aikani

29.1.05

 

Muistivihon ivaa

Kirkoitan muistivihkooni välillä selvemmin ja välillä epäselvemmin: käsialan selkeys näyttää korreloivan viestin muun selkeyden kanssa. Syytäkään ei ole vaikea keksiä: vaikealukuisimmat merkinnät ovat pikamuistiinpanoja. Mitä enemmän inspiraatiota sitä vähemmän perspiraatiota: mitä suuremmat suunnitelmat ja laajempi merkitys - mitä enemmän toivoa - sitä epäselvempi merkintä.

Viime päivinä olen tehnyt paljon pikamuistiinpanoja. Onnistunko pitämään kynän kauniissa kädessä?

Timo 03:02 (0) kommentoi

 

Ajastajan matkassa 2: tammikuun 28.

Kallen päivä on Kaarle Suuren ja Mannerheimin kuolinpäivä. Helene Schjerfbeck ja Astrid Lindgren kuolevat myös. Ståhlberg syntyy.

1887 Yhdysvaltain Fort Keoghissa, Montanassa raportoidaan maailman suurimmista lumihiutaleista (leveys 38 cm, korkeus 20 cm.)

1935 Islanti laillistaa ensimmäisenä maana abortin.

---

2005 minä en tee mitään erityistä. Myyn omaisuuttani selvitäkseni veroista. Viivanylinen on siis Wikipediasta - se, miten minusta tuli näin laiska, on liian pitkä tarina, täynnä avoimia kysymyksiä ja tuskin ajateltavissa olevia ajatuksia.

Muuan bokseri puree pakkasta takaisin. Se kantaa suussaan isoa jääkimpaletta.

Timo 01:04 (0) kommentoi

28.1.05

 

Vai alanko?

Käymälöitsijä reippaana poikana ottikin ja toteutti jonkinlaisen Google-poeettisen version "en halua olla" -teemasta. Pelkkä pintaraapaisu, mutta silti (ja sikäli) mainio lausekatras.

Timo 18:54 (0) kommentoi

 

iMantra

ahdistava puhdistus
puhdistava ahdistus
ahdistava puhdistus
puhdistava ahdistus
ahdistava puhdistus
puhdistava ahdistus
[ad nauseam]

tai

ahdistava puhtaus
puhdistava ahtaus...

---

Oo, olen niin neuroottinen. Teksti uhkaa retkahtaa verbaaliseksi käsien vääntelyksi ja hiusten haromiseksi. Tällainen sekoilupalsta ei ole paras mahdollinen konteksti tarkoitusperiltään asiallisille mielipideteksteille. Ajatellaanpa eilistä juttua lampuista: Eilisen retkueemme jäsenistä eräs paljastui Vanhan vallanpitäjiin kuuluvaksi, ja hän näytti ottavan pienen ideani varsin tosissaan. Vallan mainiota. Vaikka Lauraa taisi naurattaa.

Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa jotain valistunutta ja syvällekäypää tiedon ja pääoman ristiriidasta.

Timo 18:36 (0) kommentoi

27.1.05

 

Luu&viulu

Luun nimenä solisluu on vanha murresana, jonka rinnalla on käytössä ollut myös solkiluu tai solistinluu.

- Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja

---

Google-versio "en halua olla" -teemasta haroo jo ensikahmaisulta todellisuutta, epiikkaa ja tragiikkaa paljon syvemmältä kuin mikään puolileikillinen peilailuni. Kunnioitusta herättävää materiaalia.

Timo 22:05 (0) kommentoi

 

Ajastajan matkassa

Ilkka ja Verdi kuolivat tänään. Mozart, Dodgson[, Eufemia] ja Meriläinen syntyivät. Vietnamin sota ja Leningradin piiritys päättyivät. Puna-armeija tunkeutui Auschwitziin. Punainen lyhty nostettiin Helsingin työväentalon torniin, ja kansalaissota alkoi.

Avustakaa ihmeessä Wikipediaa! Kyllähän minäkin, jahka sille kynnelle kykenen...

Timo 18:05 (0) kommentoi

 

Tuohon "En ala" -juttuun jää koukkuun. Lisäsin vielä kolme riviä...

Timo 17:20 (0) kommentoi

 

Vanhan lamput alas

Vanhan kuppila aivan Helsingin ytimessä on epäviihtyisä eikä järin suosittu, mikä huolestuttaa eräitä omistavan tahon edustajia. Syyllinen alennustilaan tuskin on kuppilan enemmän tai vähemmän vaihtoehtoväeltä haiskah... eipäs kun näyttävä asiakaskunta. Paikka vain herättää kolkon ja torjuvan vaikutelman arvokkaista puitteista huolimatta. Huomattakoon, että kuvat Vanhan sivuilla eivät ole ajan tasalla. Baaritilojen sisustusta on koetettu kehittää vähemmän ruokalamaiseksi hyvästä mausta tinkimättä, mutta tyyli ei ole taannut tunnelmaa. Puutun tässä vain yhteen yksityiskohtaan, joka varmasti kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta ei välttämättä ole sitä: uudet kattovalaisimet ovat jääneet turhan korkealle. Väitän, että jos lamput laskettaisiin puoli metriä alemmaksi, seinää kiertävien listojen tasalle, niin tunnelma muuttuisi jo selvästi kutsuvammaksi ja istuksiminen luontevammaksi.

