31.3.06
Nuoruuden epävarmuus
Kirjoittaja yhdeksänkymmenluvun puolivälissä.Tunnisteet: kuva
Timo 23:23
(1) kommentoi
Suhteestani filosofiaan
12. 2. 1998.
Kuvioitujen kengänpohjien kaksipiippuisuus
Saatan käydä ylikierroksilla filos. tunnin jälkeen
mielivaltainen maailma on taas täynnä merkityksiä
Liiankin hieno olo
Gentlemen, choose your points of view!
FIlosofialuennot räjäyttävät tajuntani, koettakaa ymmärtää.
16. 2.
Pää räjähtää.
17. 2.
Pelkään hakea tietoa, sillä ongelmien kompleksisuus kasvaa vähintään räjähdysmäisesti.
12. 3.
Haluan eksyä turvallisesti.
28. 3.
Ei ole ketään kotona, paitsi me ajatukset, emmekä me tiedä, mitä virkaa meillä on.
Hypin sujuvasti yli kontekstien rajojen, mutta minulla on vaikeuksia palata sinne, mistä lähdin.
No, kaikkienhan meidän pitäisi postmodernistien mukaan olla hämmentyneitä...
Valitettavasti en tahdo uskoa, että kontingenteista olosuhteista voisi löytyä voimaa.
Timo 21:41
(0) kommentoi
Öisiä
Joka tietoa kerää, se tiedosta vieraantuu
14. 1. 1998 klo 01.37
Kokoelma mahdollisuuksia. Luontoni.
16. 1. 1998 klo 04.00
Timo 12:17
(0) kommentoi
Lupauksia
Vahingollisia oivalluksia? 23. 12. 1997
Outoa pilkutusta:
Kahden vuoden kuluttua tiedän, tarkalleen, mikä minua kiinnostaa.
Sen jälkeen voin kokea itseni vapaaksi suuntaamaan kiinnostukseni kohdetta, kuten haluan, koska tiedän mitä haluan.
Epäonnistuvat ideat (epäonnistuva kommunikaatio, raakileet) koetaan usein persoonallisiksi.
Kolmen vuoden sisällä olen julkaissut kirjan.
24. 12. 1997
Timo 12:09
(0) kommentoi
Lehtien havinaa
On aika tutkia muistikirjoja, sillä olennainen näyttää pysyvän, kuten arkaileva siirtyminen preesensistä perfektiin:
Olen puhunut itsestäni preesensissä ja yleistäen.
Olen rakastanut luontoa. 7. 8. 1997
Olen ollut perfektionisti. Olen puhunut itsestäni perfektissä.
En tee elääkseni työtä, eikä tämäkään näytä olevan uusi lehti elämässä, koska en pääse eroon raskaan muodottomasta ymmärryksestäni.
Suhtaudun liian myötämielisesti puutteellisesti ilmaistuihin ajatuksiin(i).
Runouden taas ei toki taas tarvitse olla näin analyyttista.
8. 8. 1997
tieteen taiteen eturintama, hehkuva palorintama, jonka taakse jää tuhkanharmaita banaliteetteja. 19. 8. 1997
Rumissa rakennuksissa on jotain melankolista.
VR on tehnyt radan varteen melankolisia, käsittämättömiä taloja, puuportaita ei minnekään.
Olen minäkin kaunis heijastuessani junan ikkunasta.* Näytän todella punatukkaiselta ja olen oudolla tavalla onnellinen. Päässäni soi "Cowgirl in the Sand" ja luen Mannin Faustusta. Eeva Vuori oli vaunussa, mutta jäi Toijalassa.
Imukuppimaisilla, litistyvillä ja leviävillä sormenpäillä on vaikea soittaa esim. kitaraa.
Onko piirustustaito sitä, että esim. tuon laukun poimuilla on merkitystä? 21. 8. 1997
*Olin tainnut lukea Saarikoskea.
Jos kohdistamme henkiseen toimintaan kysymyksen miten, päädymme vastaamaan kielikuvien ja analogiapäättelyn avulla. 23. 8. 1997
Suhtaudun hieman kyynisesti makuasioihin, enkä oikein toisi mieltymyksiäni esille (vaikka siihen jatkuvasti syyllistynkin).4. 10. 1997
Life goes without saying.
Kaikki asiat syitä mennä itseensä. 5. 10. 1997
Tuskin mikään muuttuu! Tuona syksynä tietysti opiskelin arkkitehtuuria, ja muistikirjojen perusteella sen vaikutus ajatteluuni oli negatiivinen. Syksyn myötä merkinnät käyvät yhä neuroottisemmaksi ja abstraktimmaksi vatvomiseksi:
Voisiko jokin toinen tapa käyttäytyä tulla merkitykselliseksi minulle. 9. 11. 1997
Voisi!
kuten taannoin mietin: antaa ideoiden kadehtia toisiaan.
Mitäs minä voisin tehdä. 30. 11. 1997
Voisin jatkaa tätä nostalgiamatkaa. Kuvittelen oikeasti löytäväni näistä vanhoista vihkoistani jotain!
Timo 11:13
(0) kommentoi
Kiusallaan voi olla eri mieltä itsensä kanssa, tai kirjoittaa eri tavoin, mutta silti ajattelee samoin.
Timo 11:10
(0) kommentoi
30.3.06
Sinkuilla on hassu työnjako: Nainen on aina jossain, ulkomailla tai terapiassa. Mies jää kotiin.
Timo 21:14
(0) kommentoi
Sukkeluus on mainio muistiapu, joka unohtuu saman tien.
Timo 20:32
(0) kommentoi
Älä katkaise ajatteluyhteyttä.
Timo 12:57
(0) kommentoi
Ennenkuulumaton latteus.
