|
|
31.10.05
Loputon suomalaisuus
Niin, kun pitäisi tuntea, mutta ei tiedä, mitä pitäisi tunteä, ja pelkää, että tuntee vääriä asioita. Voi sitä (ja tätä) loputonta itsen ja omien motiivien kyseenalaistamista. Voi sitä (ja tätä) masokistista halua asettua vastustajan puolelle.
Timo 12:59
(0) kommentoi
Piip 2
Syytin aiheetta yläkerran asukkaita. Syyllinen löytyi kuin löytyikin rappukäytävästä. Talonmies tulee vasta illalla. No, saapahan kerrankin viettää laatuaikaa päänsäryn kanssa. Minulla on sitä vähemmän kuin kunnon ihmisillä yleensä, ja nytkin se on lievää. Mutta kirjoittaminen on vaikeaa, sehän on pääasia.
[Maksaisi vaivan vaihtaa patteri itse, mutta siirrynkin ulos. 13.45]
Timo 11:48
(0) kommentoi
Nihilistien taistelunäytös
Kansankiihottajien ja hyvää tarkoittavien hölmöjen aika on ohi. Eläkööt kansanmasentajat ja pahaa tarkoittavat hölmöt.
Timo 10:38
(0) kommentoi
30.10.05
Piip
Yläkerran naapurin palohälytin piipittää pariston loppumista kuin viimeistä päivää. Kerran minuutissa (luullakseni) kuuluu viiltävä, pistävä, raapiva, läpitunkeva lyhyt vihellys. Se on häirinnyt aamusta asti, eikä sitä pääse pakoon: kun menee rappukäytävään, se suorastaan hyökkää korville. Ehdin epäillä omaakin hälytintäni; revin sen alas katosta. Ylhäältä kuuluu myös askeleita ja musiikkia. Mikseivät ne tee mitään? Miten ne itse kestävät tätä kiinalaista vesikidutusta? Miten minä nukun ensi yönä?
Timo 21:21
(0) kommentoi
Hämärä Tunnisteet: kuva
Timo 13:50
(0) kommentoi
Talviaika
Jaamme iloa, pyydämme voittoa, odotamme hyötyä.
Timo 08:56
(0) kommentoi
Puhdetoimintaa
Omakätinen kaksinkertainen nimikirjoitus Scott Kimin tyyliin Marginaali-Janin innoittamana.Tunnisteet: kuva
Timo 00:20
(0) kommentoi
28.10.05
JakoOn asioita ja raha-asioita.
Timo 17:54
(0) kommentoi
Tunneskissi
Jokaisella tunteella on kirjallinen traditionsa.
Tunne ei tapa vaan ihminen.
Tunteesta puhutaan, kun sen ilmaiseminen ei käy päinsä.
Tunnetila on osa tulkintaa.
Asiallisuus on tunteista hämärin.
Timo 14:50
(0) kommentoi
25.10.05
Kauppalehti Dystop
Öljy loppuu, ruutia piisaa
Muuttuva bisnesilmasto pitää ruudin kuivana.
Timo 10:58
(0) kommentoi
24.10.05
Kirjaus
Kaunis, kasvattava kaksivuotiskausi päättyy liikuttavaan yksimielisyyteen.
Kassissa kulkee:
- hammasharja
- taivaansininen lasivaasi
- Eino Krohn, Mitä on romantiikka, Otava 1958
Ruvetaan sinkuiksi. Myönnetään riskit.
Kun aloitin peruskoulun, puhuttiin "pehmeästä laskusta": vaikka en sitä osannut ilmaista silloin, fraasi kuulosti samanaikaisesti holhoavalta ja uhkaavalta.
Timo 14:31
(0) kommentoi
23.10.05
Analogioita
Verkkojulkaiseminen suhtautuu journalismiin kuin spam mainoksiin.
Verkkojulkaiseminen suhtautuu kirjallisuuteen kuin spam mainoksiin.
Timo 15:02
(0) kommentoi
Mikä on tärkein niistä asioista, joita en ole tajunnut?
Timo 13:21
(0) kommentoi
Pikkulapsille myydään vain pikkusieviä vaatteita.
Olen valppaampi, masennun nopeammin.
Ihminen on Jumalan pilakuva.
Timo 11:53
(0) kommentoi
Eläköön itsekseenpuhujien vallankumous
Mertenin parhaat ovat hallitun itseimaisun ja hillityn tyylikkyyden mestarinäyte.
Mutta mitä onkaan ulkopuolella:
"Nykyään jos pitää silmät ja korvat auki, tuskin uskaltaa sanoa mihinkään mitään. Jos ei halua tahroja paperiinsa, on parempi pitää päättäväisen autistinen linja, katsoa oman kallonsa seiniä, puhua itsekseen. Koska jos lähtee ulos, voi jäädä väkijoukon jalkoihin tai joutua kulloisenkin sotilasjuntan ampumaksi. Pystyisikin hetken elämään vain omiensa keskellä, ei kurkistelisi aidan yli, ei vahtaisi mistä ja kuka tulee."