Timo 16:53 (0) kommentoi

 

En ala

En halua olla vasemmalla.
En halua olla oikealla.
En halua olla keskellä.
En halua olla sitoutumaton.
En halua olla jotain uutta.
En halua olla mitään tuttua.
En halua olla maltillinen.
En halua olla fanaattinen.
En halua olla kapinallinen.
En halua olla uudistaja.
En halua olla säilyttäjä.
En halua olla kehittäjä.
En halua olla tarkkailija.
En halua olla seikkailija.
En halua olla ajattelija.
En halua olla muita parempi.
En halua olla muita huonompi.
En halua olla keskinkertainen.
En halua olla nero.
En halua olla typerys.
En halua olla sovinnainen.
En halua olla omaperäinen.
En halua olla hörhö.
En halua olla realisti.
En halua olle idealisti.
En halua olla normaali.
En halua olla poikkeava.
En halua olla mukana.
En halua olla ulkona.
En halua olla kollektiivin osa.
En halua olla sopeutumaton.
En halua olla yksilö.
En halua olla etuoikeutettu.
En halua olla osaton.
En halua olla riippuvainen.
En halua olla itsenäinen.
En halua olla vastuussa.
En halua olla irtolainen.
En halua olla edustaja.
En halua olla todistaja.
En halua olla sivustakatsoja.
En halua olla tuntematon.
En halua olla tunnettu.
En halua olla suosittu.
En halua olla hyväksytty.
En halua olla torjuttu.
En halua olla vihattu.
En halua olla kadehdittu.
En halua olla väärinymmärretty.
En halua olla säälittävä tapaus.
En halua olla edelläkävijä.
En halua olla seuraaja.
En halua olla johtaja.
En halua olla alainen.
En halua olla omistaja.
En halua olla köyhä.
En halua olla keskiluokkainen.
En halua olla porvari.
En halua olla boheemi.
En halua olla proletaari.
En halua olla älykkö.
En halua olla asiantuntija.
En halua olla ammattilainen.
En halua olla sekatyömies.
En halua olla harrastelija.
En halua olla opiskelija.
En halua olla opettaja.
En halua olla taiteilija.
En halua olla työtön.
En halua olla kuluttaja.
En halua olla tuottaja.
En halua olla tuote.
En halua olla jäte.
En halua olla askeetti.
En halua olla loinen.
En halua olla ensimmäinen.
En halua olla toinen.
En halua olla ihminen.
En halua olla eläin.
En halua olla jumala.
En halua olla kone.
En halua olla uskovainen.
En halua olla ateisti.
En halua olla agnostikko.
En halua olla aikuinen.
En halua olla lapsi.
En halua olla minä.
En halua olla sinä.
En halua olla subjekti.
En halua olla objekti.
En halua olla tila.
En halua olla prosessi.
En halua olla ilmiö. (Vaikka tässä vaihtoehdossa on jotain houkuttelevaa.)
En halua olla abstraktio.
En halua olla merkki.
En halua olla hallitsematon.
En halua olla kontrolloitu.
En halua olla hämärä.
En halua olla selkeä.
En halua olla yhtenäinen.
En halua olla monena.
En halua olla ristiriitainen.
En halua olla ristiriidaton.
En halua olla jotain kolmatta.
En halua olla molempia.
En halua olla yksi ja sama.
En halua olla liikkeessä.
En halua olla kuollut.
En halua olla määritelmien ulkopuolella.

Timo 14:54 (0) kommentoi

 

Ähky ja puhku

Kun halu kirjoittaa on kaikkein suurin, se on myös kaikkein vaikeinta. Olen tehnyt ajattelutyön jo jossain toisaalla, eikä sen toistaminen ole helppoa eikä kivaa. Näin voin todeta tuhlanneeni omaa aikaani miettimiseen, mutta pidättymällä kirjoittamisesta voin säästää teidät, rakkaat, kenties haitallisesta blogiriippuvaisuudesta kärsivät lukijani ajan säästämisen vaivalta.

Ettekö inhoakin tällaista teeskenneltyä välittämistä?

Tiedän käyttäneeni ennenkin toisia jonkinlaisina luotaimina, jotka kohtaavat todellisuuden kuvailuni mukaan ja kertovat mitä näkevät, kun itse olen liian vieraantunut tunteakseni mitään. Tällainen vaarallinen valta minulla näyttää olevan. Lähelleni on vaikea päästä joutumatta mukaan tällaiseen narsistiseen projektiin, jossa minä jaan omaa turhautuneisuuttani ja vierauttani kuin lentolehtisiä.

Yllä olevan kappaleen kirjoitin jo eilen yksityiskirjeeseen. Mutta ei näissä itsetutkisteluissa ole mitään henkilökohtaista.

Sitä paitsi, mitä suurempi on sanomisen tarve, sitä varmemmin tulee sanoneeksi jotain tuhannesti kuultua, jotain sentimentaalista ja stereotyyppistä, jotain liian inhimillistä ja paljastavaa.

Timo 13:59 (0) kommentoi

22.1.05

 

Paperilehtirääppiäinen

Eilisen Iltalehden kiinnostavimman otsikon tarjosi pikku-uutinen:

Kari Lumikero kummittelee ruotsalaisilla uhrilistoilla

Pitkään Ruotsista käsin operoineen ulkomaankirjeenvaihtajan nimi on siis löytynyt netin uumenista sekä kadonneiden että pelastuneiden listalta. Vähäpätöinen juttu ehkä, mutta silti ehdottomasti lööppiainesta! Noinko kainoja te siellä Alma Mediassa olette?

Onko tunkeilevaa uutismateriaalia Thaimaan tuhoalueelta Kymmenen uutisiin toimittanut reportteri joutunut vihamielisen pilailijan uhriksi?

(Lumikerosta ovat aiemmin kirjoittaneet mm. Haakana ja Kalamuki.)

Luonnollisesti juttua koristi kuva kummittelijasta itsestään - tai "lietolaisen vanhemman konstaapelin yrityksestä hymyillä", tiivistääkseni pöytäseurueemme vaihtamat vaikutelmat. Kuvateksti kuului:

Täyttä typeryyttä. Tämä on seurausta siitä, ettei Ruotsin hallituksen virheellisestä ratkaisusta, jyrähtää Berliinistä tavoitettu Kari Lumikero.

Timo 19:57 (0) kommentoi

21.1.05

 

Arvio mielentilasta

Lienee syytä epäillä, että silloin, kun olen pelännyt olevani yli-innokas, hypomaaninen, en ole ollut vielä edes normaalivireinen.