Lause on työkalu kuten vanupuikko tai purkinavaaja. Työkaluilla on rajansa.
Timo 10:58
(0) kommentoi
Keisarin garderoobiin teljetyt vakuuttelevat loppuun asti, ettei siellä ole vaatteita.
Timo 10:47
(0) kommentoi
Pienen huomautuksen ennakkoluuloton populismi.
Timo 10:40
(0) kommentoi
Koetan erottaa ennakoimattoman aineksen.
Timo 10:24
(0) kommentoi
29.3.06
Hei lukijat, ettekö te lainkaan ärsyynny näiden merkintöjen sisäänpäinkääntyneisyydestä ja omituisuudesta?
Timo 23:33
(0) kommentoi
Sanokaapa siis, miksi aforismi olisi jotain muuta kuin Argumentum ad populum.
On surullista, jos vähemmät sanat ovat pois kosiskelusta.
Timo 19:09
(0) kommentoi
Kysy: miksi nämä ennakko-olettamukset vahvistuvat vähemmillä sanoilla kuin nuo?
Timo 15:55
(0) kommentoi
Harva lausekaan on yhden asian liike.
Timo 15:53
(0) kommentoi
Kanta otetaan kapeimmasta kohdasta.
Timo 15:28
(0) kommentoi
Konservatiiville riittää pari sanaa
Istun kahvilassa. Nowhere Man soi. Sitä seuraa Neil Youngin Old Man toisena muistutuksena hukatusta nuoruudesta. Mietin, miksi tunnen vetoa aforistiikkaan. Kirjoitan muistivihkoon: "Kuka tietää, miksi parilla sanalla vahvistaa paremmin toisia ennakko-olettamuksia kuin toisia." Mistä narusta vetää lause, jossa on vain muutama elementti ja siten hyvin vähän informaatiota? Eikö vähäsanaisuus ole väistämättä konservatismia?
Vai onko lause suurin [mielekäs/yhtenäinen?] yhden asian liike?
[15.32]
Timo 13:27
(0) kommentoi
28.3.06
Viisastelijaa ei luulla viisaan esittäjäksi. Niin viisastelija luulee.
Timo 15:15
(0) kommentoi
Make my day. Erikoistehoste tekee päivän mietelauseen.
Viisastelu jää mieleen.
[15.42]
Timo 15:04
(0) kommentoi
Konventio ja intuitio: säe ja lause: kuva ja katsanto.
Näin sen näen. Seuraa katsettani. Ihaile sitä.
[15.37]
Timo 14:47
(0) kommentoi
Aiheotsikko
Nykyaforismi on erikoistehoste.
Timo 14:39
(0) kommentoi
Hanki päähänpinttymä, et vanhene yksin.
Timo 14:28
(0) kommentoi
Lisämainintoja
Paljon unohtuu mainita, kuten se, että räväkkänä ex-seurakuntanuorena tunnettu Mitvit jatkaa uskotonteemasta [öö, sic] ja että vanha kunnon Pinseri (kuinka saatoin unohtaa) on hieno nimi blogille...
Myös Panun katsomus on räväkkä.
Timo 11:56
(0) kommentoi
27.3.06
Lyhyestä parempi maailma.
Timo 21:52
(0) kommentoi
Kynäni jatkeena on puukalikka, ei sulka. Piirroista tulee painokkaampia.
Timo 19:01
(0) kommentoi
26.3.06
Lyhyesti uskosta
Tulossa on hieno blogikevät. En olekaan aikoihin uurtanut kengankärjellä puroja sorateille. Olen niin kaupunkilaistunut.
Maalaisen kautta löysin erinomaisen blogin nimeltä Saastainen huone. Kirjoittaja (tai ehkä kirjoittajat, sillä heitä on monta; uskon kuitenkin, että ylivoimainen osa teksteistä on yhden ja saman tekijän käsialaa) on nuorena ollut mukana ilmeisen ahdashenkisessä herätyskristillisessä seurakuntatoiminnassa ja sittemmin vieroittunut niin seurakunnasta kuin uskostakin. Jokaisen merkinnän lukeminen on lähes piinallista - niin valaisevia ja niin taitavasti muistiin merkittyjä ovat havainnot. Myös kommenttikeskustelu kehittyy kiinnostavaan suuntaan, mutta monissa kohdissa posket alkavat punoittaa: niin suuri osa uskonnollisuudesta on silkkaa ulossulkemisleikkiä ja myötähäpeän viljelyä. Nuorten ikihellyttävä hapuilu houkuttaa hyväksikäyttöön.
Meille maallistuneille ja liberaaleille luterilaisille on enemmän tai vähemmän selvää, että kiinnostus toisen henkilökohtaisen uskoon on maallista vallanhalua, liki poikkeuksetta. Vaikuttaa, että parhammillaankin se on kömpelö veruke tai korvike pyyteettömälle toisen sieluntilasta välittämiselle.
Tästä uskonnon poliittisesta funktiosta, joka on kaikkien uskonnollisten ongelmien ytimessä, voi monen ateistinkin huomata olevan kaikkea muuta kuin vapaa. Tunnustuksia ja puolen valitsemista vaaditaan röyhkeästi, kun kerran ollaan leirissä. Pahantahtoiseen uteluun on nenäkäs huomautus Kemppisen tyyliin kohtuullisen paikallaan: "Uskooko Jumala häneen!"
Kysy, ketä kiinnostaa, oletko juuri sinä kristitty vai muslimi, agnostikko vai ateisti, niin ymmärrät itse, mihin uskot ja millä tavoin.
[Kas. 13.47]
Timo 12:53
(0) kommentoi
Hyvät lukijaiset
Illalla voittaa uneliaisuus, mutta aamulla uteliaisuus jne. kuten kuuluu. Ulkona paistaa, nettiradiossa soi vanha kuubalainen musiikki. On Marian ilmestyspäivä, ja tänään ajattelin kirjoittaa uskonnosta.
