aikani

30.10.06

 

Muotojen ihailu vaatii kanttia. Naisessa, taiteessa.

Tunnisteet: kuva, muoto, taide

Timo 21:05 (0) kommentoi

 

Sanoja pystyyn

Minulla on taipumus myöhästyä ystävieni häistä.

Pimeässä on mahdollista kirjoittaa viivoitetulle viholle. Ei, ei se ole mahdollista. Mutta vasen käsivarsi auttaa. Siirrän sitä vasemmalta oikealle aina kun rivi täyttyy. Olen keksinyt pimeäkirjoituslaitteen. Rivit ovat kaarevia. Tunnen paperin. Kirjoitan niin yksinkertaista kieltä, ettei käsialan ole väliksi. Kirjoitan sanoja pystyyn. Käsi tulee vasemmalta ja peittää jo kirjoitetun. Näkyvistä, pimeässä. Niin pitää olla - tämä on hyvä keksintö. Väitetään, että Faust eipäs kun Mann osasi ulkoa sen romaanin, joka oli työn alla, Faustus, muistaakseni. Minä en halua muistaa aiempia sanojani. Käsivarsi tulee vasemmalta ja peittää. Niin on ----. Sensuuri koskee aiempaa. Rivin siir---- Minä kirjoitan ----joitan enkä halua muistella. käsi on parempi kuin viivoitin sen varjoon. Näen hetki hetkeltä ----- vaikka haluan kirjoittaa pimeässä.

Tähän aikaan vuodesta. ---sin käden pois. En tarvitse enää varmistavaa sensuuria. Tarvitsisin muodon, jonka keksin ja unohdin. Sanat eivät enää peity. Ne näkyvät ---- ---- ohuina mutta utuisina juovina. ---- tummemman harmaana vyöhykkeenä käteni varjossa, sen, jolla kirjoitan. Vasenkätinen kirjoittaisi ylhäältä alas, oikealta vasemmalle. --- --- muistuttavat tapetin pystyjuovia. Vaakaan tapetointi on harvinaisempaa. Ammattimieheltä sen pitäisi sujua. Pystyyn kirjoittaminen - laulu-jää-pystyyn - on vastaavasti erikoisuuden tavoittelua, mutta tekstistä tulee tapetti, jos tulee, se on lohdullista. Rivit eivät ole suoria enää. Miksi tavoittelen sokeutta, keinoteoin konstein?

Valkoinen paperi, se ohjaa minua. Fluoresoidut viivat, taivaan ultraviolettisäteily. Alan kaivata lisälaitteita, yritin tänään miettiä, miksi tapetissa on juovia. Tutkimani malli kai jäljittelee panelointia, viilupintaa pikemminkin, painettu, ootrattu paperi seinässä: neuroottisen modernistin silmissä tuollainen on väistämättä epäilyttävää. Kynä rapisee. Neuroottinen modernisti kuulee. Mitä tapetti yrittää merkitä, miksi ---- sulautua. Aloin jo pelätä, ettei --- erota tapetista - --- --- veljelleni seinämateriaaleja. Olin toistuvasti keksivinäni ratkaisun. Veljeni otti idean vastaan hieman vastahakoisesti ja kyllästyneenä, "miksipä ei" - ei, ei hän niin sanonut, tuo on väärä fraasi, huonolta käännöskirjalliselta, naismaiselta kuulostava. Olen sulautunut tapettiin. Seinien värit ovat vaikea ongelma, jos koettaa ennakoida kaikkien mahdollisten osapuolten makua ja silti pitää kiinni kokonaisuuden laadusta, niin kuin siinä olisi jotain mistä pitää kiinni. Olen neuroottinen modernisti. Opin taiteilijaksi jäljittelemällä ennakkoluuloja.

Luulojen poistaminen vaatii neurokirurgin kättä.