Avuttomuuden ja epävarmuuden vastakohtana persoonallisuuttani on kuitenkin aina hallinnut tietty perusonnellisuus. Iso lapsi mikä iso lapsi. Ja kenties kaappianarkisti: minut saattaa löytää tänään samasta kirjanjulkistamistilaisuudesta kuin Eufemian tai sitten ei.

Timo 09:46 (0) kommentoi

 

Käänne parempaan

Olipa mainio aamu. Yöuni jäi lyhyeksi, mutta heräsin hyvävointisena. Siivosin hieman. Työ sujui vaivatta, ja tuntui, että pystyn halutessani ilahduttamaan itseäni tehokkuudellani. Tämä on hyvä merkki. Moni tuskallinen asia vaikuttaa nyt hyvinkin hallittavissa olevalta.

Armaat lukijat, älkääpä ahdistuko, vaikka joskus kehunkin itseäni.

Timo 09:15 (0) kommentoi

20.1.05

 

Jos kirjoittaisin

Entä jos pitäisinkin kirjoittamista oikeana työnä? Entä jos päättäisin, että se on vaivannäön, sisukkaan ponnistelun, väärtiä? Entä jos tekisin aivan tosissani sellaista työtä, jonka tarpeen toiset näyttävät kevyesti ohittavan?

Minusta voi sanoa, etten ole ikipäivänä tehnyt oikeaa työtä. Tekemisilleni en ole halunnut työn, en oikeastaan harrastuksenkaan statusta. mikään tekemiseni ei oole tuntunut nousevan pahhetta kummemmaksi. Kun olin nuori, varoin visusti kaikkea mikä voisi kompromettoida minut omissa silmissäni, kaikkea, mihin sotkeutumalla voisi joutua hallitsemattomasti tekemisiin toisten kanssa: työtä, seksiä, alkoholia. Koulun ja muiden instituutioiden vaatimuksiin luotin naiivisti.

Pian on pakko sitoutua johonkin - miksei se jokin voisi olla kirjoittaminen? Se ei ehkä lyö leiville, mutta jos rehellisen puheen rakentavuuteen ei voi luottaa, niin mihin sitten. Mihin sitten?

Timo 20:47 (0) kommentoi

 

Oma kraateri

Lisää ällöttävää, arveluttavaa, ällistyttävää kitsch-estetiikkaa!

Rippikoulun käynyt ja rokotettu. Myös suurin luomistani näkyy kuvassa.

Tunnisteet: kuva

Timo 12:02 (0) kommentoi

 

Parempaa tietoa

Olin viikon etuajassa. Tieto-Finlandia-palkinto jaetaankin tänään.

Timo 11:18 (0) kommentoi

 

Alaston ja arpi

Umpilisäkkeeni poksahti vuonna 2001. Modernin lääketieteen ansiosta selvisin. Lääketiede pitää minut hengissä, kirjoittaminen kuluttaa aikaani.

Voiko yllytyshulluudella torjua masennusta? Onko terveellistä lyödä laskiksi? Mikä motivoisi kirjoittamaan, jos on kyllästynyt pitämään huolistaan huolta? Miten bloggaamalla voisi kehittää käytännöllisyyttä?

Tunnisteet: kuva

Timo 11:02 (0) kommentoi

16.1.05

 

Yhteydet ja tilaisuudet

Ei, en illalla yllättäen kirjoittaminen alkoi sujua, ajatus riensi, hypähteli näppärästi yli esteiden. Olikohan syynä se, että olin hairahtunut ottamaan jo toisen vitamiinipillerin saman päivän aikana? Vai oliko syynä sähköpostin avaama kommunikaatiomahdollisuus?

Sain taas postia. Hyvä niin: nyt saan tämän merkinnän kirjoitetuksi! Tästä merkinnästä oli tarkoitus tulla vain sivuhuomautus, jonka valmistelisin puolihuolimattomasti jo aamupäivällä. Mutta olen viettänyt koko päivän vain lataillen pop-musiikkia ja sen sellaista. En ole välittänyt kuunnella tuota musiikkia, enkä ole lukenut juuri mitään: en uutta Niin & Näiniä, vaikka se tuntui enemmän lukemisen väärtiltä kuin juuri mikään mikä saattaa pudota postiluukusta, en Nykysuomen etymologista sanakirjaa enkä juuri muutakaan.

DocPoint-festivaaleille en ole valitettavasti osallistunut tänäkään vuonna. Lauran kanssa on ollut mukava katsoa dokumenttielokuvia, mutta hänellä on kiireitä. Minulla taas on töitä itseni kanssa ja nuha: olen aivan liian hidas nyt, tahdon blogatakin vain menneistä. Elokuvafestivaaleilla minua ei itse asiassa ole nähty koskaan: en ole oppinut koko proseduuria ennakkovarauksineen. Katsottavan valikointi tuntuu liian työläältä, varsinkin kun kaikki alan festarit sijoittuvat muutenkin stressaavaan ajankohtaan. Jostain syystä lähipiirissäni kukaan ei ole koskaan innostunut niistä.

Tieteen päivät jäivät samaten väliin.

---

Palstalleni on pari kertaa saavuttu erikoislääkäri Pekka J. Nykäsen linkkilistan kautta. Lista on yksi vaikuttavimmista, mitä olen nähnyt. Sinä lukijani, joka istut sunnuntai-iltana koneen ääressä tyhjän panttina, vilkaisepa sitä.

Tuollainen lista herättää helposti halun olla mukana rakentamassa suurta tietoteosta: itse kullekin saattaa tulla mieleen linkkiehdotuksia lähetettäväksi listan pitäjälle, ja miksi tämä niistä pahastuisikaan, vaikka ne eivät olisikaan aivan linjassa hänen omien kiinnostustensa kanssa: laajan listan laatimisenhan luulisi vaativan kohtuullista avomielisyyttä ja kykyä ottaa tarjottu apu vastaan. Silti sanoisin mielipiteenäni, että kannattaa harkita tarkkaan, ennen kuin ehdottelee lisäyksiä toisten henkilökohtaisille listoille.

