Aika ja minä

30.12.06

Pieni hyödyllinen suunnitelma
Tarvitsen suuremman vihon. Otankin ensi tilassa käyttöön nipun, ison nipun, tavallista kopiopaperia (joka on parasta oikeastaan kaikkeen), rei'itän sen ja pujotan reikiin puuvillanauhat. Siinäpa suuri käsikirjoitus odottaa enää kättä, joka kirjoittaa.
Täytyy tunnustaa, että tänä digiaikanakin uskon paperiin ja kynään, ukonnaamoihin ja muihin raapusteluihin, joita orgaanisesti levittäytyvä teksti kietoo. Lapsena rakastin paperia, aluksi tiskipaperia, jota isäni rahtasi kotiin (mistä sitä saisi?), myöhemmin millimetripaperia (josta opiskeluvaiheessa kasvoin irti kuuliaisesti mutta liian hätäisesti: kunnon perusruudukko nimittäin tuo maailmaan järjestystä ja suojaa hermoja sideharson lailla), sittemmin myös kopiopaperia, eikä vanhoja rakkaita pitäisi hylätä kevein perustein.
Tunnisteet: muistivihko, paperi

Timo 23:28 (2) kommentoi

24.12.06

Korkeuksissa
Junani saapui Seinäjoen asemalle 23. 12. klo 9.19. Kaakossa eli tulosuunnassa loisti ain^mo parvi helmiäispilviä. Mikalta sain tiedon Hämeenlinnasta, että samat pilvet olivat sielläkin. Eittämättä samat pilvet, korkealla kun olivat. Mutta mahtoivatko hohtaa yhtä lailla kuin Pohjanmaan horisontissa? Kun sain vihdoin kamerani esiin, aamu oli ehtinyt kirkastua, ja kuvattavaa oli vähemmän. Kuva on näpsäisty kello 9.55, ja sen rakeisuutta on jälkikäteen siloiteltu.
Tunnisteet: joulu, kuva, pilvet, taivas

Timo 14:17 (0) kommentoi

22.12.06

Miks'emme voisi
toivottaa paitsi hyvää
myös onnellista joulua?

& me toivotamm' & me toivotamm'!

Tahdon toivottaa...
(Joulutervehdyksiä en ole ehtinyt juoksentelultani ja köhimiseltäni lähettää, mutten en halua unohtaa teitä. En ketään. Palaan kohta. Raportoin. Sinipunainen on in.)
Tunnisteet: joulu, kuva

Timo 22:48 (0) kommentoi

20.12.06

Pieni tunneilmastomalli
Kirjoittajina Sven, Kirjoittaja, Matti, Tiedemies, Neliapina, Tris, Karri:
Kaikilla ihmisillä, jotka elävät rakenteellisen väkivallan koneistossa, on erittäin kehittynyt luuseritietoisuus. Toisin sanoen kulttuuriin ei voi edes päästä mukaan, jos ei koe viehtymystä prinsessaleikkeihin.
Tyypillinen tunne: häpeän ja huvittuneisuuden sekoitus. "Todellisuus", todellakin, "hajoaa kuin tuuli". Pelkään vahingoittavani sen ominaisuuksia lämmöllä.
Minua on miljoona kertaa käsketty esim. avaamaan silmäni ja heräämään ja keskittymään ja ties mitä. Olen haikea ja totta kai pahoillani, mutta joskus tunteet ovat vain tunteita.
Vanhaa hyvää meemiä on siis (ees) taas liikkeellä. Matkalla (Ulos itsestäänselvyyksistä) esitti haasteen, ja yllä oleva pieni pohdinta on vaataukseni.
(Toisaalta tämän harjoituksen toistaminen olisi tuskin haitaksi, joten koostan samoista lähdemateriaaleista myös hieman vapaamuotoisemman, proosarunomaisemman tekstin, jos vain ehdin ja jaksan hengitystietulehduksen ja joulun hönkiessä niskaan.)
Toivon siis, että siteeraamani blogistit laativat kukin oman sitaattikollaasinsa käyttäen vähintään kolmea blogilähdettä ja haastaen edelleen lähteensä.
Tunnisteet: meemi, mentaliteetti, tunnepuhe, tunteet

Timo 11:52 (0) kommentoi

14.12.06

O Patetia!
Jostain mieleeni juolahtanut SchizoBlog on tehnyt käitteestä fiiliskuva käsitteen. Minulla on parhaillaan tunne, joten arvoin arkistoistani tällaisen:
Huomenna on taas suruttomampi olo: illalla on mm. blogipikkujoulut.
Tunnisteet: kuva, piirros

Timo 21:32 (1) kommentoi

Skizzenblock
Aina ei jaksa tavoitella erikoisuutta. Joskus on pakko puhua yksinkertaisemman puolensa suulla. Nämä ovat niitä harvoja iltoja, jolloin tunnen jotain, minkä haluaisi ilmaista mutta joka kuulostaa - kun kuulostelee omia alustavia ajatuksiaan - banaalilta ja avuttomalta.
Näitä iltoja ei ole ollut tarpeeksi. Kyse on torjutun paluusta (lukekaa "torjutun paluu" kauhtuneena metaforana mieluummin kuin oikeaoppiseksi aiottu freudilaisena tulkintana tilanteesta), ja kun torjuttu palaa, se on hylkiö, lapsekas ja kömpelö. Sitä on salaa kaivannut, mutta ei tahdo tunnistaa omakseen. On hirveän vaikeaa kirjoittaa juuri nyt, vaikka tahtoisin.
Tunnisteet: kirjoittaminen, torjuttu, tunteet