Timo 12:40
(0) kommentoi
Jauhatus
Masennus on maan tapa. Elämällä on tietty karkeusaste,
säädyllinen
ammatillinen
talonpoikainen
porvarillinen
työväenluokkainen
akateeminen
sotilaallinen
tekninen
taiteellinen
tieteellinen
papillinen.
Timo 10:40
(0) kommentoi
25.3.06
Arvostakoot kätesi toistensa työtä.
Timo 22:12
(0) kommentoi
Jospa uskoisin lahjoihini niin paljon että voisin heittäytyä huoletta hulluksi!
Timo 22:04
(0) kommentoi
Tavallinen tarina
Tuntee jotenkin hullusti, pyrkii järjen soturiksi.
Timo 21:52
(0) kommentoi
Sielukalibraatio
Emme voi ottaa vastuuta, tuhoisaa olisi yrittääkin, sillä kaikki on armoa ja taivaan lahjaa, johon meillä ei ole osaa eikä arpaa, mutta meidän on silti kannettava vastuumme eli leiviskämme, nöyrästi kaulassamme myllynkiven lailla loppuun saakka, varoen, ettemme saastuta sitä likaisine näppeinemme. Kuinka tuttuja tällaiset tunnot ovat teille, rakkaat lukijani?
Timo 21:38
(0) kommentoi
Mausta välittämättä
Olen vain reagoinut. En ole etsiytynyt konsertin tapaisiin elämyksiin enkä toisaalta kavahtanut vierasta ja räikeää ympäristöä. Olen sopeutunut ja ajatellut: on mukava olla oppositiossa ja kontrastissa. Musiikki on ollut sitä varten, että siitä on mukava keskustella. Sillä tavoin siihen oppii kiinnittämään huomiota; sillä tavoin siihen oppii uskomaankin, lainaamaan toisten uskoa. Nyt yritän opetella käyttämään sitä (musiikkia, vaikka usko olisi parempi), taustahäiriönä, sillä luullakseni joltain satunnaiselta kannalta väärä tunnelma on ihan hyvä yhtä kuin joltain satunnaiselta kannalta oikea - kunhan vain painostavasti painivien ja itseään riekaloivien ajatusteni lisäksi olisi jokin aistimellinen ilmitodellisuus.
Mutta jokin viimeksi mainitussa hypoteesissa mättää, pettää ja jättää: musiikki ei juuri koskaan kuulosta siltä kuin sen haluaisi kuulostavan. Hyvä musiikki on näin ollen ansaitsematonta armoa, kuten kaikki se, mistä pidän vilpittömästi.
Timo 21:23
(0) kommentoi
Unissa ei ole luukkua,
josta näkisi sisään.
Timo 16:39
(0) kommentoi
Tieto ja tuska
Mitä enemmän oppii, sitä enemmän saa katua.
Timo 16:36
(0) kommentoi
Maalaisimmat meistä ovat niin konservatiivisia, etteivät edes tajua olevansa.
Timo 15:58
(0) kommentoi
Alakulo, ensirakkauteni.
Timo 14:56
(0) kommentoi
maisemat
muuttuvat näinä päivinä ja ne elävät outoa elä
mää
Timo 13:40
(0) kommentoi
"Tytöt ovat kesken." (Veloena)
Timo 12:55
(0) kommentoi
En ehkä halua uusia passia. En ehkä halua poistua maasta. Mieleeni tulee nainen, mielikuva, mitä se saattoi merkitä poikasena, se ilme, joka on sillä talolla Ylihärmässä.
Nukuin liian vähän, nyt käperryttää.
Timo 12:50
(0) kommentoi
Työt ovat kesken. Tehtyä ei nähdä. Uunissa ei ole luukkua, josta näkisi ulos.
Timo 11:27
(0) kommentoi
Jos ei vastusta mitään, vastustaa itseään.
Timo 10:58
(0) kommentoi
Mistä nämä lyhyet mietteet? Otan ensiaskeleitani mielipidekirjoittajana.
Timo 10:44
(0) kommentoi
Muoti on henkinen ilmiö, etiketti pelkkä muodollisuus[, jotta henki tarttuisi - kaksikymmentä minuuttia ennen puoltapäivää].
Timo 10:22
(0) kommentoi
Kirjoittaakseen olisi synnyttävä eläkkeelle.
Timo 09:27
(0) kommentoi
Puhe "itsensä löytämisestä" ei ole pelkkää roskaa.
Timo 02:53
(0) kommentoi
Sisäinen rauha voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei sovella sotilaskuntoa siviilitoimiinsa.
Timo 02:13
(0) kommentoi
Modernismin hyvästä lauseesta ei näe, mihin lajityyppiin se kuuluu.
Timo 01:27
(0) kommentoi
24.3.06
Olette opasteita onnen ohitustiellä.
Timo 23:42
(0) kommentoi
Viila
Isänä tuntisin nykyisyyden.
Timo 11:18
(0) kommentoi
Tärkeilyä
Tyyli ei ole laji. Paitsi elävä.
Timo 11:09
(0) kommentoi
23.3.06
Vastuu tekee monesta kyynikosta idealistin.
Timo 20:35
(0) kommentoi
Ja julkisesti vielä...
Timo 18:36
(0) kommentoi
Olenko jotenkin höppänöitymässä, kun näin innokkaasti opetan itseäni?
Timo 18:21
(0) kommentoi
Jos oman pään ongelmat tuntuvat suuremmilta kuin maailman, niitä ei kannata vähätellä.
Timo 18:03
(0) kommentoi
Ajoitus
Kun taideopiskelijat alkavat sammua, minä sytyn.