Kyllä, halpa ruutuvihko ja pimeän turva. Alan uskoa niihin ja tekstiin, joka on tapettia, paitsi ihmeen kaupalla. Luen vanhan sanaleikin vanhatestamentillisena uhkauksena: "Kärpänen kun tapettiin, tuli tahra. Tapettiin." Pimeässä tahrat eivät näy. Jokainen häilähdys seinän, paperin pinnassa on öinen ajatus. Silmäsumussa, yökuvan rakeissa, soluryhmissä. Silmien tapittaessa aukkoa, jossa olen. Sauvasolut so--vat, onnellisina kohdatessaan fotonin silloin, toisen tällöin. Kirjoittaminen on vain julkista unennäköä, jos valot ovat päällä; kaikki julkinen ajattelu on unelmointia, tuota suomen kielessä kömpelönkuuloista touhua. Emmehän me edes tajua vaipuneemme haaveisiin. Aivomme vain toimivat, emmekä pidä sitä pahana asiana. Käytännöllisyytemme ei koske sisäistä elämää.

Näissä on kummia muodosteita. Ihmiset tulevat vastaan kuin punaiset. Kirjoituksen on tapahduttava pimeässä, kun vuodenaika on pimeä. Se on ainut vaihtoehto. Käsiala selkiytyy tai oppii kymmensormijärjestelmän, taottuaan tarpeeksi, apina pahkurasormi. Sängyssä on hyvä olla kaidepuu, johon tarttua.

---

Muutamia kiusallisimpia kirjoitusvirheitä korjattu.

Pimeässä[n läpi] on kirjoituksen käytävä toteen.

Tunnisteet: kirjoittaminen

Timo 11:56 (1) kommentoi

29.10.06

 

Baabelin kirjamessuilla

En käynyt kirjamessuilla. Nytkään: koskaanhan en ole... Juutuin Pohjanmaalle, irti netistä ja televisiosta - en siis nähnyt pimeää ainetta ja energiaa käsitellyttä Prisma-dokkaria, vaikka olin suunnitellut näkeväni.

Siispä turinoin vielä mystisemmästä kosmologisesta aiheesta: Jos maailmankaikkeus (merkityksessä "koko todellisuus") ulottuu äärettömiin geometriansa laakeudessa tai aaltofunktionsa kvanttitiloissa (tällaiselle mahtikaikkeudelle on vakiintunut nimitys multiversumi [multiversumeita, joiden puitteissa myös fysiikan lait vaihtelisivat, ei oteta tässä huomioon]), niin jossain tuolla tietymättömissä tuonpuoleisissa maailmoissa vaikuttaa epälukuinen [toisin sanoen ääretön] määrä näkyvän maailmankaikkeuden klooneja, joissa olen kuin olenkin valinnut juuri tuolla kohtaa toisen tien ja nähnyt tuon tv-ohjelman - täällä Pohjantähden alla vain valintani ja kohtaloni oli tämä. Äärettömässä maailmankaikkeudessa on tietenkin lisäksi eri[kaiken]laisia poikkeavia dokumenttiohjelmia ja kummallisia muunnelmia minusta ja kaikesta muusta hyvin varusteltuun maailmankaikkeuteen kuuluvasta. Muuntelun rajana ovat ainoastaan fysiikan lait (ja tietenkin logiikka), mikä tarkoittaa, että fiktio on joka tapauksessa joiltain osin vahvempi kuin fysiikan todellisuus: Mieli- ja kielikuvituksessa voi nimittäin tapahtua monenlaista mahdotonta. Ristiriitaisuudetkaan eivät pidättele tarinankertojaa.