Juuri noin on toimittava, mutta avoimesti, julkisesti. Kirjoitustaidon suomalla julkeudella.
Timo 10:49
(0) kommentoi
Pienesti
Surumieliset sanaleikit tarvitsevat tilaa.
Timo 00:36
(0) kommentoi
Keskiöinen
Alakuloinen kiertää yhä uudelleen samojen linkkien kautta odottaen, että sivut päivittyisivät. Koko elämä vartoo muualla, mutta muualle ei voi mennä, kun mieli tahtoo juurtua maahan. Ikkunalla yksi himmeä lamppu, varjostimen osat levällään.
Toisesta ikkunasta näkee tänne sisään. Musta valoverho ei riitä näkösuojaksi. Eikä sade.
Mutta ei pidä hätäillä, ei kysellä turhia, vaikka jokaisen kunnon ihmisen, joka osoittaa kunnollisuuttaan esimerkiksi bloggamalla tai masentumalla, velvollisuudentunto sitä vaatiikin: "Tämäkö nyt on sitä keskeislyriikkaa, saatana?" Vaatii, kunnes uhri väsyy häpeämään - siinä reilu systeemi. On siis pysyttävä keskiössä, säälimättä säälittävä sitä ihmistä siinä keskiössä, oli se klisee miten kliseessä, kieli oppimatta, käsitteet miten epäselviä, väitöskirjat kirjoittamatta, todistusaineistot kokoamatta, toteutukset valvomatta ja tavarat muuttamatta.
Hiirimattona ollut kirja avautui loisteputken säristessä suoraan oikeasta kohdasta: "Kirjallisuus. Sanataide. Nuotion äärellä metsällä tai luolassa syntyi väsyneen metsästäjän mielessä hokema..."
Kun olin lapsi, asiat olivat artikkeleita tietokirjassa.
Timo 00:00
(0) kommentoi
22.10.05
Minikapina!
En ole tyytyväinen edelliseen merkintääni. En sitten pysynytkään uskollisena itsesäälilleni, vaikka juuri sille, vastoin vallitsevia tapoja, täytyisi pysyä uskollisena, että jonkinlainen itsetunto olisi mahdollinen.
Timo 19:44
(0) kommentoi
mitä tilaa saa
Mieleni tarvitsee tilaa.
Tunteistani puhtain on itsesääli
ja mitä suurimmassa vaarassa likaantua.
Mieleni tarvitsee tilaa, jota olen varannut mutta en antanut. Se tarvitsee tilaa, tilaa ja voita!
Timo 17:26
(0) kommentoi
Loistava polkumyynti
Tarpeeton harhautus vie pieneen kulmaan.
Pieneksi menee, kirjoittaja yrittää vanhanaikaista
Irtokiekko,
sohaisu maalin edestä...
Kassilämäri!
ja tuulettaa heti kun luulee osuneensa.
...ristikko kilahtaa.
[edit. 9.49, 12.47, su 12.03]
Timo 00:49
(0) kommentoi
21.10.05
Perjantai-ilta. Nuoriso marssii kadulla. Niin teen minäkin mutta nopeammin. Kermanvalkeilla kengillä. Onneton narkki lyöttäytyy rinnalle ja aloittaa kerjuunsa kovin epämääräisesti ja hämärästi: olemme tavanneet siellä ja siellä ja niin edelleen. Seuraavaksi miesparka yrittää todistella, ettei ole poliisi, mitä en epäile. Ilmeisesti hän luulee minua huumekauppiaaksi. Onko minulla kaksoisolento alamaailmassa? Onko katu-uskottavuuteni karannut hallinnasta? Pitäisikö vaihtaa tyyliä?
Näytän silti yhä kiltiltä, paitsi ehkä [kun] valo tulee ylhäältä ja päässäni on kireä pipo. Olen pummien lemmikki. Minulta kysytään aina ensiksi, enkä usein tiedä mitä vastata.
Runoilija ehdottaa, että ryhtyisin myymään kysyjille minigrip-pusseissa sokeria ja teelehtiä. Pientä jännitystä elämään. Älkää kokeilko kotona.
Timo 23:54
(0) kommentoi
Miten nyt humalaista näytellään?
...ettei se ollutkaan hiukkaskiihdytin,
ja kun lopulta ryhdyin kirjoittamaan,
huomasin,
että kirjoitan miten sattuu
ja että tätä
ehkä
pitäisi kutsua
kirjalliseksi lähestymistavaksi.