Timo 17:38
(0) kommentoi
Kun ryhdyn itseäni korjaavaksi, tunnit vierähtävät ohi huomaamatta.
Timo 14:00
(0) kommentoi
Muistiinpanojen pohjalta
Ei ole tiedossa miellyttävämpää vastustajaa kuin oma naurettavuus.
Sanamuoto ratkaisee merkityksen.
Sikäli kuin (se on) se (mikä on) on ratketakseen.
Sitä mukaa, mitä ihmettä.
Sitä saa mitä tilaa: tilaa ja voita.
Voitilanjärvi värjöttelee maantien kupeessa Kauhavan ja Lapuan välimaastossa. Levähdyspaikka.
Timo 11:54
(0) kommentoi
Omakuva, hiili
Maailma oli umpinainen,
täynnä sekavuutta ja
(liioittelen)
synkkyyttä
selityksiä
(ei tuskaa
ei riittävästi
ei reippautta saati sitten näkemystä
viime kädessä
yksinkertaisesti aloitekyvytön esimerkkihenkilö
jonka
erilaiset heikkoudet
kiehtoivat ja pelottivat minua
eivät
sovi yhteen).
Töitä en voinut tehdä.
Sohin tuhkiani kepillä.
Pelkäsin että
ollaan
vihaisia
ja pelko vielä haisee.
Mutta kunhan en yritä mitään, niin kaikki sujuu.
Nyt (ei ole toisin mutta no jaa katsos)
voisin kirjoittaa kaikille instansseille
että olen antanut
anteeksi itselleni
ellei se
loukkaisi kaltaisiani kristittyjä.
[jätän tälleen klo 13.11]
Timo 10:19
(0) kommentoi
Olen liian laiska hipiksi.
Timo 07:31
(0) kommentoi
Mitäänsanomattomuus on vallan tahto.
Timo 07:13
(0) kommentoi
Johdatus tunnepuheeseen
Kun tunteita ei tunneta, ne epämuodostuvat. Häpeä pitää hirviöt aisoissa, ei tapa.
Timo 06:54
(0) kommentoi
22.3.06
Kun lukee, poislukee. Ja poisluettu jää omalle vastuulle.
Timo 21:42
(0) kommentoi
Viikilän Jukan uusin pudotti.Tunnisteet: runous
Timo 17:01
(0) kommentoi
Eläimille nauraminen tuntuu typerältä. Tosi-tv-ohjelmatkin ovat vakavia.
Timo 16:18
(0) kommentoi
Sanataide on elinkelpoisuutta kielessä.
Sinun elimesi kelpoisuudesta ei ole kyse vaan planeetan.
Kieli on asutuksen merkki.
Timo 15:57
(0) kommentoi
Siinä on kielellä tekemistä, pysyä ihmisen perässä.
Timo 15:45
(0) kommentoi
Tekninen tenkkapoo
Onko vanha rakas sivupohja hylättävä? Omat taitoni eivät toistaiseksi riitä merkistö- ja selainyhteensopivuusongelmien korjaamiseen.
Timo 14:26
(0) kommentoi
Nyt täytyy opetella iiriä.
Timo 12:21
(0) kommentoi
Nimityksiä
127.0.0.1:stä tuli taannoin kehotus osallistua. Luettelen siis kymmenen bloginnimeä, joita kadehdin. Listalle päässeet ovat lähinnä nokkelia ja minimalistisia.
Kunniamainintoja: Käymälä, Arina (" - lyhyet raapaisut" on minusta turha lisuke), Eufemia, Mitvit, Soopa, Mielipide ja Tommipommi. [+?.]
Varjofinlandialle erikoispalkinto.
Viime aikain tulokkaista Punainen Nörtti on ässä, eikä Ylimalkakaan ole hassumpi (nimenä & sarjassa vaaauhtimimmiblogit).
Timo 12:16
(0) kommentoi
Lajityyppiesimerkkejä
"Aidan takana on ruho vireämpää."
Suora esitys tarvitsee lainausmerkit.
Mutta jos ajattelee toisin, on elo kirkkaampi ja valo vilkkaampi.
Eikö se ole joku toinen, joka ajattelee toisin?
Toisin sano en vielä.
Katso siitä silmilläsi.
Pääsi tasalta pälyillen.
Epäluotettavan näköisenä kuin syyttä epäilty.
Punastuminen lämmittää molemmin puolin.
Timo 10:35
(0) kommentoi
"Altruistisista motiiveista" - liioittelen tietysti.
Timo 10:31
(0) kommentoi
Runoilija ehkei ollut onnellinen, mutta kirjoitti onnellista kieltä.
Kirjoitti niin, että kateellinenkin luki ilokseen.
Tunnisteet: runous
Timo 09:20
(0) kommentoi
Onnellinen ajattelija - pelottava ajatus.
Mutta olen sellainen nyt.
Timo 01:19
(0) kommentoi
21.3.06
Aforismi on ruma sana. Synonyymeineen.
Lukekaa ennemmin runoutta. Ja paremmin.
Timo 23:46
(0) kommentoi
Kapinoiva aforistikko, hehtaaripyssyn viilaaja.
Katkaistu haavikko, kasvot tunnistamattomat.
Mikä jalo turhamaisuus: julkaisee mietteitään, mutta säästää meidät persoonallisuudelta!
Timo 20:53
(0) kommentoi
Sana "muoto" on usein mielessäni
Sitä mieltä minä vain olen, että kyllä ihminen tarvitsee muodon elämälleen.
Pienet vihreät muuttuvaiset muodot eivät ole hassumpia.
Eivätkä pehmeät eivätkä täysin abstraktit.
Mutta se, miten kaikesta tästä rakentuu elämänmuoto, on liian suurisuuntainen juttu sepitettäväksi.
