttä.

Timo 01:07 (0) kommentoi

26.6.03

 

Halvalla menee

Halveksuntaa on ehkä väärin kutsua tunteeksi. Se on käyttäytymisessä ilmenevä suhtautumistapa tai arvottava kannanotto, jonkin kohtelemista arvottomana. Halveksunnan osoittaminen ei edellytä erityistä tunnetta vaan se voi olla suhteellisen "tunteetonta", vaikka se on vahvasti kytköksissä tietynlaisiin emootioihin. Näin ollen teeskennelty halveksunta on myös sitä itseään.

Timo 18:57 (0) kommentoi

 

Oudot etuvokaalit

ISO-8859-1:t kiitokset Ogin Jussille nopeasta avusta. Uus-Bloggerissa voi siis valita merkistön itse: valikosta ensin Settings ja sitten Formatting.

Tältä se siis näytti. (Silmät luo'os hieman alemmas.)

Timo 10:34 (0) kommentoi

 

Ostan vokaalin ? niin kuin ??li?. T?m? koettelee liikaa lukijoitten ?ly?!

Timo 10:13 (0) kommentoi

 

Mitäs tämä on? Bloggerin uusi versio ei hallitse skandinaavisia merkkejä?

Timo 09:46 (0) kommentoi

 

Halpa ratkaisu

Puhutaan vihablogeista. Hyvä niin, jos vihasta on kyse. Halveksunta on vaarallisempi tunne kuin viha. Se on helposti saatavilla oleva salakavala moraalinen myrkky, jota nautitaan yleisesti vallan korvikkeena.

Timo 09:40 (0) kommentoi

25.6.03

 

Reality Enforcement

Kokkarisen kielenkäytössä "objektiivinen todellisuus" on siitä mielenkiintoinen, että siinä subjekti on aina mukana: esimerkit ovat sellaisia, joissa todellisuuden fysikaalinen manifestoituminen edellyttää subjektin osallistumista siihen.

Timo 20:55 (0) kommentoi

 

Eksemplaari itseäänkorjaavuudesta

Kirjoitin alempana jotain sellaista kuin "kyse on mentaalisten käsitteiden soveltamisesta, ei siitä mitä päissä todella tapahtuu". Mitähän päässäni tapahtui? Tuollainen väittämä yrttää kiteyttää aika monimutkaisen ajatusketjun siinä onnistumatta. Ajatusketjun, joka on jotain seuraavansuuntaista: Intentionaalisia käsitteitä de facto sovelletaan (tässä esimerkki intentionaalisesta, agentiivisesta käsitteestä) olioihin, jotka ovat fysikaalisia, mutta näitä ei tällöin tarkastella fysikaalisina objekteina, joten intentionaalisen kuvauksen intentio niin sanoaksemme ei kohdistu fysikaaliseen objektiin: ei siis ole kyse siitä mitä päässä tapahtuu, muutoin kuin metaforisesti. Intentionaaliset termit eivät myöskään käänny fysikaaliselle kielelle, sillä intentionaalisen ja fysikaalisen kielen välillä on kategorinen ero: intentionaalisten käsitteiden oikeaa käyttöä hallitsevat toisenlaiset säännöt kuin fysikaalisten.

Hmm (tässäpä Kokkariselle hieman mietittävää), voidaanko lautapelin säännöistä sanoa, että ne ovat fysikaalisia objekteja koskevia väittämiä? Entä onko peli itse fysikaalinen järjestelmä?

Timo 20:27 (0) kommentoi

 

Kirjoitustehtävä: kokkariaaninen kumous

Ilkka Kokkarinen surkutteleikse ihmisiä, jotka joutuvat elämään "humanistien" vallan alla. Mitäpä katsoisitte, Ilkka ja muut, seuraavan siitä, jos vaikkapa toimittaja- ja virkamieskunnassa, politiikassa ja kaiken kukkuraksi taiteilijapiireissä olisi nykyistä enemmän joko (A) matemaattis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneita tai (B) Ilkan tavoin ajattelevia.