Timo 21:39
(0) kommentoi
(havah)
olen täydellisen pihalla täydellisen pihalla se on oikein
Timo 19:18
(0) kommentoi
Toimittaja utelee
Vaatimuskampanja loppui, aikani palaa asiallisemmin aihein. Ainakin auktoriteetti & turhamaisuus -teema jatkuu yhä, koska aihepiiri on yleinen ja keskeinen. Sitä ennen kuitenkin toisinnan vielä Panun kysymyssarjan, jos vaikka joku saisi päähänsä kertoa jotain, mitä en ole kirjoittajana tullut ajatelleeksi.
Vastatkaa valitsemiinne kysymyksiin aivan oman mielenne mukaan tai jättäkää vastaamatta. Tämä ei ole mikään tentti eikä nimenhuuto. En ole itsekään vastannut toisten kyselyihin, ja olen tästä ainoastaan hieman pahoillani, sillä en ole oikeastaan keksinyt mitään sellaista, mitä tunnollisemmat palautteenantajat eivät olisi jo todenneet.
1) Kuinka kauan olet lukenut palstaani?
2) Miksi aloit lukea sitä?
3) Miksi luet sitä nytkin?
4) Mikä siinä on parasta?
5) Mikä siinä on huonointa?
6) Oletko koukussa siihen? Miksi?
7) Ovatko juttuni liian lyhyitä?
8) Mitä aiheita käsitteleviä juttuja luet mieluiten?
9) Mitä aiheita käsittelevät jutut kiinnostavat vähiten?
10) Pitäisikö Ajan päivittyä kurinalaisemmin?
11) Mitä haluaisit vastedes lukea?
Timo 00:11
(0) kommentoi
20.10.05
vaadin
Compiled 10/20/2005 7:17:23 PM GMT
|
seuraavat tiedot poistettavaksi (mainitse
herkuttelet Lapin metsien ja jokien
ne, jotka eivät pelkää minua vaan
vaan tekevät väärän valan, - se
Se vihoissaan on. BERNARDO. Kah, se
kuolee synnissänsä, mutta hänen
Kummolan pikaista erottamista. - Vaadin
äänestyksen, jossa oppilaat itse
Vaadin 3 6 henk. 42 €/vrk/huone
Talon viini, Matua North Island Red
M. Vaadin - uuhi vai kameli? Poromies
pommitusten lopettamista. Tein syksyllä
ötesinde bir - Consider the term used
geodiittiä geodeetikoille ja mies
|
Julkilausumakone ilmaisee sinunkin vaatimuksesi.
Timo 21:11
(0) kommentoi
Yhteiskunnallista populaarimusiikkia
Voi, voi, voi, voi
meidän Veikkaa,
kun yhteiskunta jäsenensä
irti leikkaa, irti leikkaa, irti leikkaa,
kiinni leikkaa...
En halunnut olla tyhmä
enkä pitää tyhmien puolta
tai tuottaa äidille huolta
- mua pelotti jokainen ryhmä.
Voi voi voi voi
pikku veikkaa...
Timo 20:44
(0) kommentoi
Ranskalainen käymälä
Hotkaisin vihdoin sen Michel Onfrayn Kapinallisen politiikan. Lord Swendom on luvannut ostaa kirjan minulta. Hän ei ole vielä lukenut kyseistä maanisehkoa manifestia, mikä huomio oli tarkoitettu tämän merkinnän kirjallis-sisäpiiriläis-interblogistiseksi yllätysmomentiksi.
Timo 18:00
(0) kommentoi
Tunnussanat
"en ole ollut"
Compiled 10/20/2005 9:17:23 AM GMT
|
suorittanut oman alan tohtorin tutkinnon.
naistenlehti sai avomielisen - En ole
puolella aina silloin, kun en ole
olet nytkin ex jeah? ;) Arvostelija:
pelejä olen nähnyt televisiosta.
sitä täällä etelässä. Mulla ei ole
luokan lahjakas poika, mutta koska en ole
tarjoilijan roolissa ja työn kiire
- En ole ollut lääkäriin yhteydessä
- 1 En ole ollut työttömänä. 4 Olen
Huutomerkin hommat ovat retuperällä,
mitään, ei edes sitä, millainen
pois? - niin minun äitini ja joku
olisi, mutta ymmärrän kyllä
|
Compiled 10/20/2005 9:22:38 AM GMT
|
takaisin.En ole ottanut.Olen liian
Jos kotitehtävät ovat olleet
vesisade ole tuntunut sen jälkeen
en ollut ollut · olet
Minähän olen opiskellut solistisella
aikoina. Usko minua, joinain päivinä
olen talonrakentaja, rakennuksilla
on viemässä minua sellaiseen humpuukiin
juuri sellainen ihminen, jollaista
37v. nainen,en ole ollut monessakaan
mutta Vaikka itse en ole ollut en
- Miksen siis minäkin voisi ottaa yhteyttä
helpompi luetella ne Euroopan maat,
ole ollut paikan päällä -kasettia?