Timo 21:10 (0) kommentoi

15.1.05

 

Kuu ei laskenut

Tapaninpäivän aamuna harmittelin laiskuuttani: en muistanut herätä tarpeeksi aikaisin kuvaamaan kirkkoa ja täytenä loistanutta kuuta. Edellisen ja seuraavan aamun kuvat eivät korvaa puuttuvia.

Yksityiskohta kuvasta, otettu 27.12. klo 10:21. Varjot kertovat taivaankappaleiden asemista.

"Ympärivuorokautinen täysikuu on suurenmoinen lahja Maan asukkaille," kirjoitin muistivihkoon tuolloin.

Tunnisteet: kuu, kuva

Timo 01:11 (0) kommentoi

14.1.05

 

Hong Kong dada

Helppoa rikastumiskonstia mainostava roskaposti tunkee suodattimien läpi tällaisen konerunouden voimalla:

islamabad is monetary of redbird
The dewar in klaus or goucher
operetta is crank of rune
The argonne in diplomat or kazoo

This amadeus is easel is epimorphism
patrick of teeter echo

The saturday is dwell This swish
lockheed of snip of alderman
stubborn of prestidigitate is jo
The conscious anomie This cholinesterase
neurasthenic is sink This irksome
The clockwatcher of galena is phraseology

Timo 21:03 (0) kommentoi

13.1.05

 

Nykysuomen etymologinen sanakirja

Tietääkseni Tieto-Finlandia -palkinnon voittaja julkistetaan tänään. Olen lukenut ehdokkaista Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologista sanakirjaa. Sanaston kirjoa on ollut mukava käydä läpi, vaikka tyylin tietty subjektiivisuus vahvistaakin sisällön lyhenteitä kaihtavan toisteisuuden melko typerryttäväksi.

Onkohan se yksityiskohta, että hakusanoiksi on valittu "kaikottaa" ja "karkota" juuri tässä muodossa, kielitieteilijöiden sisäpiirihuumoria, tuntematonta turkulaista vaikutusta vai kirjoittajan omaa ujostelevaa ilkikurisuutta, jota voi nähdä myös leipätekstin sanavalinnoissa? Vaatimaton mies Tampereelta mainitsi professori Häkkisen miellyttäväksi henkilöksi ja suositteli kirjaa: olen havaitsevinani jonkinlaisen hengenheimolaisuuden.

Esimerkkinä suomen sanojen vaiheista mainittakoon, että balttilaisperäiseen irta-sanavartaloon kytkeytyvä irstas tarkoitti Agricolan kielessä turvallista tai levollista.

Timo 12:38 (0) kommentoi

 

Tuloillaan

Sikäli kuin muistan oikein, asetellessani joulun alla bloggaajan prima facie-velvollisuuksia järjestykseen päädyin tietämättäni samaan tulokseen kuin Eufemia, kirjoittaja, jota arvostan. Jossain pinon pohjalla on tekstitiedosto, jossa koetan selittää, millä tavoin päädyin juuri tuollaiseen listaan.

Timo 11:51 (0) kommentoi

 

Tauti mielessä

Kun annan Googlen ajatella tärkeitä tyhjänpäiväisyyksiä puolestani, oloni helpottuu. Olen ollut henkisesti tuuliajolla. Aloitekyvyttömyyteni osasyynä lienee yhä jatkuva sairaalloisuus. Taitaa olla mieliressukka ruumiin tossun alla nyt, tajuamatta kunnolla omaa heikkouttaan. Huomaan tekeväni hassuja virheitä perusasioissa, kun relatiivilauseissa: "Sen kansi avautui avaimella, jonka alta paljastuneet miniatyyriportaat eivät johtaneet mihinkään."

Tautini on tainnut ehtiä poskinteloihin: kuulemma kuulostan siltä. Ääneni on kieltämättä hennonlainen, oloni ajoittain samaten. Nenä vuotaa liki solkenaan. Oudoin ja pelottavin oire on lievä tunnottomuus, jota esiintyy osassa elintä nimeltä iho. Turtana (miten "turta" taipuu komparatiivissa?) olen kyllä coolimpi kuin normaalisti, luulen niin.

Timo 00:01 (0) kommentoi

12.1.05

 

Se, miten 2

I
urheilu kasvattaa nuoria sosiaalisiksi.
- 150.) Jotkut tutkijat ovatkin
päätä seinään mättöä. Eri asia onkin
koputettiin yhtäkkiä olkapäälle.

jaetaan. Ei tunti. Vuosi. Hiukset mihin ne
Ei tunti. Vuosi. Hiukset mihin
kun niitä osaa käyttää oikein
miellyttää se, miten oppineilta ne

itse itsensä tuntee ja arvioi.
vapaa-aikaan. Ongelmallista - Kolmas
henkisistä vaikutuksista, esille tulee

tai lähettää seksuaalisia signaaleja
omassa ympäristössä: saadaanko asiakas
osalta suureksi kysymykseksi nousee

II
tai evätty osallistumismahdollisuuksia
- esittää, että lesbofeministit
- Mut miten se, miten sä auttaisit
kunkin yrityssektorin erityispiirteistä

tulee maksamaan. Olen 17-vuotias.
irkki on keskustelu alue jota teinit
ne sisäisesti toimivat. Algoritmit
että alkoholipoliittisista ratkaisuista

vaikutuksista, esille tulee
osaaminen. CMYK: mikä
vastaa. aihe / viestit: miten

osalta suureksi kysymykseksi nousee
- Pois. Paul McKenna: Hypnoosi
- Tärkeintä olisi tiedostaa oma

III
- Se miten tätä valtaa käyttää on
miten järjestelmänvaihdos vaikuttaa
koen maailman muistina. - Asemansa,
- - Quality Knowhow