Emmekä lopulta alkuunkaan tiedä, mikä on mahdotonta ja mikä ei: Onko esimerkiksi jossain äärettömän uni- tai multiversumin osassa maailma, jossa kaikki on ollut kaikissa relevanteissa suhteissa aivan kuten täälläkin, paitsi että minun nimeni (tai sinun, hyvä lukijani) on jostain syystä Adolf Hitler? Tällainen tarina [fyysikot sanoisivat historia kuten ruotsalaiset] ei kuulosta kovin uskottavalta (puhumattakaan siitä, että se on kovin epämääräisesti kerrottu), mutta vastaukseksi riittäisi tieto, onko tuollainen tapahtumain kulku fysikaalisesti mahdollinen. Intuitiivinen veikkaukseni on, ettei ole, vaikka kenties voidaan kuvitella jokin erikoistapaus... Täytyy vain muistaa, että multiversumissa jokainen aito mahdollisuus myös toteutuu. [Kvanttimekaniikassa käytännöllisesti katsoen kaikki ilmiöt saavat jonkin nollasta poikkeavan todennäköisyyden, mikä pakottaisi ne armotta toteutumaan äärettömässä maailmankaikkeudessa, mutta sen vähän perusteella, mitä kvanttimekaniikasta tiedän, uskallan epäillä, että asia ei ole matemaattisesti aivan triviaali. Aihe vaatii lisätutkimuksia.]

Voimme tietysti keksiä vielä hurjempia esimerkkejä, mutta on selvää, että hyvinkin viaton kysymys muotoa "onko asiantila p sellainen, että se vallitsee jossain osassa ääretöntä maailmankaikkeutta?" merkitsee välitöntä uppoamista kausaaliketjujen, kvanttitodennäköisyyksien, semantiikan ja ontologian - ei siis vain fysiikan vaan myös kaiken mahdollisen teoreettisen filosofian - suohon. Sanalla sanoen äärettömän maailmankaikkeuden hypoteesi sallii spekuloitsijansa, ainakin teoriassa, läpäistä kaikki metafysiikka alta aikayksikön ja tulla suoraan hulluksi. Äijä teki pikaniitset.

Kunnon porvareina voimme tietysti vain toivoa, ettei ihan jokaiselle kuviteltavissa olevalle säädyttömälle teolle tai tapahtumalle ole sijaa fysikaalisesti mahdollisten maailmojen joukossa.

[Lisäyksiä 30. 10. klo 10.21.]

Tunnisteet: fysiikka

Timo 22:15 (0) kommentoi

23.10.06

 

Interdum dormitat solus ipse

Yleinen heikkous vainoaa ketä lie näinä syksyisinä päivinä.
Blogi on rulla, jonka päällä en pysy.
Luulin pysyväni
tasapainossa, kun luon toisen,
jotta ei tarvitse keskittää kysymyksenasetteluita hämärään itseensä,
jotakuinkin siten kuin silloin kun
voin luoda
itseni jatkoksi kaikki "teidät",
jotta vastaus kysymykseen "kuka minä olen"
on triviaali:

kaikki tämä.

Tunnisteet: itseriittoisuus, pienistö, solipsismi, vetäytyminen

Timo 14:56 (0) kommentoi

22.10.06

 

Tarvitsevana tapaamisiin 2

On koittanut aika pirtsakoitua, kun blogitapaamisesta on vierähtänyt kohta puolitoista vuorokautta. Syysmasennus, tupakansavu ja yksi annos alkoholia veltostavat ruumistani ja mieltäni yllättävän reippaasti, joskin pienellä viipeellä. Kiitos Isännälle ja kaikille muille lähtölaukauksesta leppoisan raukeaan, stressittömään syysviikonloppuun!

(Meta)bloggaukseen palatakseni: tämä on mielettömän hieno harrastus. Oma blogi antaa pienelle ihmiselle mahdollisuuden itseilmaisuun ja luo edellytyksiä sivistyneelle, sopuisan moniääniselle sosiaaliselle kanssakäymiselle. Tästä näkökulmasta kirjoittaminen itse on pelkkää pohjatyötä - on tietysti mahdollista, että jokin blogiin kirjoitettu jää eloon, kun tekijästä aika ottaa ja jättää, mutta paljon konkreettisemmin oma verkkopalsta palvelee sellaisena osana elämää, jossa ei itsessään ole mitään häpeämistä.