|
Compiled 10/20/2005 9:24:49 AM GMT
|
?Myös ero Niinistöstä muuttui
8. Missä blogissa kommentoit
enkä senkään jälkeen, kun sinä puhuit
ole ollut niin märkä, eikä mikään vesisade
häntä, auttanut. Olen ollut ihminen,
ole, onhan AppleGarden olemassa.
vain sakkorangaistuksia.. Poliisit
oikein ollu mitään kiinnostusta. Solitude
rotanmyrkky 28.06.2003 12:55 2 years
30 vuoden aikana. Minulta
syöttölöissä tai hilupilttuissa), jossa
42. 342 rotanmyrkky 28.06.2003 12:55 2 years
sukulaiseni olivat kansanmuusikkoja,
en ollut ollut · olet
|
Get A Google Poem: by Leevi Lehto
Timo 11:13
(0) kommentoi
Näin näppäimistöt
Usch, tarvitsisin useamman kannettavan näppäimistön, yhden parvelle ja toisia huoneistoni muille vaakasuuntaisille tasoille. Kirjoittaakseni jouduin noutamaan tämän välineen alas parvelta: laptopini kiinteä litteä kirjaintaulu on sietämätön. Jos näitä olisi neljäkin, voisin istahtaa kirjoittamaan mihin tuoliin vain tai poimia lähimmän näppäimistön kävelylle mukaan: samaa ei tarvitsisi kanniskella.
Toinen vaihtoehto olisi riittävän pieni ja kevyt kannettava tekstinsyöttölaite. Mutta sellaisen käyttökelpoisuudesta ja käytettävyydestä henkilökohtaisessa taloudessani ei ole takeita.
Langattomaan näppäimistöön tulisi joka tapauksessa välittyä pieni output-signaali, jotta sen etäkäyttäjän ei tarvitsisi kirjoittaa täysin sokkona vaan saisi aina jonkinlaisen kuittauksen siitä, että näppäilyn tulokset ovat todellakin tallentuneet johonkin käyttötarkoituksen kannalta relevanttiin puskurimuistiin.
Useasta näppäimistöstä olisi sekin ilo, että niiden avulla kirjoittajakollektiivi voisi kokoontua improvisoimaan polyfonista runoutta. En tiedä onko tällaisia tilaisuuksia järjestetty - todennäköisesti on; vahingoista olen kuullut.
Joululahjaksi toivoisin kuitenkin vanhan mekaanisen kirjoituskoneen, joka on viritetty toimimaan syöttölaitteena, mieluiten langattomana (Mac).
Timo 10:29
(0) kommentoi
§
Lakipykälä on kaksi kysymysmerkkiä päällekkäin.
Tai niin se olisi kauniimpi. Tunnisteet: kuva
Timo 00:29
(0) kommentoi
19.10.05
Outouteni
Vain tuntemattoman täydellisyyden tavoittelussa on mieltä.
Timo 09:52
(0) kommentoi
18.10.05
Vaikkukorvan laulu
(Luonnos.)
Laitan korvaani rikki poljetun nappikuulokkeen. Mitä oikein teen?
En vieläkään tunnista vaikutustani ajoissa. On paha ajatella että olisin oikeasti mukana. Mitä se tarkoittaisi, etten olekaan vain seuraamassa kiltisti luonto-ohjelmaa ja vähän aikuistenkin oikeaa elämää? On kiehtovaa mutta pelottavaa päätyä osaksi tuota jotain. Mitä se tarkoittaa, ettei eläkään vain omassa päässään ja peilikuvassa? Uskaltaako sitä ajatella?
Millaiseen lepsuuteen minulla tai meillä on varaa ihmissuhteissa? Tunne-elämän rappio ei ole leikin asia.
Entä musiikki? En ymmärrä siitä mitään. Millaisilla sosiaalisilla liimoilla päädyn sekoittamaan pääni, kun laitan korvaani rikki tallaamani kuulokkeen? Jos pidän tietynlaisesta musiikista, odotan ihmisiltä tietynlaisia asioita. Ihmettelen toisten valmiutta lausua julki odotuksensa. Musiikin muodossa ovat valmiita tunkeilemaan milloin minnekin. Antakaa minun elää omassa päässäni ja pitää itseäni epämusikaalisena!
Vakavammin puhuen: Vaikuttaminen sinänsä ei merkitse mitään; olennaista olisi se, että on yhteisiä ihanteita ja ideoita, joiden puolesta toimia ja joista ammentaa merkitystä. Siksi on tärkeää kunnioittaa ja kannustaa kaikkea sitä, mitä viime kädessä haluaa kunnioittaa ja kannustaa.
Timo 11:09
(0) kommentoi
17.10.05
Etiketti
Niin helppoa ja niin vaikeaa: suhtautua toisiin ja itseensä kunnioittavasti ja ristiriidattomasti.