- Kirjoittaja, Aihe: Tieteelliset
Koulutus- ja luentomateriaalia;
eri toimijamme eli esimerkiksi
Valheet jakautuvat lukuisiin

Miten ihmisalkio kloonataan
se, miten elää, vaan se, miten selvitä
on pitkälti sopimuskysymys,

vieraat tulevat toimeen keskenään.
riippuu width attribuutista or
riippuu paljolti evoluutiosta;

Timo 16:11 (0) kommentoi

 

Se, miten

Google-sonetteja

I
laadun ja määrän lisäksi ilmeisesti
se miten toinen pystyy hyväksymään
yhteiskunnan hyvinvoinnin
Minua kiinnosti se, miten miehistä

vähempiosaiset joutuvat pärjäämään!?
sekä se, miten yhteistoiminta ja
a siat voisivat olla,. vaan se, miten
- - Tähän kohtaan hahmotellaan

kannalta tärkeintä on se,
- Tosin parempi olisi ehkä ollut
miten teokset ilmentävät suomalaisuutta,

avoimia vai onko paljon salailtavaa,
on öljyn hinta ja miten jenkkien
mitkä ovat olleet niitä

II
työkalut (esim. projektikaavio
olisi selvitettävä se, miten tiedontarve
kävivät keskenään kauppaa Jaakobista.
tekijäksi. Tärkeäksi koetaan

liikkeen olemus ja se, miten tuo
miten parantaa suorituskykyä. Ideoita
tulevaisuuden kannalta ole niinkään
arviointiperusteiksi tulee

selvitettävä se, miten tiedontarve
siirtämällä se - Toisen
se, miten asiat esitetään mediassa.

sekä se, miten virheistä opitaan
keikkojen ja hyvien arvostelujen
tangosta tuli suomalainen tango

III
elementtejä. - Se, miten Edgar
verkko-opetuksen tekee
toisinaan taas ei. Kiinteä
menemään eteenpäin keikkojen ja

ja - tekniikkaa, samoin kuin se,
opiskelijanumero- tai nimitietoja ei
se, mitä Jumala sanoo, vaan se, miten
miten opintotiedot ja opetussuunnitelmat

asenteiden ja maailmankuvan pohjalta.
tulee esille kuvan elementtien, värin,
perheensä jäsenet ja sihteeri kirjoittivat

monimuotoisuuden ? Minua kiinnosti se,
asiat lähtivät sen jälkeen menemään
vat asiat: oletko naimisissa

Timo 15:51 (0) kommentoi

 

Aika ja minä goes underground (sarja Näköisiä unia jatkuu)

Snellmaninkadulla mieleni tekee aina saman väännelmän: Suomen rankin pahamuseo.

Kirjoittamisvaikeuteni saattavat osittain johtua kirjoitetun ja puhutun suomen moninaisista eroista. Sisäisessä - tai ääneen lausutussa - monologissani en ole mielestäni rajoittunut toisen tai toisen ilmaisukeinoihin, mutta kirjallista toteutusta tuo sisäinen kulttuuriero häiritsee. Törmäilen jatkuvasti pieniin ja kiusallisiin tyyliongelmiin. Kun olin kuuden vanha, puheeni kirjakielisyys herätti toisissa lapsissa kummeksuntaa. Nyt joudun korjaamaan tekemieni kompromissien jälkiä.

Eräiden puheissa vilahtelivat ylinsota ja maanjärjestys.

Olen mukavuudenhaluinen mies. Inhoan byrokratiaa ja vessan etsimistä. Jään mieluiten kotiin, ellei kyse ole siitä, pysynkö mukana: ammoinen koulunkäyntimotivaationi lepäsi sen läsnäolopakon varassa, jota tunsin. Kun lapsellinen luottamukseni ohjelmoituun etenemiseen hiipui arkkitehtiosaston piirustussaleissa harhailun myötä, mistä minä olisin keittänyt kokoon sen lujan henkilökohtaisen päämäärän, joka olisi ratkaissut kaiken? Koulussa en pelännyt haastaa opettajia, mutta on vaikeaa olla kriittinen, kun kokee olevansa yksin vieraiden intohimojen keskellä ja voi periaatteessa vaihtaa alaakin. Kun olen kerran pudonnut muiden matkasta, minun on vaikea päästä mukaan, koska olen kehittänyt kaikenlaisia korviketoimintoja. En viitsi ajatella, mistä tällä hetkellä jään paitsi.

Tilanteeni on monipuolisesti naurettava. Olen tuntenut melkein koko ikäni, että minun täytyisi tehdä inventaario elämästäni ennen kuin voin jatkaa eteenpäin, ja selvitettävää on kertynyt koko ajan lisää. Kerään sitä, arvelen.

Jos voisin vastata kirjoittamalla jotain, minkä lukematta jättäminen olisi häpeä ja menetys. Se olisi julmaa. Onneksi netistä kaikki löytyy helposti.

Lentokentät ovat kuulemma kaikkialla yhä enemmän samanlaisia. Niiden arkkitehtuuria hallitsee progressiivinen modernismi - muutenhan terminaali näyttäisi juna- tai bussiaseman odotushuoneelta. Globalisaatio on hyvä asia, jos se tarkoittaa, että paikalliset käymälät eivät yllätä. Ystävät hymyilevät kaikilla rannoilla samalla tavoin vaivautuneesti.

Maanantain vastaisena yönä näin unta, jonka monet outoudet jäivät havainnollisina mieleen. Uneen kuului erääntyviä lainakirjoja (toistuva aihe unissani), lomakkeiden täyttämistä ja ilmoittautumista - olin huolestunut, saisinko välttämätöntä pelinumeroa paitaani, koska en ollut erikseen merkinnyt hyväksyväni ehdotettua numeroa. Kaiken yllä leijui kranaattikeskityksen uhka.