Itse turhaudun tähän pohjatyöhön aika ajoin. En nimittain ole kirjoittajana kovin hyvä välittämään päivästä toiseen vaihtuvia sosiaalisia viestejä, vaikka niin suunnattomasti viihdynkin - ja junttinörttiluopiona voin vihdoin myös tunnustaa viihtyväni - monenlaisten lajitovereiden seurassa. Etelä-Pohjanmaalla tuo smalltalk on nähkääs aika karua. Sen huomaa vaikka kuuntelemalla teinityttöjä junassa: kikatuksensa ei ole kovin vapaasti virtaavaa, ja luontevin puheenaiheensa on haisevat sukat. Pojankloppeja ovat, pirulaiset.

Nykyään naiset hemmottelevat mua, täällä pääkaupungissa. Niin se vain näyttää olevan. Kuin kersana muinoin. Hemmottelun sivuvaikutuksena persoonallisuuteeni on tullut yhä enemmän feminiinejä piirteitä, samalla kun olen kuitenkin tullut päivä päivältä vakuuttuneemmaksi suvereenista heteroudestani ja parrankin kasvu on parantunut...

(Sallikaa minun menettää kasvoni ja tehdä lihasäkistäni pelle tällä kerskailullani, mutta katson, että julkinen kiitos on paikallaan: nykyinen uskoni vastakkaiseen sukupuoleen on vasta toissijaisesti oma päätös, eikä sen perustana toivoakseni ole mikään indoktrinaatio eikä viettely vaan luottamus.)

Miitingissäkin jäin lähinnä suloisemman sukupuolen seuraan: Trisukan, Hurinan, Viiveen, eegeen, Eufemian & parin vakoilijattaren... Raisa oli siinä, Pörrö myös (olisi varmaan pitänyt esittäytyä)... Marinadi todisti hassua baaritiskivälikohtausta, jonka seurauksena jouduin naisisen tuijotuksen kohteeksi, mutta 3*ikuisuus tarjosi suojelua ja Kriisi myöhemmin illalla yllättävää kriisiapua, minkä lisäksi jälkimmäinen kirjoitti lahjomatta ja vapaaehtoisesti asiantuntijasuosituksen eilisen ilmoitukseni tueksi! Uskokaa tai älkää.

(Kriisille on pakko ääni värähdellen tunnustaa, että jos yhdenkin ainoan lukijan luottamus säilyy vakaana yli kompurointien ja henkiseltä blogirullalta putoamisten, taakkaani keventyy huomattavasti ja se pelko, että oma rakas vienon lyyrinen ego olisi hukkumassa omaan virt[s]aansa, tuntuu astetta turhemmalta.)

Muista pojista ainakin pni, Mika, Sedis ja deittiseuraa hakeva PA viihtyivät tyttöjen lähettyvillä, kuten myös liikuttunut Junakohtaus, joka kansain kohtaloita huokaili laulaen, mistä tulikin sopivasti mieleeni, että juuston kommenttipalstalla on männä viikolla keskusteltu junakohkauksen metafyysillisisestä luonteesta sekä siitä, mihin ja miten kohdistuu narsismi, tämä kummitus, jonka pelkään nytkin lymyilevän takanani, kun kirjoitan tätä epäsuomalaista (ainakin pohjalaisnäkökulmasta), epäinsinörististä, monisanaista ja monin tavoin liikainhimillistä merkintääni. Tässä heikentyneessä päivän ja järjen valossa on nimittäin aika helppo tarttua pitkään virkkeeseen ja heittäytyä kaivelemaan omaa heikkouksiaan ja hölmöyksiään - etenkin, kun on onnistunut kerjäämään ja nauttimaan hyväksyntää ja huomiota niin paljon, että että väkisinkin nolottaa.

Takaisin Kallioon, Mainonta-Antti ja Rahina esittäytyivät. Lienen nyt maininnut kaikki, joille ehdin sanoa muutakin kuin hei. (Unohtuneet ilmoittautukaa kommenttipalstalla.) Muiden tuttujen ja tuntemattomien kanssa tahdon turista ensi kerralla!