Timo 12:25
(0) kommentoi
20.3.06
Kysymys, johon en ole vastannut
Mitä se politiikka on? Miksi kukaan haluaisi sitoa käsityksensä yhteiskunnasta johonkin epämääräiseen ryhmäsidonnaiseen traditioon?
Timo 21:13
(0) kommentoi
Irvon arvon
Taloyhtiön saunassa järjestettiin arpajaisetvarpajaiset. Kilpailijoita oli kaksi. Virkavalta tuli valvomaan.
Timo 20:30
(0) kommentoi
Elitismi, alitismi, elkeet, alkeet
Nyt kun tuntemattomat pöpsykkäiset eivät pörise (terveisiä Panulle) elimistössäni enää yhtä häiritsevästi kuin aamulla saati eilen, jaksan ohimennen miettiä asioiden järjestystä ja todeta, että kannatan jonkinlaista. Tämä on kai sitä keski-ikäistymistä. Tekee mieli todeta, että elämässä on ensiksi hyvä nähdä ajat ja paikat, nähdä ne, ei sokeasti seurata. Vasta sitten otetaan käyttöön pidemmälle menevä nokkeluus, kylätappeluissa tylsymätön.
Oikea-aikainen irtiotto yllättää kanssapolkijat.
Muistan, kuinka T selitti, miten pukeutuminen on tärkeää vain niille, joiden tehtävä on myydä tai pelata vastaavia nollasummapelejä; tuottavan tekijän ei tarvitse koreilla. Mutta löytääkseen itsensä asemasta, jossa tekeminen ja tekemään oppiminen on mahdollista, myyttinen tekijämieskin voi tarvita oikeat vaatteet, oikean ajan, oikean paikan, oikeat suosittelijat, oikean käsityksen itsestään, vieläpä sellaisen, joka ei synny itsestään. Näin luulen: maailma on tällainen, ja sen muuttaminen on vähintäänkin työlästä.
[Sopeutuminen muistuttaa palapelin kokoamista. Oikea järjestys on se, missä oma taito kohtaa toisen taidon, itsekunnioitus toisen kunnioituksen, omatunto toisentunnon.]
Pitää olla se frakki ja se vannehame, jos haluaa tanssimaan näissä piireissä, vaikka se tuntuisi perverssiltä. Eikä ole haitaksi, jos tanssahtelusta vähän nauttiikin, kuten kokeneemmat valistavat.
[Asiasta poikkeaminen on taitolaji.]
Ja Saarikosken lukeminen kannattaa aina.
Vaikka se saattaakin johtaa ajattelemaan, että tietysti, tietysti voisi aina juoda viinaa, jotta lakkaisi halveksimasta runoilijaa itsessään - kun oppi sellaisen asenteenkin herkässä nuoruudessaan, samalla kun käsitti, ettei ole riittävän kaunis herkäksi sieluksi. Kai poika pärjäisikin, jos hermot kestäisivät älykkyystestissä.
Älkääkä halveksiko itsesääliä. Se on kilttien lastenne ainut turva. Ja isienne totuus.
Tai: kyynikoksi en ole tarpeeksi katkera, joten tehkää mitä haluatte.
Kavahtaisin kaikkiin suuntiin, jos joku tunnistaisi itsensä tästä.
Osaan käyttää alkoholia, mutta vain pieniä määriä ja altruistisista motiiveista.
[lisäykset 21.41]
Timo 20:26
(0) kommentoi
Keskusteluempiria
Yksin ajattelen hitaasti. Siksi en ymmärrä ihmisiä, jotka kirjoittavat nopeasti. Nopea kirjoittaja ei ilmeisestikään pyri ennakolta suhteuttamaan sanojaan kaikkeen kuulemaansa ja lukemaansa, ja ehkä se on hyvä. Itse kuitenkin noudatan raskaampia periaatteita.
Välitön vuorovaikutus on asia erikseen. Kun minulla on kuulija, johon suhteuttaa, olen nopea, kärsimätönkin.
Kirjojen kanssa en ole oppinut keskustelemaan rennosti. Ne ovat kuuroja.
Olen oppinut, että metapuheeseen vetäytyminen on ylimielistä ja epäsosiaalista. Jyrkistä mielipiteistä ja provokaatioista olen kasvanut yli. Arkipäiväisistä asioista en viitsi tehdä numeroa. Jäljelle ei jää paljoakaan sanottavaa eikä kommentoitavaa.
Silti olisi mukava joskus kirjoittaessakin tuntea, että joku on läsnä.
Timo 08:37
(0) kommentoi
19.3.06
Säästä johdonmukaisuus parodikoille.
Timo 15:56
(0) kommentoi
18.3.06
(Ihaillaan matemaatikoita liitutauluillaan.)
Timo 15:45
(0) kommentoi
Kritiikki on liitutaulutekniikka.
Timo 15:22
(0) kommentoi
På krittavlan diskuteras, formuleras, skrivs, kritas, kritiseras. Verket kallas "kritik" liksom huvudvärken, när kritan säger "kritik".
[Kritik är alltså kritteknik.]
Timo 15:10
(0) kommentoi
'Kritik' är kritans ljud.
Timo 14:27
(0) kommentoi
Haku
Kirjoittajaa etsitään.
Etsitään siis sellaista kirjoittajaa, joka panisi itsensä likoon jäämättä kellumaan pinnalle,
hukkumatta. [lisäys 12.48]
Timo 10:36
(0) kommentoi
Rakastakoon sattuma sattumaa.
Nähköön joka vilkaisun vihkivän.
Tämän lauseen lukeminen sitoo sinut johonkin.
Timo 05:19
(0) kommentoi
17.3.06
Ennakkoluuloton nuori, mikä se on?