Huomautus kohtaan A: Ei kai meillä ole parempaakaan keinoa erottaa luonnontieteilijä humanistista; sitä paitsi arvelisin, että luonnontieteellisesti koulutettuja on näillä aloilla jo nykyisin enemmän kuin Ilkka tahtoo myöntää

Timo 17:54 (0) kommentoi

 

Plantunleikkaajan paluu

Jatkaakseni alla kirjoittamastani, oletan, että eräät ns. eliminativistit ovat valmiit hyväksymään intentionaalisen kuvauksen redusoimattomaksi mutta hylkäämään sen juuri tästä syystä virheellisenä teoriana. Tämä muuttuu mutkikkaaksi, jos intentionaalinen mielen teoria on sisäänrakennettu, hard-wired, aivoihin, kuten neurologit tapaavat ajatella.

Kuka nyt on mitäkin mieltä. Keskustelua käydään joka puolella, ja minusta tapaa tuntua, että kun on perehtynyt osaan siitä, niin loput oikeastaan keksiikin itse. Jonkinlaisen mielekkään kuvan saamiseksi, tahtoisin ajatella itse, mutta olen huomannut, että akateemisessa maailmassa siihen ei ole varaa. Jos haluaisi lunastaa palkkion ponnistuksistaan arvosanojen ja tutkintojen muodossa, täytyisi kärsivällisesti seurata aiheen reittejä halki kirjallisuuden, ja siinä menisi ikä ja terveys, ennen kuin oikeasti kiintoisat ongelmanasettelut tulisivat vastaan, jos suostuisivat tulemaan. Mutta nythän on kesä! Kuka minussa oikein ajattelee?

Joka tapauksessa filosofia, jos mikä, on ala, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Polttava henkilökohtainen kysymys on, miten siihen voi luoda järjestystä - tarkemmin: miten säilyttää uskottavuutensa ja välttyy ajattelun entropian liikakasvulta, jos ei hyväksy mielivaltaisia rajauksia.

Kohtuullisen yleissivistyksen varaan rakentuva ajantasainen yleiskuva kaikilta relevanteilta aloilta riittäisivät oman ajattelun pohjaksi, mutta mistä jälkimmäsen saa? Hmm, tässähän on syy heilua mestoilla ja hakeutua piireihin, joissa on tietävää väkeä.

Timo 17:11 (0) kommentoi

 

Planttujen noustessa maasta

Hienoa!(?) Filosofista keskustelua blogiikkapiireissä!

Tommi haluaa tietää lisää von Wrightin spinozistiseen aspektidualismiin kallellaan olevista ruminoinneista. Tulin yllätetyksi liki valistuskyvyttömänä: käsillä ei ole lähdeteoksia (en ole tullut hankkineeksi von W.:n teoksia omaan hyllyyni); kysymykseen tulisivat lähinnä kai Explanation and Understanding ja In the Shadow of Descartes. Mutta koetan alustavasti muistella asiaa siten kuten sen nyt muistan. Hieman yli vuosi sitten olin kurssilla, jolla sivuttiin puheena olevaa juttua.

Von Wright ei kiistä, etteikö käyttäytyminen olisi fysikaalinen ilmiö - samalla tavoin kuin ruudulla olevat kirjaimet ovat fysikaalinen ilmiö. Mutta nähdäkseni hänen mukaansa mentaalinen kuvaus ei ole käännettävissä fysikaaliseksi kuvaukseksi - samantapaisin perustein kuin ruudulla olevien kirjainten muodostamalle lauseelle ei ole ole kaikkiin lauseen esiintymiin sopivaa fysikaalista kuvausta.

Koetetaan esittää idea näin: kun esitän mentaalista tilaasi koskevan väittämän, en viittaa aivotilaasi vaan jaetun intentionaalisen kielen tarjoamaan tulkintakehikkoon, johon välttämättä kuuluvan rationaalisuusoletuksen avulla oletan sinun ajattelevan niin ja niin. Saatat ajatella itse itsestäsi, että ajattelet pikemminkin niin ja niin. Kyse on mentaalisten käsitteiden soveltamisesta, ei siitä mitä päissä todella tapahtuu.