Timo 21:07 (0) kommentoi

9.12.06

Täytymys
Muut blogit aiheuttavat minulle kirjoituskammoa, estävät sanomasta asiaani. Asialle täytyy tehdä jotain, mutta kun alkaa täytyä, tekeminen vaikeutuu. Ylivertaiset ovat ne ajat ja paikat, joissa voi tehdä ilman täytymistä.
Klo 13.31:
Epäilen, että hyvin monet ns. asialliset blogimerkinnät on kirjoitettu siten, että ne vaativat lukijaltaan välitöntä kannanottoa. Reagoin välittömästi, onnettomuudekseni, koska en hallitse reaktioitani niin hyvin kuin netissä liikkujan olisi tarpeen.
Mitäkö voisin tästä opettaa? Älä ota kantaa, rakenna se kivi kiveltä.
Tunnisteet: ahdistus, kirjoittaminen, metabloggaus

Timo 13:07 (1) kommentoi

5.12.06

Tunnisteet: kuva, piirros

Timo 03:37 (0) kommentoi

Huokaus
Haavoittuvaisen puolen integroiminen persoonallisuuden luontevaksi osaksi on huikea sivistyshaaste, henkilökohtaisesti, yhteiskunnallisesti.
Maltti on vaurautta.
(Luulen muuten, että Pienistö-blogi on lakkautettava. Tämä kaikki on yhtä ja samaa, jakamatonta. Mielenkäyttöharjoitusta.)
Tunnisteet: pienistö

Timo 03:21 (0) kommentoi

4.12.06

Kiusallinen kysymys
Miksi useinkin ainoastaan jonkinasteinen (katsokaa nyt!) regressio murtaa valkoisen paperin kammoni?
Tunnisteet: kirjoittaminen

Timo 23:46 (0) kommentoi

Kummallinen havainto

Kykenen ajamaan itseni akuuttiin masennustilaan vain yrittämällä jotain. Muutoin olen toiveikas.
Riski liittyy vuorovaikutuksen katkeamiseen. Kaipaan vapautta ja itsenäisyyttä, mutta omistautuminen pelottaa, sillä romahdan sisäänpäin melko helposti. Täällä sisällä on yksinäistä ja kolkkoa, ei oikein sanojakaan. Romahdukseen tarvitaan vain jonkinlainen pettymys: kun vältän riskejä ja vastuuta, pysyn ärsyttävän itseriittoisena; kun asetan itseni alttiiksi, petyn äkkiä ja vajoan itsesääliin. Tyypillinen oja, tyypillinen allikko...
(On aivan liikaa asioita, joissa epäonnistuu väistämättä. Ja lisäksi on loputtomasti niitä, jotka tuottavat epäonnistumisen tunteen, vaikkei mitään hätää olisikaan. Ja sitten tietenkin tulevat kaikki itseään toteuttavat negatiiviset kehät, läpitunkemattomat ja -näkymättömät. Voisin käyttää kaiken aikani toimeliaaseen, keskittyneeseen epäonnistumiseen.)
Tunnisteet: itsesääli, masennus

Timo 23:11 (0) kommentoi

Joskus kun yritän kirjoittaa, tulos on hämärä ja lannistava. Mutta koetan kuvitella, että velvollisuuteni on julkaista myös umpikujat muistuttaakseni ainakin itseäni esteiden mahtavuudesta, torjumani voimasta.

Narkissos Intiassa I
Kokemus, kyllä, tunnen toki:
välitön, väitellyt lian metafysiikasta.
Jotkin totuudet ovat kirjaimellisia,
jotkin koskettavat
korvasi nipukkaa terävinä kuin pussilakanan
kulma.
Itse katson sivuuttaneeni
asiallisesti fatalistien kohtalot, sen sellaiset. Kysynkin:
Kuka laati sinusta minulle päivän horoskoopin?
Halveksinko minä sinua hellästi kuin mies,
kuin mies, jolle kaikki urheus on petosta,
kuin petosta, josta heimo kasvaa,
nousee niin kuin yhtenä miehenä
pilkkaamaan ihanteitasi? Armahdathan
järkiparkaani,se on vielä kehitteillä, se
ei tarkoita pahaa, ymmärrä hyvää...
Tunnisteet: kirjoittaminen, neuroottisuus, runous

Timo 21:55 (0) kommentoi

Asenteeksi!
Tunnisteet: kuva, piirros

Timo 02:03 (0) kommentoi

Harjoitusmallia etsitään
En ole hyvinkään kymmeneen vuoteen yrittänyt tosissani muotokuvan piirtämistä. Tahtoisin nyt puolitosissani kokeilla, vieläkö/joko osaan hahmottaa jonkin osan oikeasta ihmisestä.
Arvoisa lukijani, voisin piirtää sinusta kuvan! Istahda malliksi, niin koetan tavoittaa elävyytesi (tiedän, etten onnistu); lähetä kuvasi, niin yritän käsivaraluonnehdintaa. Et ehkä kaipaa kuvaa seinällesi, mutta kenties nettiin: blogiin, kotisivulle, irc-galleriaan, deitti-ilmoitukseen... En voi taata, että saan juuri sinusta (oikean) näköisen, joten toivon, että asenteesi on leikkimielinen ja odotuksesi vaatimattomat.
Tunnisteet: piirtäminen

Timo 00:26 (0) kommentoi