Timo 10:54
(0) kommentoi
Versio vain
Jumalasta kyltti, lapsista prenikoita.
Timo 10:31
(0) kommentoi
Jossain tässä
paperi taipuu pakaroiksi
vaivihkaa paino siirtyy
oikealta
vasemmalle.
Timo 10:13
(0) kommentoi
Yön väänteitä
Säälittää?
Sääli!
Järkevästi ajattelee etuaan enemmän kuin itseään.
Nopeat syövät tehokkaampia kuin hitaat.
Aspektoosi, lauseenetsijän ammattitauti.
Samat sanat, eri reilu[?] meininki.
Timo 10:03
(0) kommentoi
16.3.06
Sekin pitää miehelle opettaa, miksi hän tarvitsee naista.
Päättäväisyys, tietämättömät huijaavat toisiaan.
Timo 13:50
(0) kommentoi
pieniä suppeita
itseensä käpertyviä
teologioita
Teol.? Teoll.
Timo 13:10
(0) kommentoi
kohteliasta
juoda
toisen malja
itse
Timo 12:26
(0) kommentoi
Kohteliasta on nostaa toiselle malja ja juoda myrkky itse.
Timo 09:12
(0) kommentoi
Jumaluus ei ole kyltti.
Eivätkä lapset prenikoita.
Timo 08:26
(0) kommentoi
Kirjoitan harkiten, koska kirjoitan itselleni.
Jota en tunne.
Pitäisi voida liikkua kompastumatta itseensä joka käänteessä.
Et voi roikkua ristillä, jota kannat.
Narsismi,
joukko irrallisia, kehämäisiä teologioita.
Timo 07:42
(0) kommentoi
15.3.06
Matkapeite
Kun varroin Seinäjoen asemalla lippuluukulle pääsyä, joku huomautti, että olen kuin yksi seitsemästä veljeksestä. Penkillä istuva ääneenajattelija oli ikijoviaali isä Mitro, joka tiedusteli myös, mahdanko olla teologi. Harmikseni en kysynyt kuka veljeksistä olisin.
Kaksirivisessä mustassa villatakissani, jonka kaulukset pidän pystyssä, on jotain 1800-lukulaista ja papillista. Muutoinkin pappismiehen havainnot pitivät yhtä monien aikaisempien kanssa, vaikka harjastukkani (joka siinä oikeassa Jukolan suvussa lienee huomattavasti karkeampi) oli tällä kertaa pipon peitossa - joskaan ei niin kokonaan, etteikö noilla kiistellyillä, lauantain vastaisena yönä äkisti lyhentyneillä niskahiuksilla saattanut olla osuutta asiaan.
Pohdiskelijaksi minut näki isä Mitro.
Korkealta junan ikkunasta näin runoilija Silja Järventaustan kulkevan laiturilla, kenties isänsä saattamana. Olin ajatellut häntä viimeksi pohtessani kysymystä, millaisista ihmisistä pidän. Hänen esikoiskirjassaan kirkaskuvaiset lauseet mietiskelevät viattomuutensa, vaatimattomuutensa mahdollisuutta. Vanhassa kotokirjastossa teos kauniine kansineen loisti uutuuskirjatelineessä vierellään Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. (Mukaani poimin kuitenkin alemmalta riviltä Juhani Känkäsen romaanin Toivon mukaan, jonka jätin veljelleni luettavaksi.)
Olin vaihtanut Tampereen kirjafestivaaleilla runoilijan kanssa sattumalta pari pientä hengen ja elämän ilmaisua ja päättänyt rohkeasti välittää hänelle kutsun laskiaisjuhliini.
Silja oli tullut.
Nyt hän saapui samaan vaunuun ja istuutui taakseni. Olimme hämmästyneitä. Näyttäen Itkosen uutuusromaania hän totesi koettavansa perehtyä suomalaiseen nykyproosaan mutta tarjoutui myös juttuseuraksi. Niinpä päädyin kauhomaan eteensä raskasta mietettä, jota päähäni oli taas kertynyt - Etelä-Pohjanmaalla, jossa Siljakin on kasvanut. Puhuin muun muassa sikäläisten etäisyydestä ja siitä, miten rasittavaa ja tuhoisaa on aikuisuuden ja itsevarmuuden teeskentely. Kerroin samastuneeni nuorena Dostojevskin kellarimieheen ja (taas kerran) siitä, miten Q-teatterin muinoin kehuttu teatteriversio väärensi kertojapäähenkilön itse-etäisyyden karkeaksi ja sentimentaaliseksi läsnäolon tavoitteluksi.
"Älä vajoa synkkyyteen."
Onneksi minullakin oli matkassani kirja, Markku Envallin toimittama Aforismin vuosisata: "On ihmisiä, jotka lukevat ja arvostelevat kirjoja samassa tarkoituksessa kuin he kurkistelevat kauppojen näyteikkunoihin: nähdäkseen lasista oman kuvajaisensa", valistaa Koskenniemi. Näin tässä itseni, mutta ei kai tämä sentään riitä syyksi vajota synkkyyteen. Ulkona paistoi aurinko ja maisema eli, vaikka kevät odotutti itseään. Raskasmielinen kuvajainen puuttui junan ikkunasta; tämän näen nyt.
Punastun suhteellisen helposti mutta suurimman osan kuluttamastani ajasta en ole ollut tästä tietoinen. Tämän huomasin, kun löysin junasta toimivan vessan. Tahtoisin jatkaa näin: lämpö poskissa tuntuu turvalliselta ja pehmeältä kuin peitto, joka on aina matkassa.
Illalla näin muusani kulkevan samaan suuntaan kadun toista laitaa. Kerroin hänelle tämän tarinan. [17.35]
Tunnisteet: runous
Timo 09:48
(0) kommentoi
13.3.06
Epäävä tekijä
Eivätköhän he ole epäluuloisia.