Tämä herättää tietenkin hyvin vaikeita kysymyksiä, kuten sen, millä tavoin kieli yleensä ja käsitteet ovat osa fysikaalista todellisuutta. Kunnon analyyttisena filosofina von Wright näytti ajattelevan, että mentaalinen on käsitteellinen alue ja siten redusoimaton jotenkin samassa mielessä kuin matematiikka (voidaanko 1+1=2 redusoida fysiikkaan: voimme kyllä antaa fysikaalisia esimerkkejä tästä laskutoimituksesta ja voimme osoittaa, että fysikaalisten tulosten yhteydessä käytetyn matemaattiset menetelmät antavat tämän tuloksen, vaan voimmeko osoittaa puhtaasti fysikaalisen prosessin, joka sinällään tarkoittaa 1+1=2). Hänen "idealistinen puolensa" oli siis pikemminkin objektiivinen kuin subjektiivinen, yksityisistä kvaliaolioista hän ei perustanut.

Hyvin monet filosofit ovat pohtineet samanlaisia ongelmia ja esittäneet samansuuntaisia ajatuksia, ja von Wrightin näkemysten kaikkein omimman pointin löytäminen vaatii kyllä osaltani lisätutkimuksia.

Timo 16:13 (0) kommentoi

 

Kulmat kurtussa

Jotenkin Opera sai Bloggerin sekoamaan, ja onnistuneen uudelleenmuokkauksen sijasta teksti uhkasi ilmestyä tuplana.

Timo 13:04 (0) kommentoi

 

Lowbrowser

Otin kauan viipyneen järjellisen askeleen. Lähipäiviksi jää vielä muutama lisää, ja sitten voinkin kokeilla, millaista on olla oman elämänsä herra. Tähän asti olen koko elämäni lähinnä hortoillut hajamielisenä paikasta toiseen ja höpöttänyt mukavia tai mutkistettuja. Näin se on. Blogi-identiteettini voi tuskin jatkossakaan paljon poiketa tästä.

Ai niin, se askel: Päivitin selaimeni, tai oikeammin vaihdoin uuteen. En olisi muuten tiennytkään, mitä tehdä niille valtaville kirjanmerkkikasoille, jotka olivat saaneet kasvaa ilman ylläpitoa ja järjestämistä vuodesta 1998. Nyt voin aloittaa puhtaalta pöydältä, ja katsoa, millaisia linkkejä todella käytän ja tarvitsen.

Näyttää siltä, että Windows 95, josta en viitsi luopua ennen kuin ostan uuden koneen, on menettämässä tukensa. Kokeilen nyt Operaa ja hyvältä tuntuu. Bloggerin syöttöikkuna avautuu huikeasti yhden rivin korkuisena, mutta ei se sinällään haittaa. Kirjoitan kuitenkin Wordilla.

Olisin silti tyytyväisin ajanmukaiseen selaimeen, jossa olisi suunnilleen Netscape 3:n ulkoasu ja käyttöliittymä.

Timo 12:59 (0) kommentoi

24.6.03

 

Pelle on aikuisuuden asialla

Jantunen se mainitsi toissaviikolla Pelle Miljoonan laulun Juokse villi lapsi lapsuuden ihannoinnin paraatiesimerkkinä. Siellä kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi. Nämähän ovat aikuisen attribuutteja. Mieleen tulee Kantin "Vastaus kysymykseen: Mitä on valistus?": vapautuminen itseaiheutetusta alaikäisyyden tilasta.

Valitettavasti Markun arkistot ovat kateissa.

Timo 22:13 (0) kommentoi

 

Ihmisvoimin yrittävät...

Ilkka Kokkarista (tässä juttuun suora linkki eli permalink, joka ei ainakaan vielä toimi) yhdistää amerikkalaisiin fundamentalistikristittyihin paitsi perusasenne myös yhteinen vihollinen: hirveä harhaoppi nimeltä humanismi. Humanismi on siitä erikoinen oppi, että sen on olemassa lähinnä sen vastustajille. Tämä kertoo joko humanismin hegemoniasta tai vastustajien vainoharhasta. Tosiasiassa sanaa "humanismi" eivät käytä juuri muut kuin ihmiset, joilta puuttuu käsitys sanan historiasta ja jotka ovat jostain syystä saaneet päähänsä, että humanismi on jotain vaarallista.