Käytössämme oli erikoinen merkinantolaite, puualustaan kiinnitetty kumiläpyskä, jonka toisesta päästä kaksin käsin huljauttamalla toisessa päässä alassuin lepäävä kuppimainen osa päästää vaimean törähdyksen. Vihollisen auringossa hohtava laiva hymyili vastarannalla. Tein hälytyksen, koska jonkun oli sellainen tehtävä ja koska halusin kokeilla laitetta. Ääni oli riittävän voimakas saadakseen epämääräisen kollektiivimme liikkeelle.

Paniikkia ei ilmennyt. En vain tahtonut löytää kenkiäni: löysin kaksi saman jalan kenkää. Tällaisissa unikohtauksissa esiintyy aina tietty koulukaveri, jota en muista nähneeni sitten yläasteen, eräänlaisena vakiokommentaattorina, jonkinlaisena yleispätevänä hahmona, jonka voin aina mieltää ikäisekseni. (On muuten sivumennen sanoen aavemaista, miten jotkut lapsuuden tuttavat voivat pysyä tosielämässäkin samoina kuin silloin joskus: kokoa on tullut ehkä lisää, mutta hahmo on identtinen ja välittömästi tunnistettava.)

Kun viimein saavuin ulos, rivitaloyhtiöme avaralle piha-alueelle, muut olivat jo ehtineet väestönsuojaan, enkä tiennyt, missä se on. Paikalle sattui pari tyttöä, jotka löysivät parkkipaidan laidalta, ojan vierestä, sadevesikaivon tapaisen. Sen kansi avautui avaimella, jonka alta paljastuneet miniatyyriportaat eivät johtaneet mihinkään. Kaivonkannen kummallakin puolella oli kuitenkin kolo, johon ihminen saattoi pujottautua jalat edellä. Tytöt menivät koloihin yhtä aikaa, ja toivoin, että he mahtuvat molemmat liukumaan alas sinne jonnekin eivätkä tuki reittiä. Vihollisen isku antoi onneksi odottaa itseään.

Tunnisteet: unet

Timo 03:13 (0) kommentoi

10.1.05

 

Sivuhuomautuksia - esim. tämän merkinnän kaltaisia - varten olen lisännyt vasempaan alanurkkaan Shoutboxin. Yllykkeen antoi Sedis esimerkillään. Blogin virittäminen on halpa huvi.

Timo 21:42 (0) kommentoi

9.1.05

 

Päältä katsoen

Televisiossa Esa Saarinen jututtaa Pekka Himasta ja saa tämä kuulostamaan oppi-isältään enemmän kuin muutoin. Saarisella on monia erilaisia tuoleja, minkä tiesinkin. Omatkin tuolini ovat keskenään erilaisia. Ne ovat itse hankittuja, Saarisen ovat lahjoja ystäviltä.

Kaikilla on flunssa.

Kaikki naiset lukevat Supernaiivia.

Timo 19:29 (0) kommentoi

 

Kysymys yöksi

Elämän tarkoitusta en kysy. Koska saatan elää pitkälti ajatuksissani, kysymys asettuu toisin: Mitä merkitystä on sillä kaikella, mitä olen miettinyt ja mietin?

Olen itseriittoinen ongelmieni suhteen. Ne työllistävät minut ja palkitsevatkin, joskaan eivät rahallisesti.

Timo 01:21 (0) kommentoi

8.1.05

 

Puu kaatoi miehen

Juoksin Mannerheimintiellä raitiovaunun perässä koettaen samalla tilata kännykkälippua. Törmäsin lehmuksenrääpälettä suojaavaan mustaan teräskehikkoon ja kaaduin. Naarmutin hieman oikeaa rannettani, josta olin juuri aikaisemmin ollut huolissani toisenlaisten oireiden takia. Vasempaan kyynärpäähänkin jäi jälkiä, vaikka villaiset vaatteet säilyivät ehjinä. Olin täysin selvin päin, mutta luontoäiti on viettänyt kaikkea muuta kuin tipatonta tammikuuta: oli sateista ja pimeää. Flunssan vaivaama Laura ehdotti julkisen liikennevälineen käyttämistä. Kun olin langennut, hän pelasti kännykkäni keskeltä kiiltävää kiskoa, ja ehdimme vaunuunkin, joka ystävällisesti odotti.

Nyt olemme sisällä kivitalossa ja odotamme myrskyä.

Pakkastalvena 1987 syntyneet täyttävät jo 18 vuotta, pakkastalven 1985 lapset peräti 20. Onko muuten olemassa aikuisempaa ja ylväämpää olentoa kuin 20-vuotias nainen? Myöhemmällä iällä tapahtuvat kypsymisyritykset ovat hellyttävää lämmittelyä.

Timo 23:37 (0) kommentoi

 

Päivän katsaus

Negatiivisista johtopäätöksistä on helpompi pitää kiinni kuin positiivisista.

Älkää jättäkö totuutta oikeassaolijoiden käsiin!

---

Ehdotukseni Stetson - Harrison -palkinnon saajaksi on rakkauskouluttaja Kati Borg-Penttilä, joka viikonlopun Ilta-Sanomissa esittää, että jokaista ihmistä kohden on olemassa 20 - 30 täydellistä kumppania koko maailmassa.

Timo 18:00 (0) kommentoi

5.1.05

 

Se, millä olet etsinyt on otettu pois

Se millä nyt on merkitystä, tulee tässä: Minä en halua olla juntti. Se millä on väliä, täytyy jokaisen itse keksiä. Minua kiinnostaa se, millä tavalla voi kertoa maalauksen alueella. Toinen asia joka kiinnostaa, on se, millä tavalla yhteiskuntamme kannustaa yleensä työntekoon, yrittämiseen ja opiskeluun. Mielenkiintoista on myös se, millä tavoin elokuvien historiakuva on saattanut erota virallisesta historiankirjoituksesta.