Timo 16:32
(0) kommentoi
12. 3.
Kalenteristamme puuttuu raamatullis-proverbiaalinen pienten alkujen päivä. Ehdotan, että se oli eilen.
Timo 16:19
(0) kommentoi
11.3.06
Käytännöllisesti katsoen kaikki perustuu siihen, miten asiat sattuvat olemaan.
Timo 17:10
(0) kommentoi
Huomioita sivuun
Tuo outo kuvitelma, että itseironia tuo synninpäästön...
Suunnittelen uutta elämäntapaa, jossa toimin enemmän ja mietin vähemmän.
Suunnittelen vakavissani. Olen löytänyt miellyttäviä karaisukeinoja!
Juhlissa keksin puhua kaksoiseläimestä. Mistäköhän seuraavaksi?
Timo 12:13
(0) kommentoi
8.3.06
Kiemurreltuani kiitollisuudenveloissa
Naistenpäivää on muistettu tahoilla. Koettaessani tällaisena päivänä korrektisti ilmaista kiitollisuuteni naiselle tai naisille pelkään vaikuttavani väkinäiseltä ja makeilevalta. Pöyhkeydestä puhumattakaan. Nyt olisi paljon helpompaa olla epämuodollisen henkilökohtainen kuin kansainväli(spoliitti)nen.
Erakko kummeksuu uusia muusia. Luoja silti tietää, missä olisin ilman teitä älykkäitä ja lempeitä naisia, joiden kanssa voin kommukoida spontaanisti ja vilpittömästi. Eivätkö kaikki miehet tarvitse kaltaisianne?
Timo 21:44
(0) kommentoi
7.3.06
Ennen heittäytymistä
lyhyt napakka on paree kuin pitkä länkytys. netti on musta *edelleen* enemmän katselua (scanning) kuin lukutoukkaamista varten.
Nimimerkki Miss Foxyn huomautus on paikallaan: pitkältä tekstiltä vaaditaankin verkossa aivan toisenlaista imua kuin paperimediassa.
Mutta parhaat blogit toimivatkin tiiviin lukijasuhteen varassa, salaliiton säännöin, joihin eivät määrämittaisuudet ja muu muodollisuudet kuulu, "lue lisää" -linkit kaikkein vähiten.
Niinpä olen pohtinut maratonmerkinnän mahdollisuutta. Jos todellakin ajatukseni alkavat kasautua kunnolla vasta usean tunnin ponnistelun jälkeen, minun täytyy kirjoittajana valmistautua seuraamaan loputtoman länkytyksen tietä. Sitten jossain vaiheessa tulee vastaan kysymys, täytyykö ensiksi kirjoitettu editoida kylmästi pois vai kehkeytyykö alkuhaparoinneista sittenkin osa mielenkiintoista ja dynaamista rakennetta, joka on vain tavanomaista huomattavasti laajempi ja vaativampi.
Runous alkaa vasta seitsemän tunnin kuluttua. Esseistiikka alkaa vasta seitsemän tunnin kuluttua. Tieteelliset hypoteesit - vasta seitsemän tunnin kuluttua. Elämänsuunnitelmat, vasta seitsemän tunnin kuluttua. Kertomus...
Timo 12:45
(0) kommentoi
Punasipuli
Punasipuli on parhaita asioita maailmassa.
Punasipuli on kaunis, maukas ja terveellinen.
Punasipuli on vahva, ilmava ja monikerroksinen.
Punasipuli on värikäs.
Punasipuli on esikuvallinen.
Tänä iltana nautin sitä sika-nauta-jauhelihan lisukkeena.
Tunnisteet: kuva, ruoka
Timo 00:50
(0) kommentoi
6.3.06
Pitkistä puheista
Kirjekulttuuri on tosiaan palannut uudessa ja entistä elinvoimaisemmassa muodossa.
Pitkien ja rönsyilevien blogimerkintöjen sarjassa Veloenan uusin on sädehtivä timantti tai ainakin lumikide. Ja niitä sataa koko ajan.
Itse en osaa kirjoittaa pitkään. Puhua vain. Suuria sanoja rakastava kaverini kehui kertoneensa toissa lauantaina yhdelle juhlien pyörryttävän ihastuttavista naisvieraista, kuinka kanssani muka täytyy keskustella seitsemän tuntia ennen kuin pääsen vauhtiin. Nähdäkseni tuo ennustus toteutui seuraavana maanantaina toisen suloisen ja suurenmoisen keskustelukumppanin kanssa. Taitaapa kestää noin seitsemän tuntia ennen kuin alan itse uskoa omiin sanoihini, ja tästä voitte päätellä mitä haluatte, mutta huomatkaa, että yli seitsemän tunnin kirjoittamisrupeamaa en ole kokeillut aikoihin.
Lännen hitain demagogi, oman tonttinsa arkeologi.
Timo 09:36
(0) kommentoi
5.3.06
Eilen yleistin kaikkien älykkäiden ihmisten olevan myöhään liikkeellä.
Timo 13:27
(0) kommentoi
4.3.06
Olen blogannut liikaa: sotken html-koodia tavallisiin sähköpostiviesteihin.
[Olen siis blogannut liikaa Safarilla käyttäen aataminaikuista Bloggerin sivupohjaa, johon otsikot ja rivinvaihdot täytyy koodata käsin. 7. 3. klo 12.13]
Timo 17:51
(0) kommentoi
Sivistys on sitä, että nauttii näkemyseroista kahvipöydässä.