Siteeraanpa vielä Susi on ihmiselle susi -blogia:

Humanismiin liitetään usein samoja ominaisuuksia kuin skolastikkojen filosofiaan: dogmaattisuus, usko auktoriteetteihin, teleologinen maailmankuva (usko, että kaikkella on tarkoitus, siis mekanistisen maailmankuvan vastakohta), objektiivisuuden puute ja usko siihen, että omat arvot olisivat hyvä tapa mallintaa maailmaa.

Kuulostaa dogmaattiselta toteamukselta: "liitetään usein", siis ketkä liittävät? "Humanismia" vastaan propagoivat auktoriteetit, olettaisin, etunenässään Ilkka Kokkarinen ("usko siihen, että omat arvot olisivat hyvä tapa mallintaa maailmaa" on kovin kokkaristiselta kuulostava sekasikiö), joka ei tietenkään kyennyt olemaan käyttämättä yllä olevaa luonnehdintaa humanismin määritelmänä, jotta voisi sen avulla puolustaa väitettään, että libertarismi on humanismia. Voi elämän kevät.

Humanismin ydintä etsittäessä on todellisuudessa hyvin vaikea piiloutua yhdenkään auktoriteetin selän taakse. Sikäli kuin humanismi on Suomessa henkilöitynyt johonkuhun, mieleen tulee vastikään edesmennyt Georg Henrik von Wright. Hän oli perinteitä kunnioittava kulttuuripessimisti, mutta Lupus homini lupuksen luonnehdinnan sopivuus hänen ajatteluunsa tuntuisi vaikealta puolustaa. Kiintoisan keskustelun tästä kyllä saisi aikaan: G. H. v. W. dogmaattisena skolastikkona.

Jos halutaan lyödä lukkoon luonnontieteet - humanismi -dikotomia jotenkin käsitteellisesti johdonmukaisella tavalla, niin voidaan nähdä, että humanismista tai ylipäänsä ismeistä, uskomuksista, arvoista, normeista, toiveista, teoista ym. ja kenties myös käsitteellisistä ja kielellisistä olioista puhuminen on sinällään selvää humanismia eikä mitään luonnontiedettä. Näin määriteltynä humanismi nousee ja kaatuu juuri tällaisen "ihmisen mallintamisen" tai kenties "kielen mallintamisen" mukana. Von Wrightin mukaan ei voi kaatua: hän on kiinnostavalla tavalla argumentoinut, että intentionaalinen, "ymmärtävä" käsitteellistys muodostaa tiedollisen näkökulman, jota ei voi redusoida fysikaaliseen selittämiseen.

Timo 18:41 (0) kommentoi

 

Blogini lievästi kasvaneen suosion kunniaksi toimitan aluksi jotain tyhjänpäiväistä juhannuksenjälkeistä:

Avoin kirje Tyhjän toimitukselle

Armeijassa muuan tamperelainen signaalinkäsittelijäteekkari, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut, kertoi halustaan ryhtyä Tyhjän toimittajaksi. Kymmenen vuotta on kulunut, ja nettijulkaisujen läpimurtoa on todistanut laaja rintama täältä Ajasta ja Timosta Timeseihin ja Natureen. Kertokaa kaverille, että on tullut aika lunastaa lupaus. Tyhjäntoimittajaa onnellisempi olisi vain tyhjänlukija.

Pitäytyminen valkoiseen valkoisella takaisi, että ainakin Tyhjän layout säilyisi asianmukaisena.

Timo 12:47 (0) kommentoi

17.6.03

 

Olen pitkään ajatellut nostaa blogissani esiin kysymyksen, ovatko (lievä) depressio ja ns. heikko itsetunto yksi ja sama ilmiö. Intentionaalisen (ajattelua ja asenteita koskevan) kuvauksen tasolla niissä ei näyttäisi olevan mitään merkittävää eroa. Suunnittelin viittaavani lukemiini populaareihin teoksiin eli Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan Hyvä itsetunto ja Susan Aldridgen kirjaan Masennus ja stressi, mutta tulin lainanneeksi jälkimmäisen Jantusen Markulle.