Tunnisteet: bloggaajatapaamiset

Timo 12:39 (0) kommentoi

21.10.06

 

Tarvitsevana tapaamisiin 1

Kuten huomaatte, päivittäjyyteni on ollut viime viikot ollut kriisissä. Oma blogi ei ole viime aikoina tuntunut siltä ystävältä, joka sen piti olla. Miksikö? Hetkittäin olen näkevinäni, missä vika lymyää: kuvittelen sortuneeni ajattelussani jonkinlaiseen teeskentelyyn, en vain osaa hahmottaa, millaiseen, ja epäilen myös, että tämäkin kuvitelma on teeskentelyä. Ad infinitum tai ei vaineskaan. Tyhjiä eleitä, halpaa satunnaista matkiskelua, vaikka ilmeisen tyypillisenä kulttuuri-ihmisenä koen, niin, tosiaankin, "koen" (pitääkö poseerata vielä?), että minulla on paljon sanottavaa.

Kaikki kehnot kehityskulut juontuvat tolkuttoman kaukaa. Ja hyvät.

Miten tyypillistä (mikä ei olisi?): sanottavaa olisi hirveästi, mutta tunnen ahdistusta omasta sopeutumattomuudestani. Olen erittäin mukautuvainen, lähes kameleontti - miksi en sopeudu? Jos en olisi niin kaikkiin suuntiin harovalla tavalla altis reagoimaan milloin minkäkinlaisiin, enemmän tai vähemmän "porvarillisiin", rooliodotuksiin ja uskottavuusvaatimuksiin, olisinko täynnä elämän nestettä vai tyhjän huminaa?

Maailma on asennoiduttu. Vilpittömyys tuottaisi vilpitöntä tuskaa.

Blogissa on vaikea vapautua. Tavallinen kunnon lukija vieroksuu epämääräistä pohdiskelua; taiteellisuus on hänelle hulluutta ja äly elinkeino. Kun kirjoitan, samastun tavalliseen kunnon lukijaan. Tunnen olevani sen hänelle (ja itsellenikin, sikäli kuin olen sangen tavallinen ja kunnollinen - vanha neurootikko) velkaa. Mutta kun pääsen oikeanlaiseen seuraan, voin hetkittäin, turvallisin mielin, antautua sille hulluudelle, jolle epäröin omistautua omassa elämässäni. Pidän intraseptiivisistä, eksentrisistä ihmisistä; pidän ihmisistä, joiden edessä ei tarvitse huolehtia siitä, vaikuttaako terveeltä ja normaalilta; pidän ihmisistä, jotka ajattelevat paremmin tai toisin kuin itse kykenen. Haluan tuntea hulluuden paistavan silmistäni ja nähdä vastavalon, johon se voi upota.

Tämä on treffi-ilmoitus, laadittu Hurinan innoittamana. Kirjoita.

Tunnisteet: bloggaajatapaamiset

Timo 18:19 (0) kommentoi

17.10.06

 

Painia lehtikasoissa

Joku toinen kolistelee huoneessani, levittelee papereita.

Erehdyin tilaamaan Hesarin kuukaudeksi, kun puhelinmyyjä esitti tarjouksen. En tee sitä enää.

Aikaisemmin laskut kasautuivat, nyt ne hukkuvat kasaan. Olen muutenkin seonnut laskuissani: mitkä mahdan olla maksanut ja mitkä en.

Ainut tapa ratkaista ongelma on käydä lehtiin käsiksi, pelkäämättä pölyä ja kuraa, vaikka olen jonkin verran yliherkkä paperipölylle tai painomusteelle. En tosin voi olla lukematta, tarkistamatta, mitä niissä on. Onhan mieltä huojentavaa huomata, että paperisaasteläjään on kertynyt sisältöä, vaikkei sanomalehti onnistukaan synnyttämään nettiriippuvaiselle illuusiota maailmankirjojen järjestyksestä.