Timo 12:23
(0) kommentoi
Lauantai-aamupäivän huuma
Olin kuin olinkin ihmisten ilmoilla illalla. Tapasin muusan, jollaisesta puhutaan tässäkin, ja tässä ollaan: henkinen toimintakykyni on juuri nyt parempi kuin ilmoisna ikinä likipitäen eikä fyysisessä ole valittamista, kunhan vain muistan mennä kauppaan hakemaan puuttuvia aamiaisaineksia (hyvä kun tulin kirjoittaneeksi tästä: olen ollut hereillä yli tunnin, ja verensokeri taitaa jo viilettää alamäkeä, kun en oikein millään tahdo keksiä mielestäni sopivaa kielikuvaa tähän sulkuhuomautukseen).
Olisin toki mieluummin ihmisten ilmoilla omassa kotiluolassani (järjestämieni juhlien jälkeen se on paljon helpompaa!) kuin julkisissa lihansavustamoissa tärkeilijöiden, tylsimysten ja muuten vain vieraiden ja humalaisten ihmisten ympäröimänä.
Timo 11:18
(0) kommentoi
3.3.06
Perjantai-illan perustimoutta
Milloin epäpoliittinen heräämiseni tapahtui? Milloin minusta tuli poliittinen agnostikko eli konservatiivi lajia "pää pensaaseen"? Syyt ovat jälleen kerran olleet tiedossa jo 1800-luvulla: hemmottelusta se kaikki johtuu. Sen seurauksena minusta tuli niin itsekeskeinen, etten ikinä tajua ajatella omaa etuani...
Sentään tiedän, etten tiedä mitä haluan (olen siis niinku Sokrates tai en ainakaan pinnallinen niinku noi pellet), vai tiedänkö? Kertokaapa te filosofian historiaan perehtyneet, mitä tämäntyyppisestä skeptismistä tiedetään sanoa!
Kuulin leikkimielisestä Itsereflektion uhrit -yhdistyksestä. Sellainen pitäisi perustaa oikeasti. Sielläpähän oppisi...
Tänään olisi mukava kirjoittaa kaikkea hullua (järkeäni ympäröi onnellinen hulluus kuni unikuvapeitto), antaa pään pyöriä ja viiltää pieniä suikaleita kaikista kevään ilmiöistä. Voi elämän kevät: saavutin sukukypsyyden jotakuinkin tasan tarkkaan kaksikymmentä vuotta sitten. Siitä saakka olen odottanut sitä kevättä.
Miksi en taaskaan ole ihmisten ilmoilla?
Timo 22:27
(0) kommentoi
Hei minä kummajainen, palaa normaaliin niin voitat vaihtelussa!
Timo 09:42
(0) kommentoi
Mitä siitä,
mitä sinusta, ellei sinua;
mitä minusta, ellei sinua.
Timo 09:20
(0) kommentoi
2.3.06
Ympyröinnistä
Kun minulta kysytään, mitä odotan elämältäni, kiemurtelen aina hetken verran, mutta olen oppinut muistuttamaan itselleni, että haluan ymmärtää. Niinpä vastaan etsiväni ymmärrystä. Toissa iltana terävä nuori naishenkilö esitti aivan loistavan vastakysymyksen: enkö sitten haluaisi tutustua mahdollisimman moniin kiinnostaviin ihmisiin? Niinhän minä haluankin, olen halunnut pitkään, mutta jotenkin tämän asian tunnustaminen on ollut vaikeaa; sellainen ei nimittäin sovi sellaiseen käsitykseen solidista ja solitaarista miehisestä identiteetistä, jonka omaksuin jo lapsena, samalla kun opin viihtymään yksin ja hakemaan abstraktioista turvaa.
Nuo abstraktiot olen aina halunnut jakaa henkilökohtaisesti toisten kanssa. Tämä on tuottanut tragikoomisia tilanteita ja mahdollistanut viihtymiseni monien hyljeksittyjen ja eksentristen ihmisten seurassa. Tuota kautta olen oppinut tuntemaan myös solidaarisuuden.
Jos siis sanon jotain pikemmin kuin en mitään, teen sen pitääkseni yhteyttä mielenkiintoisiin ihmisiin. Muutoin korkeintaan yliviivailisin Wittgensteinin kirjoittamia lauseita.
Ihmisluontoa, kieltä, toimintaa, tiedettä tms. koskevan teorian tai abstraktin mallin täytyisi täyttää kaksi vähimmäisvaatimusta:
A. Teorian tulisi päteä itseensä täydellisesti.
B. Itseään toteuttavan ennustuksen mahdollisuus olisi voitava eliminoida teorian pätevyyttä arvioitaessa - tietysti täydellisesti.
Ei ihme, että filosofia ja ihmistieteet ovat niin vaikeita. Ja itsetuntemus mahdoton, ainakin perfektionistille.
Timo 12:34
(0) kommentoi
1.3.06
Haikeasti epäkuvaava
Se oli väsy, kun se oli keskustellut kymmenen tuntia, kun se oli niin väsy, ja sitä ennen se oli järjestänyt juhlat, eikä se ollut nukkunut kunnolla vaan roiskinut maalia seiniin ynnä muuta...
Pahoittelen, että viimeaikaiset merkintäni ovat olleet turhan surkuilevia. Ne eivät anna minkäänlaista kokonaiskuvaa tilanteista ja tapahtumista. Voin vain vakuuttaa...
Täytyy muistaa, ettei tämä päiväkirja kerro elävästä elämästä vaan päähänpinttymistä, jotka paljastuvat aikani raoista. Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu toisaalla, toisin ja toisen minäni toimesta. Ja tietysti toisten.
La(i)skiaisjuhla onnistui erinomaisesti. Tahdon välittää kaikille mukana olleille suuremmat kiitokset kuin mitkä tällaiseen merkintään paranee ylöskirjata.
Timo 08:41
(0) kommentoi