Palvelu on se, millä minä kilpailen. Erikoistumisessa - tapahtuipa se millä tasolla tahansa - on erityisen tärkeää, että se tapahtuu asiakaslähtöisesti ja markkinoiden ehdoin. Tärkeää on, että tavoite saavutetaan, ei niinkään se, millä keinoilla se tapahtuu. Oikea hinta on se, millä kaupat syntyvät. Se, millä asioilla on rahallista arvoa ja millä ei, perustuu väistämättä mielivaltaiseen logiikkaan. Aito sovinto on tärkeämpi kuin se, millä tavalla siihen päästään. Hinta tuntuu joka tapauksessa korkealta, oli se millä tasolla tahansa. Auttavan kohtaamisen tilassa ei kuitenkaan merkityksellistä ole ensisijaisesti se, että olemme kaikki ihmisiä, vaan se millä tavalla sitä olemme. Se, millä tavoin eri viljelyn osa-alueet otetaan huomioon luomutilan viljelykierrossa riippuu siitä, millainen viljelijöiden kohde on.

Alussa seksuaalisuus toimii intohimon ja nuoruuden varassa, mutta myöhemmin seksuaalisten energioiden yhteensopivuus on se, millä on merkitystä. Se, millä tavalla ja kuinka nopeasti kaikki tapahtuu, riippuu teistä. Ihmisen oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan on tärkeämpi kuin se, millä lailla hän moraalisesti ehkä loukkaa muiden ihmisten käsityksiä seksuaalisuudesta. Meidän on myönnettävä, että se, millä selitämme muita ihmisiä, on vain itse laatimamme karikatyyri heistä. Kaikella mielekkäällä on muoto, eikä se, millä ei ole mieltä, ole ihmiselle olemassakaan. Merkittävää on se millä tavalla tämä ylimaallinen tieto muuttuu kun ihminen tulkitsee sen. Minulle ei ole ihan sama juttu se, millä rahayksiköllä maksan. Se, millä Jukka ottaa Marista kuvan, on aivan sama asia. Se millä tavalla nämä aistikuvat linkittyvät todellisuuden havainnointiin, aiheuttaa ongelmia. ("Todellisuutta on kaikki se millä on todellisuusefektejä"; Grossberg).

Ensinnäkin on käytävä jälleen kerran perusteellisesti läpi se millä tavoin tuotetaan kunnallisia palveluja. Toinen tärkeä säädeltävä kohta on se, millä ehdoilla tekijänoikeussuojan alaista aineistoa saa käyttää. Ainakin yhtä tärkeää on kuitenkin se, millä luontaisella näkemyksellä Tuomas Holopainen kirjoittaa lauluja. Vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, millä tavoin hallintoviranomaisen tulisi päätöksensä perustella.

Hyvin tärkeä muuttujan ominaisuus on se, millä tasolla muuttuja määrittelee tilastoyksiköiden väliset erot. Niiden kautta avautuu se, millä tavoin suunnitelmien toteuttaminen konkretisoituu työntekijän puheena, toimenpiteinä ja yhteistyöakseleina. Tärkeää on se, millä tavalla voi eniten vaikuttaa asioihin. Ruumismia on se, millä viritetään ruumista pätemään paremmin erilaisissa hierarkioissa. Se, millä tavoin ja millä intensiteetillä elämäntilanteet tulevat mukaan ohjaukseen, on erilaista joka ryhmässä. Tärkeintä onkin se, millä tavalla itse suhtaudut vastoinkäymisiin: lannistutko niistä vai otatko ne vastaan haasteena, joista aiot selviytyä.Tuntuu siltä, että ei haluta ymmärtää, että se, millä oikeastaan on merkitystä, on ainoastaan hetki, jolloin murtuma tapahtuu. Pelissä pitää aina kussakin vaiheessa valita joukkueen jäsenten lyömistä palloista se, millä jatketaan.

Kulttuuriksi mielletään kaikki se, millä jokin ryhmä voidaan erottaa toisistaan omaksi yhteisöksi tai kansaksi. Syntiä on kaikki se, millä aiheuttaa tahallisesti toisille tai itselleen vahinkoa!!! Se millä on oikea vaikutus on tekninen infrastruktuuri, joka vääjäämättä muovaa todellisen elämän. Ratkaisevaa on se, millä tuotetaan päivästä toiseen kellon ympäri sähkön kulutuksen perustan muodostava osuus. Se, millä keinolla naaraat voivat valikoida siittiöitä, on toistaiseksi arvoitus. En tiedä, onko jo lähellä se, millä teitä on uhattu, vai onko Herra siirtänyt sen määräajaksi.

Timo 21:20 (0) kommentoi

 

Olen tässä koettanut parannella edellistä merkintääni. Kaipa sitä kelpaa: on se jonkinlaista vastamyrkkyä hedelmättömään omaehtoisuuteen, pienessä mitassa. Merkintä, josta puhun, jököttää tällä hetkellä tuossa yläpuolella: siihen on tietenkin tullut väärä aika, jota en voi korjata ennen kuin kello on kahtakymmentä yli yhdeksän. Sen jälkeen, sikäli kuin viitsin, sen palaa oikealle paikalleen tänne alle. Ottakaa siinä selvää, mistä puhun... Näin käy, kun ei vaivaudu syömään!

Timo 19:27 (0) kommentoi

 

Päivän ensimmäiseen blogimerkintään on tullut taas väärä aika. En voi tehdä korjauksia, koska merkintä ei vielä näy Bloggerin "Edit Posts" -sivulla. Onko teillä muilla, jotka käytätte Bloggeria, samanlaisia ongelmia?

Timo 12:13 (0) kommentoi

 

Kummitaata!

Ei ole helppoa päättää, mitä elämällään tekee. Olen kuitenkin eläväisempi kuin koskaan - "nyt tai ei koskaan", sanoisin, jos en inhoaisi kliseitä. Jopa sujuisi päätöksenteko vaivatta, jos ei kavahtaisi latteimpiakaan ratkaisuja.