Timo 00:29 (0) kommentoi

16.6.03

 

Me otukset olemme tämänkin kaupungin rakentaneet.

Paljon olisi sanottavaa, mutta en juuri nyt viitsi. Niin, viihdyn sateessa, jos ilma on edes hieman kesäinen. Kävelin Pasilaan, kirjastoon. Satoi. Minulla oli lyhythihainen paita. Kansaa oli liikkeellä, ensin samaan suuntaan, sitten vastaan. Olivat menossa konserttiin.

Timo 23:27 (0) kommentoi

13.6.03

 

Aulassa mainostettiin apinamiehen neuvoja miehille, jotka miettivät miten tehdä itsensä naisille kelpaaviksi. Peace and love!

Kannattaa miettiä, miksi kyky rentoon ja vaivattomaan yhdessäoloon ärsyttää. Puntaroikaa paviaaneja.

Timo 15:55 (0) kommentoi

12.6.03

 

Kaikenlaista itseen liittyvää nousee esille, varustettuna lapulla "käsiteltävä blogissa". On jo korkea aika, hop hopi. Samalla toinen puoli minusta kerää todisteita siitä, miten itsestään kirjoittamista pidetään säälittävänä ja miten se on omiaan vain tuhoamaan kirjoittajan uskottavuuden elämän näyttämöllä. Tiedättehän, kerran luuseri, aina luuseri - jos ei muuten, niin pohjimmiltaan. Näin minä tosiaan ajattelen, jos annan mieleni harhailla.

Voisiko joku kuljettaa halvalla kaatopaikalle tämän kelvottoman itsetunnon? Tarjouksia otetaan vastaan. Osoite on ohessa.

Kannattaa tarjota. Joku minua onnettomampi olisi varmasti oikeasti tyytyväinen siihen. Olen minäkin enimmäkseni tyytyväinen, vähän estynyt ja apaattinen vain. Hyvin harvoin olen inhonnut itseäni yhtä paljon kun nyt, yllätettyäni itseni inhoamasta itseäni.

Välillä tuntuu siltä, että vain täydellinen nöyryytys voisi pelastaa ja vapauttaa minut. Tämäkin on hybristä. Kristinuskon mukaan vain Jumalan täydellinen nöyryytys voi pelastaa. Vaikuttaa siltä, että minä olen väistämättä kristitty, sitä enemmän mitä enemmän häpeän kristillisyyteen liittyvää surkeutta ja alistuvaisuutta, ja että ainakin minulle helvetti on olemassa.

Timo 20:47 (0) kommentoi

 

On tosiaan helppo kehua pitävänsä päänsä kylmänä asioissa, joiden kohdalla se ei paljon pitämistä vaadi, siis kun ei ole kylmä eikä palava, vaan sopivasti penseä. Argumentaation kannalta uteliaisuus on kai puhtain motivoija, mutta kovin suuria tehoja en ole saanut tästä luontaisesta energianlähteestäni vielä irti, ikävä kyllä.

Timo 19:45 (0) kommentoi

 

Panun ja Tommin ydinvoimametakeskusteluun viitaten, on mukava todeta olevansa ydinvoimaan pragmaattisesti suhtautuva pehmohumanisti. Voisi kysyä, mikä estää minun lahjojani ja tietojani kantamasta puoltakaan hedelmäänsä. Olisikohan kyse siitä, etten ole oikeastaan tehnyt mitään minkään hedelmän eteen?

Timo 15:45 (0) kommentoi

11.6.03

 

Markku teki blogissaan pienen, mutta asiayhteydessään liki nerokkaan kirjoitusvirheen: "Esimerkiksi sana 'neekeri' on poliittisesti epäkorrekti, koska afrikkaiset tai afrikkalaisperäiset voivat luokkaantua sen käyttämisestä." (Korostus minun.) Nimenomaan luokkaantuneisuus aiheuttaa sen, että Yhdysvalloissa afrikkalaisjuurisesta ja tummaihoisesta kansanosasta käytettävää nimitystä joudutaan vaihtamaan vähän väliä.

Timo 17:00 (0) kommentoi

 

Tarvitsen sivistysloman kotiutuakseni yhteiskuntaan. Odotuksiin mukautumista on sitten syksyllä mukavampi harrastaa.