Timo 18:26
(0) kommentoi
16.10.05
Nyt on aika kahlata lehmuksenlehtien läpi. Pidän niiden väristä natriumlampun valossa.
Seitsemän miljoonaa lausetta ennen kuin pää tyhjenee. Ei, enemmän.
Timo 20:24
(0) kommentoi
15.10.05
Pois kuleksimasta
Sielun tilat länsimaisessa demonokratiassa:
A. ei olemassa,
B. kaupan,
C. vihollinen.
(A + B ~ joulupukki,
A + B + C = potentiaalinen joukkopsykoosi jne.)
(Skyperbolat sinkoilevat, kun soittaa Käymälään.)
Timo 16:55
(0) kommentoi
Kansanquijote
Siitä tulee tänään kaksi vuotta, kun tapasin tytön, jolla on poliittinen mielipide!
Timo 15:58
(0) kommentoi
14.10.05
Gemena gay
Tämä skrubun kommenttipalstalla - valitettavasti ensimmäisellä kotimaisella ja kömpelöllä vieläpä - kertomani anekdootti paljastaa, mitä on turhamaisuus miehekkään kulmikkaassa muodossa. Se sopii hyvin täydentämään palstallani parastaikaa vietetyn Turhamaisuus ja auktoriteetti -teemaviikon ohjelmistoa.
Täytyy tarkistaa muistivihosta, miten oikein kirjoitan pikku-g-kirjaimen. Tänä päivänä raapustan jonkinlaisia puoliksi yhteen sulautuneita tekstauskirjaimia, ja geelläni näyttäisi olevan useimmiten kevyesti vasemmalle taipuva häntä, harvoin koukku tai erillinen väkänen. Pientä epävarmuutta havaittavissa siis. Pikku-j:n samaten kuin y:n häntä taipuu pikemminkin oikealle.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, nykykoulaiset kirjoittavat kauno-g:n (tai miksi sitä nykyään kutsutaan) samalla tavalla kuin anglosaksi q:nsa eli tikkusuorana. Muistan, kuinka itse päädyin samaan ratkaisuun: Ala-asteikäisenä nimittäin käsiini sattui serkkutytön hyllystä grafologiaa käsittelevä kirja, jossa sanottiin, että kirjainten pulleat alalenkit voivat viitata homoseksuaalisiin taipumuksiin. Niinpä neuroottinen pikku homofobi minussa päätti vastedes pitää huolta siitä, että käsialani pysyy streittinä: pikkugeen kuten muidenkin pikkukirjainten alalenkit kapenivat ensin piikeiksi, kunnes lopulta yhdentoista-kahdentoista ikäisenä jätin kaunokirjaimistani alapäät varrmuuden vuoksi kutakuinkin kokonaan pois, niin että g:tä tuskin enää erotti a:sta.
Timo 21:40
(0) kommentoi
13.10.05
Tiistaina olin turhamainen wannabe-älykkö
Pakollinen tyylirikko eli nettitesti:
(Via marginaali & Veloena)
Onko se turhamaisuutta, että on koko ikänsä etsinyt itseään peilistä?
Osallistuminen velvoittaa. Mihin seuraavaksi?
Timo 22:17
(0) kommentoi
Auktoriteetti 1
Kaksi viikkoa sitten näin bloggaajan televisiossa ja söin erittäin hyvän omenan - nimismiehen puusta! Enkä ole mikään omenavaras.
Pelkään, että oikeassa elämässä tarvitaan auktoriteettia, joka tuntuu siltä kuin solmio kiristäisi ja vatsa painaisi. Pelkään, että muutkin pelkäävät samaa. Pelkään, että vaihtoehto on vielä pahempi.
En ymmärrä yhteiskuntaa: Kenen nimissä minun pitäisi puhua, jotta puheessani olisi mieltä? En ymmärrä, kun en tiedä.
"Oletko tullut ajatelleeksi, että halveksiva ja epäkunnioittava asenne auktoriteetteja ja yleensä johtajuutta kohtaan on kapinaa Jumalaa vastaan?", kysyy karismaatikko.
Timo 20:40
(0) kommentoi
Toisinto
Kaikkihan se on jotain,
hän virkkasi.
Se on armoa, mikä ei muutoin käy. Intiaanikesä jatkuu
ehkä
Hullujen Päivien loppuun.
Joskaan häntä ei oikeasti ole
ja minä istun kiven sisällä ja
piru minussa kadehtii
mahdollisuutta
siirtyä maalle, parantua astmasta ja köyhtyä vakaasti
kaikessa rauhassa
niin hitaasti kuin suinkin.
Kun synnyin, New Yorkissa avattiin kuuluisa liikekortteli.
Kaikessa pahassa on jotain hyvääkin, sanoin lapsena suu täynnä polttavaa teologiaa[, että Jumala voi kääntää sen hyväksi, en muista].