Haluan edelleenkin lukea sanomalehteni ulkona, kahvilassa tai kirjastossa, Heräilemättä yöllä väkivaltaisiin kolahduksiin, masentumatta, joutumatta kaiken päälle maksumieheksi.

Tunnisteet: lehdet

Timo 11:02 (0) kommentoi

13.10.06

 

Samapa tuo, bloggaan siis

Voi siinä kieltämättä mieliala hieman laskea, jos ainut ravinto ennen iltayhdeksää, kahdentoista valveillaolotunnin aikana, on muutama pieni kourallinen kaurahiutaleita (suoraan kourasta siis) ja vitamiinipilleri. (No, ehkä jokunen pussin pohjalle jäänyt rusina lisäksi.) En juuri osta ruokaa varastoon, ja olen tottunut viime aikoina keittämään puuroni omenamehuun...

Tunnisteet: ruoka

Timo 21:15 (0) kommentoi

 

Niille, jotka eivät seuraa Pienistöä

Elän lievää masennusvaihetta, mutta aforismien hiominen sujuu kohtalaisen hyvin. Tämä tiedoksi.

Tunnisteet: pienistö

Timo 20:50 (0) kommentoi

 

Tavarataivaan merkit

Tunnisteet: kuva

Timo 11:36 (3) kommentoi

9.10.06

 

Hiljaa

Tunnisteet: kuva

Timo 20:18 (0) kommentoi

6.10.06

 

Syyyys

Kirjoittaminen on alkanut tuntua kummastuttavan raskaalta, rasittavalta. Olen väsynyt merkitsemään. Merkitykset, mahdolliset, eivät enää tahdo mahtua tekstiin, jonka vielä pystyn kuvittelemaan, enkä haluaisi nähdä itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa merkitykset ovat karanneet - itseltäni - mutta kirjoittaminen jatkuu. Maailman täyttäminen turhalla informaatiolla ei lukeudu ambitioihini, niin paljon kuin pidänkin bloggaamisesta.

En välittäisi rakentaa sanoillani Baabelin tornia, saisinpa aikaan edes majoja puihin.

Harakanpesiä,

joita tuuli huuhtelee, kylmäkoura tuuli.

Tunnisteet: mielekkyys

Timo 20:33 (0) kommentoi

3.10.06

 

Yöunien ollessa uhattuna

Edelliseen merkintään liittyen: mitä sanotte, hyvät lukijani? Keräänkö blogikerän taas, laitanko sen näkyville vasempaan marginaaliin, siistin ja sileän valittujen ja vaalittujen listan? Mutta miten, millä perusteella valitsisin nämä erityiset kontaktini, kun kerran olen periaatteessa kaikkiruokainen?

Tunnisteet: interblogismi

Timo 05:03 (0) kommentoi

 

Keräilyharvinaisuuksia

Mahtoikohan pieni tauko tehdä hyvää tälle palstalle? Päätin nimittäin kantaa korteni blogomemeettiseen kekoon ja luetella blogilista.fi:n ilmoittamassa päivittymisjärjestyksessä kaikki sellaiset listalta tilaamani blogit, joilla tällä hetkellä (sikäli kuin tieto on saatavissa) on alle 25 (korkeintaan 24) tilaajaa. Luettelo on pitkä. Joudun tähdentämään, etten seuraa näitä kaikkia säännöllisesti enkä välttämättä epäsäännöllisestikään - lienen tälläkin elämänalueella jonkin sortin pack rat. Silti maahamme jää monilukuisia vähälukuisia blogeja, joita en ole huomannut, muistanut tai tajunnut tilata, vaikka aihetta olisi (ollut). Jotkin lukemisen väärtit olen saattanut epähuomiossa rastittaa pois listaltani. (Eikä pidä unohtaa, että Blogilistan ulkopuolellakin on elämää.)