Selostan perusteita ja taustoja seikkaperäisemmin kunhan ehdin.

Timo 16:33 (0) kommentoi

9.6.03

 

Totalitarismista vielä: se on hyvä iskusana, jonka merkitysalaa voi venyttää moneen suuntaan, mutta jos haluaa säilyttää todellisuudentajunsa, (vihjaus, että vastapuolelta puuttuu todellisuudentaju, on sivumennen sanoen asiatonta kielenkäyttöä, ja aion puuttua tähän vielä) sen varaan ei kannata rakentaa liikaa.

Esimerkiksi Tommin "matriarkaalinen totalitarismi", josta itsekin innostuin, on lähinnä metafora. Se on provokatiivista uuskieltä, sisällöltään ja motiiveiltaan sinänsä hyvin ymmärrettävää. Se välittää idean kaikkialle ulottuvasta ideologiasta, joka säätelee yksilöiden elämää esimerkiksi tässä tapauksessa jonkinlaisen henkisen kastraation kautta. Tässä on nietzscheläistä uhmaa: En minä ole epätoivoinen enkä nihilistinen vaan koko tämä teidän kulttuurinne on. Ja juuri tässä tapauksessa näyttää siltä, että vastus on todella ylivoimainen eli että taistelussa on väistämättä epätoivoisia piirteitä, mutta mikä ja missä se vastus on, siinäpä se pulma.

Timo 09:30 (0) kommentoi

8.6.03

 

Markku Jantunen kirjoittaa:

Itse asiassa menneisyyden maailmassa, jossa teknologinen kehitystaso oli matala, kaikki yhteiskunnat olivat totalitaristisia. Primitiivisissä yhteiskunnissa yksilö ei ole mitään ja kollektiivi on kaikki kaikessa. Koko esihistoriansa ajan ihmiskunta eli totalitarismissa. Myös lähes koko historia on eletty totalitarismissa. Vasta teollisesta vallankumouksesta lähtien yksilönvapaus ja oikeusvaltio ovat vähitellen vallanneet alaa.

Lennokasta (idea taitaa olla peräisin Tommi Perkolalta, joka esittää totalitarismin olleen historiallisesti ihmiskunnan perustila), mutta tällainen kehittely ei oikein toimi, sillä se on ristiriidassa totalitarismin vakiintuneen määritelmän kanssa. Totalitarismi-termin yhteydessä ei normaalisti puhuta mistä tahansa kollektivistisesta ja autoritaarisesta yhteiskuntamuodosta, vaan sellaisesta yhden poliittisen ideologian nimissä toteutetusta valtion kaikille elämänalueille ulottuvasta läsnäolosta, jonka vasta 1900-luvun teknologisen kehitystason katsotaan tehneen mahdolliseksi. Koko sanan olemassaolo pohjautuu siis sellaisiin teoreettisiin lähtökohtiin, joissa traditionaalisten ja modernien hallintamenetelmien ja -periaatteiden välisiä eroja pidetään niin merkitsevinä, että eräitä modernin tyrannian muotoja varten tarvitaan uusi sana.

Timo 23:59 (0) kommentoi

4.6.03

 

"Käsitä vapaus", on äidilläni tapana sanoa. Alan käsittää!

Timo 22:11 (0) kommentoi

3.6.03

 

On myönnettävä, että junnuvalmennus ei ole alaani, oli laji mikä hyvänsä (meni korvasta ohi). Soittajan muistiossa oli väärä numero.

Timo 15:38 (0) kommentoi

2.6.03

 

Ai katsos, Tommipommi puhuu taas stalkeroinnista hylätyillä rataosuuksilla ja mainitsee Ylihärmän puretun pistoraiteen. Onkohan Liinamaan silta vielä pystyssä? Olisikohan ollut ylioppilaskesä vai edellinen, kun Kokon Pasin matkassa päädyin käpsehtimään ristikkosillan palkeille.

Timo 15:31 (0) kommentoi

 

Pidän bloginpidosta lyhyttä sivistys-, kunto- ja talouslomaa. Palaan esseismin esitaistelijana.

Timo 15:22 (0) kommentoi