Kahvipussit leikattiin linnunpelotteiksi. Vyyhdinpuut pitelivät matonkuteita. Minä katsoin ovelta kohti ikkunaa ja tätini kumartui ikkunasta oikealle ja oli, oli oikeasti
[ja muisti]
juuri sen korttelin loppuun asti.
Miten muistaisi muistajansa?
[Lisäyksiä 15.42, 21.06]
Timo 12:29
(0) kommentoi
Turhamaisuuden tyrmässä
Pakenen todellisuutta kirjoittamiseen. En kykene vastustamaan kiusausta. Olen heikkohermoinen. Olen itsekeskeinen, toisin kuin jääkausien koulimat koillisaasialaiset. Olen huono.
Timo 10:26
(0) kommentoi
Kaunisteltua eilistä
Yleisten lakien ymmärtäminen ei valitettavasti riitä. En ole yksin. Kaikissa rakenteissa on ihmisiä, likaisia, limaisia ihmisiä.... Ihmisiä, joiden kanssa tulen toimeen päivä päivältä paremmin, mutta ehkä on jo liian myöhäistä: itseriittoisuuteni on jatkunut kauan ennen sitä, kovin kauan. En jaksa tänä iltana kirjoittaa mitään kovin älykästä - tai en kykene siihenkään vähään kuin yleensä. Tämä ei ole mitään metodista alemmuudentuntoa, jolla yrittäisin horjuttaa lukijoitteni itseluottamusta, vaan niin vilpitöntä itsesääliä kuin mihin pystyn: en millään yllä sille tasolle, jolle halajan.
Kirjoitan taas etäällä koneestani langattoman näppäimistöni varassa, enkä ole lainkaan varma, että signaali saapuu perille. Otan ennemmin sen riskin, että puhun seinille, kuin tuijotan tekstiäni ja sotkeudun ruudulla vilistäviin sanoihin.
Tajunta, joka virtaa, on minun tajuntani, valitettavasti. En pääse siitä irti millään paroni von Münchhausenin metodilla. Haluan paeta, haluan olla riippumaton, haluan olla vapaa, ja pelkään että tämä näkyy tekstissäni ja antaa aihetta moralisointiin. Olen ehkä vastuuton, mutta en pahantahtoinen.
Olen aika tyypillinen bloggaaja. Kirjoittajana minulla ei ole ollut kummempia ambitioita, suoriutumiskuvitelmia lähinnä, täysin epärealistisiksi osoittautuneita, romuttuneita. Kun kulttuurisen pääoman puutteeni on paljastunut, olen melkein tyhjän päällä. Onneksi on ystäviä.
Timo 10:16
(0) kommentoi
12.10.05
Siti
Suomalainen small talk -kulttuuri elää painetussa sanassa.
Timo 17:46
(0) kommentoi
11.10.05
Peirceen liittyen
Blogistanissa voi julkaista elinaikanaan kaiken, mitä kirjoittaa.
- kolmoishermosäryn riuduttama käymälöitsijä
Timo 16:43
(0) kommentoi
10.10.05
Jospa perustaisi Puhtaan spekulaation seuran.
Timo 22:47
(0) kommentoi
Ajatus on jo kauan sitten korvattu heikolla yhteisöllä.
- Matti
Timo 14:36
(0) kommentoi
Puhe viikon aluksi
Vietin sunnuntaina vapaata vakavammista pohdinnoista ja elvytin kuin elvytinkin Vapaamatkustajan.
Suu Puhtaaksi -projektin nimissä minä...
Siinä vaiheessa kun alamme nimittää ajattelua itseterapiaksi, meidät on totta vie lannistettu. "Aikuisina" meidät on aina jo lannistettu, ja silloin kun kylvämme epäluuloa ja epäluottamusta oman olomme helpottamiseksi, uskomme kerrankin puhuvamme asiaa. Näemme, että vilpittömyys ei kannata - silloin harvoin kun se ei näytäkään itsekeskeiseltä ja typerältä, se tavalla tai toisella osoittautuu sellaiseksi:
Lapsi huomauttaa keisarille alastomuudesta. Sokrates kyselee kieroja. Jeesus haastaa kirjanoppineet. Jokaisesta tulee vartiksi sankari! Toimittajat vievät epäuskon epäevankeliumia eteenpäin. Kansa kyynistyy heidän edessään.Papit ovat konsultteja, ja konsultit pappeja. Sama hurlumhei pysyy ja paranee. Lasten alastomuus kiusaa aikuisia, demagogit kyselevät kieroja ja insinöörit haastavat kirjanoppineet. Julkisuus suosii illuusiottomuuden illuusiota, turhamaista inhorealismia ja halpoja efektejä. Kun jossain raitis näyttelijä lausuu rehellisen mielipiteen, kuuluuko ääni?