Markus Jääskeläinen (Haamupäivittyy säännöllisesti, muuttanut.)
Coping with The World (Tommi Laitio)
Arjentola (Rita Dahl)
Finnsanity (Arhi Kuittinen)
Pienistö (Timo Salo - siis oma blogi, jota muuten päivitän useammin kuin Aikaani. Tilatkaa!)
Ulos itsestäänselvyyksistä
Savienkeli
Ollin linkkivarasto (ei varsinaisesti blogi)
Mane Kinnunen
Susi rajoilla (Sutinen)
Taidettako?
Androgyynihullumies
Okapiru
Kapinallisen politiikka
G-Punkt
Alternative Arboretum
J. P. Sipilä
Nettipäiväkirja
Universal Rule
Purpose and Scope (Löytyy listalta vanhalla nimellä Rakentumistyömaa.)
Poikakuoro
Kumarrun teatraalisesti... (haamupäivittynyt teatraalisesti)
perikatoblogi
Aristoteleen kantapää
Design Finland
Vatsarintaliike
Planet Procrastination
Aletheia (Tämän tilasin viimeksi, poimin vinkin Diogeneelta.)
Hilla
Postmoderni / Päiväkirja
Oli sitten pakko koskea...
Glofton-blogia ei enää ole ja allekirjoittanut on ainut tilaaja.
Laurin päiväkirja
Introspektio
Finland Diary (haamuja liki vuoden takaa)
Qtea
Puoli grammaa
Lokitahra
Valta
Ajassa irrallaan
Nurotus
Jaakobin uusi testamentti
Aivomassaa
Oliverjazz
Meillä kasvaa päässämme synteettistä kuitua
Kuin sateenkaari vailla syytä
Merkistö
Naisen käyttöopas miehille (Yks haamu oli...)
Nuoren vasemmistolaisen naisen...
Tomorrow Elephant
J P Roos
Cacoethes Scribendi
theokratie
Sanojen reunoilla saranat
Klasari
Ihmiskurjan merkinnät
Marianne Z (haamujen haamua, sano)
Silkkaa yksinkertaisuutta
Olo ja muoto
Kikkiviaroolla
Vapaamatkustaja (Tääkin on mun! Mun! Ja juuri päivittynyt, ihan oikeasti.)
Ab Esse Ad Posse
Muoviromu
Unohdus
Herra A
Lapis philosophorum - Siluetin blogi (Kas kummaa, olen ainoa tilaaja.)
Naiivia sosiaalipsykologiaa
Ylioppilas Larvanto

Viimeksi mainittu on muuten erinomainen blogi. Aikamatka taaksepäin kiihtyy tästä eteenpäin...:

Vaasalaisia (osoite vaihtunut)
PAX
Multiple Interpretations (Tyhjää täynnä - tulkinnalle tilaa?)
Pseudomorfoosiblogi
Tuomas Peronvuo on laittanut bloginsa jäihin.
Mielipide
Mietteitä mettästä ei kuulu enää.
Exquisite Poetry
Miljöömonitori
Work in Progress (completed)
Sammutetut lyhdyt (hamana vuonna 2004)
Plokkaa
Muru&Moai
Pintaa & Välkettä
Elämisen taitoa tyhmille
inhimillinen kehitys
Silloin.net (poissa käytöstä)
Filosofin Yöelämää
Varjofinlandia (klassikko)
Jussi Sinnemaa
Kati Pellinen
Iirin nettikurssi
SvenskaBlog (Anteckningsblocket)
S'pore uncovered
Neitsytelämää
Tatun sankariteot
Realistin Maailma
Naiskansalaisen Diary
Illuusioita ja pilvilinnoja
Illuusioiden tutkimuskeskus
Incoherent ramblings of a disturbed young man (muuttanut)
Afroditen vapaa maailma
Hunnuh's Drying Well of Deep Thought
Ööö - tuota (2003)

Tunnisteet: meemi

Timo 03:41 (0) kommentoi