Vietän tänään bloggauspäivää. Laadunvaihtelu on siis taattu. Kunnianhimo on ankara. Kiristelen hampaitani ja nyrkkejäni. Hieman kainostellen kiroan luonteeni heikkoutta.

Muistuttakaa minua, että vastaan taannoiseen blogietiikka-kyselyyn, jonka tässä esittelee vielä kerran Sedis, tämä mies ja kirjoittaja, joka eilinen kommentti maalaisen syvään poliittiseen huokaukseen jäi lähtemättömästi mieleen: "Eikös se nyt ole yks ja sama miltä joku asia vaikuttaa - kaikista maailman ihmisistä - kyynikosta?" Kyynisten kirjanoppineiden norsunluutorvien hallitsemassa blogimarssissa tuon kysymyksen soisi tavoittavan useammankin korvan.

---

Illuusioiden tutkimuskeskus julkaisee taas, Laadukas blogi.

[Kellonaika (muun muassa) korjattu 13:08 -> 12:08 klo 18:15]

Timo 12:08 (0) kommentoi

4.1.05

 

Ei ihmeempiä

Ideanpoikaset ryntäilevät ympäri huonetta. Vain osa on kerralla näkyvissä. Halusin esittää uudenvuodentoivotukseni muodossa "Kaunista ajastaikaa 2005!" mutta unohdus astui väliin vuoden päättäneen otsikon avittamana.

Oma tahti ja sen kunnioittaminen on ylellisyyttä. On hienoa, jos voi rauhassa jäädä miettimään yhden ainoan lauseen muotoilua puoleksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa. Noinhan käy kun olen väsynyt ja mieleni harhailee (haluten esimerkiksi vastata edellisen merkinnän mahdollisesti herättämiin kysymyksiin: ei, en usko, että tämä virustartunta johtuu liiasta suutelusta; juu, se nuhalääke on pakattu kapseleihin, mutta jauhetta sekin varmaan on.) Tällä kertaa tosin pasmojani sekoittaa se, etten olekaan väsynyt - nukuin viime yönä oikein hyvin.

Huonosti tunnetaan henkinen talous, jossa kiteyttäminen on kannattavaa.

Tehkööt toiset helppoja ratkaisujaan, minä teen omanlaisiani. Sekavuudelle on aina luonnolliset syynsä - en anna niiden häiritä mutta kylläkin herättää uteliaisuutta. Tästä voisi kehittää päiväkirjan pitäjän säännön: kirjoita aina tilassa, jossa olet.

Teen paljon kirjoitusvirheitä, koska kirjoitan sisäänpäinkääntyneesti. Mutta kun muutun lukijaksi, virheet hyppäävät heti silmille, uskokaa pois.

Olen päättänyt olla ylpeä itsestäni, kun näen itseni kirjoittamassa tai miettimässä, mitä kirjoittaisin. Mietin, kunnes ymmärrän, miksi mietin.

Vapaus keksiä ongelmia... Olen jo ehtinyt kadehtia ja väheksyä omaa tilaani aivan tarpeeksi sen sijaan, että käärisin hihani ja asuttaisin oman paikkani maailmassa. Vapaus viljellä ongelmia...

---

Härän tähtikuviossa pitäisi muuten näkyä komeetta.

Timo 11:24 (0) kommentoi

3.1.05

 

Lähestulkoon terve

Jospa kirjoittamisen voisi ottaa ihan levon kannalta. Lääkäri olisi kirjoittanut sairaslomatodistuksenkin, mutta en katso toistaiseksi tarpeelliseksi ottaa lomaa bloggaamisesta, paitsi ehkä lukeakseni vahvistavaa kirjallisuutta.

Teen siis helpon ratkaisun ja aloitan raportoimalla vaivoistani. Ei niistä tämän enempää, toivon mukaan. Mutta niisto jatkuu vielä aikansa. Viime torstaina se alkoi: huhkin hetken muuttoapulaisena, ja tämän seurauksena syksyisestä keuhkokuumeesta muistoksi jäänyt yskänärsytys paheni kunnon flunssaksi. Virus, luulen ma, ja niin luuli lääkärikin: nimittäin jos huulten rohtuminen johtuisi liiasta suutelemisesta, jälki olisi ilmeisesti toisennäköistä - tuon diagnoosin esittäjä ei ollut nähnyt naamaani nykytilassaan.

Hengittäminen on sujunut hieman raskaasti näinä vuodenvaihteen öinä, ja päivälliset mielenliikkeeni ovat olleet aika velttoja ja apaattisia, minkä vuoksi inspiroituneimmatkaat ideani eivät ole ehtineet tälle palstalle. Naiset mokomat patistivat vastaanotolle. Tuollainen huolenpito estää sydäntäkin kylmettymästä. Tänä aamuna lääkäritäti määräsi imeskeltäväkseni astmaan ja allergiseen nuhaan tarkoitettuja kalliita pulvereita.

Marraskuinen kelmeyteni on vaihtunut poskien, nenän, huulien, vähän silmienkin iloiseen punotukseen. Pneumoniaani liittynyt aneemisuus on helpottanut rautatablettien ansiosta helpottanut, eikä verikokeessa ilmennyt merkkejä keliakiasta. Tavallinen ruoka siis kelpaa - ja vieläpä maittaa, kuten keski-iässä useimmille.

Timo 11:11 (0) kommentoi

1.1.05

 

Väärennetty aika

Amerikkalaisten ohjelmoima julkaisujärjestelmä ei tunne 00-alkuisia kellonaikoja. Täydellisen käsittämätöntä! Kello on nyt oikeasti 00:09. Edellinen merkintä kirjoitettiin tietysti 00:00. Vai pitäisikö sen jenkiksi olla 12:00 PM - ja nyt siis olisi 12:09 AM?

Timo 01:05 (0) kommentoi

 

Kaunista uutta vuotta 2005!

Ja nyt heti nukkumaan. Aamulla asiaan.

Timo 01:00 (0) kommentoi