Puheessa on paha pyrkiä mihinkään. Hyväänkään.
Ole kuitenkin hyvä ja
puhu, sillä aseet eivät vaikene.
Just keep talking
Niin kauan kuin henki pihisee.
Timo 13:31
(0) kommentoi
8.10.05
Tiede ja taide 1
Kokeen on oltava toistettavissa, kokemuksen jaettavissa: koeilmiö on määritelty jos - niin -lauseina; kommunikaation mahdollisuus paljastaa kokemusilmiön.
Timo 10:05
(0) kommentoi
7.10.05
Sanoja, olet vapaa.
Timo 11:35
(0) kommentoi
6.10.05
Kaikki runot pitäisi ensin lausua huonokuuloiselle sihteerille.
Timo 22:29
(0) kommentoi
Iltapäivän kysymys
Antaa kaikkien kukkien kukkia:
Lapissa kaikki kukkii nopeasti.
Milloin viimeksi näitte kukoistavan suomalaisen?
Timo 16:43
(0) kommentoi
5.10.05
Juuri sinä!
Miksi et ole löytänyt viimeaikaisista merkinnöistäni mitään kommentoitavaa? Vastauksesi auttaa minua kehittämään palveluani. Kiitos.
Timo 12:16
(0) kommentoi
Hämmentynyt taidejulkaisu herpoaa
Teemu Mannisen Cacoethes Scribendi on laadukas ja tunnussanojaan myöten kirjoittamaan innostava blogi. Etenkin Y+7 -systeemillä tuunattu Hamlet oli niin hauska, että harmittaa: miksen tiennyt tästä aiemmin; miksi olen haaskannut Aikaani latteaan kielenkäyttöön? Taidan vastedes soveltaa Y+7 -koodaustapaa kaikkiin tuleviin merkintöihini. Silloin ehkä eivät älykkäimmätkään potentiaaliset lukijani enää aivan räytyisi aivojumpan puutteessaan.
Timo 10:41
(0) kommentoi
/3
Compiled 10/5/2005 8:10:09 AM GMT
Melkein kaksi kolmasosaa työpaikan
ajalta. kolmasosaa varsinaisesta
on päätösvaltainen, kun vähintään
tekemistä asianomaiselle jäsenelle
120 miljoonaa työskentelee -Vuoteen
talteen Vesistökuormitusta tutkittiin
yhtiölle esittävänsä -
työllistää 95 000 henkeä, joista kaksi
tekee viisipäiväistä työviikkoa,
voidaan puhua masennuksesta kaikkine
verkko-ostoksia tehneistä
asuu kiinteistön sijaintikunnassa.
voidaan puhua masennuksesta kaikkine
liittokokouksen valtuuttamana
[Generaattori on viime aikoina toiminut erittäin epäluotettavasti: epäilen, että Googlen robotti luulee Leevin robottia ja sitä kayttäviä arkirunoilijoita spämmiroboteiksi. Robottisotaa!
puut
Compiled 10/5/2005 9:10:06 AM GMT
and other spurious software. We
Error We're sorry but we can't process
Error We're sorry but we can't process
We apologize for the inconvenience,
quickly as possible, so try again soon.
We're sorry but we can't process
Error We're sorry but we can't process
please type the characters you see
or network has been infected. We'll
but we can't process your request right
and hope we'll see you again
characters you see below:l 403 Forbidden
we can't process your request right
Google Error We're sorry but we
- lisätty 11.04]
Timo 09:59
(0) kommentoi
4.10.05
Pelletti, koivuklapilausetta lapsetti
Edellinen merkintäni on Kalamukin (tulkoon linkki vielä toiseen kertaan) kriteerein aika asiaton, mutta tuollainen siitä tuli, kun kaivoin vanhan luonnoksen arkistosta, kursin kasaan ja harjasin pölyt pois: vähän levoton, mutta loppujen lopuksi kiltti ja harmiton.
Harmittavan paljon kirjoitusvirheitä siihen jäi, kuten nyt vaikka "Hämeennieli" ja "kertomuksen konna on luonnollinen nainen". Hyvinhän näitä ehtii korjailla, kun päivittymiset eivät kuitenkaan näy Blogilistalla, mutta...
Parnassolla tuulee. Joku tuli linkin kautta. Mahtoi pettyä.
[21.22]
Timo 21:02
(0) kommentoi
Bastardisosiologisia perusasioita elokuun lokerosta
Kun saa mielensä tyhjäksi ilmeisistä nokkeluuksista ja sensaatioista, jäljellä on vain epämääräinen halu sanoa jotain - helposti säälittävältä vaikuttava halu sanoa jotain suoraa, jotain rehellistä, kiemurtelematonta, ehkä vähän tyhmääkin. En voi mitään sille, että tällaisesta, näin ilmaistusta, aikeesta tulee mieleeni yksinkertainen kansanmies ja vielä sellainen, joka ottaa stetsonin päästään, asettaa sen rintaansa vasten ja kumartaa kömpelösti. Me urbaanit ironikot tunnistamme helposti "sydämensivistykseen" liittyvän intohimon [itsepetoksen, kai tarkoitin], mutta ironinen asenne on itsepetosta yhtä lailla, täydellisimmillään varsin tietoista sellaista ja hyvin monimutkaista.
Miksi meistä tulee kielenkäyttäjinä muotinihilismien kimppuja, vaikka olemme kaiketi edelleen tajuissamme, omine aisteinemme ja perspektiiveinemme? Siksikö, ettemme voi elää kirjoittamalla runoja?
Miksi sanominen on niin vaikeaa? Siksikö, että suu on säkkiä myöten ja säkistä ojentuu suuhun tuhat ruokkivaa kättä?
Sanalla sanoen, meillä ei ole varaa naiiviuteen. Naiivius on jotain, mihin vain lapsella on varaa. Tämä on määritelmäehdotus. Jätän avoimeksi sen, onko naiivius tavoiteltavaa, tai runous tai tajuissaan oleminen. Naiivius on kuitenkin sitä, mistä on luovuttava silloin, kun sisältö on saatava kaupaksi. (Koetan näin salamyhkäisesti ja vaivihkaisesti propagoida määritelmääni, antaa sille välittää sitä tukevia intuitioita, mutta sukkeluus tai oivallukseen iloon vetoaminen on kuitenkin argumentaatiovirhe, oikeastaan eräs tavallisimpia argumentin korvikkeita: argumentum ad wit, saattaisi britti bastardisoida latinaansa. Lukija varokoon.)
Te olette varmaan jo kaikki käsi pystyssä huomauttaaksenne, että kaupalliset tarpeet ne vasta naiiviutta synnyttävätkin. Vitsi onkin siinä, että pääomaa on montaa sorttia. Bourdieu korosti tätä seikkaa, mutta puhe "henkisestä pääomasta" yms. on paljon vanhempaa - tässä olisikin kulttuurihistorioitsijalle hyvä pieni tutkimusaihe.
Yrityksenä tehdä taidetta Juhani Palmun taulut ovat naiiveja, mutta sikäli kuin taide on tehty myytäväksi, sitä kai tulee mitata samoin mittarein kuin muitakin tuotteita eli rahassa, eikä tässä ole mitään lapsellista. Keskisen linna on arkkitehtonisesti naiivi mutta tuskin kaupallisesti. Vastaavasti oikeilla taiteilijoilla on varaa siihen, etteivät he ymmärrä mitään raha-asioista - tai ainakin on ollut romanttisissa piireissä. Palmu tässä suhteessa on kiinnostava variantti: hänelle taiteen arvo todellistuu rahana ja taiteilijuus holtittomana tuhlailuna.
Edelleen vastaavasti "kognitiivisella eliitillä" on ollut varaa sosiaaliseen kömpelyyteen, mutta tämäkin etuoikeus on uhattuna, ainakin mikäli eräässä elokuisessa Hesarissa kirjoittanutta säveltäjä Eero Hämeenniemeä on uskominen. (Muistan, että joku mainitsi blogissaan kolumnin ja sen päivämäärän, mutta tähän hätään en löytänyt viitettä - siis auttakaa.) Etuoikeuksien jatkuva uhanalaisuus on modernin maailman peruspiirteitä. Edes meritokraatit eivät ole turvassa. Ainoaksi turvaksi voisi marksilais-machiavellistisesti katsoa pääomien kasautumisen ja eri pääomalajien keskinäiset kytkökset, jotka toteutuvat jo geenitasolla ja näkyvät tilastoissa positiivisina korrelaatioina. Rikkaat nousukkaat jäävät ehkä viimeisiksi romanttisiksi poikkeusyksilöiksi, eikä heissä ole mitään poikkeuksellista saati romanttista.
(Ette kai saaneet sellaista käsitystä, että Hämeenniemi olisi käyttänyt ilmaisua "kognitiivinen eliitti"?)
Elokuun Kuukausiliitteessä oli Otavan kirjamainos: lukijan silmille pöllähti iso kuva Jaakko Hämeen-Anttilasta ja pienempi hänen runoteoksestaan. Poissa olivat kulunutta fraasia käyttääkseni jo tavaramerkiksi muodostuneet silmälasit: uudet olivat matalat ja kehyksettömät. Stailauksen viesti lienee, että asiantuntijoilla on enemmän sananvaltaa kuin runoilijoilla, kun kirjan on myytävä itseään.
Mitä vähemmän ulkonäkövaatimuksia, sitä tuottavampi työ. Tämän säännön esitti (nyttemmin ansiokkaasti juustottunut) Tommipommi kesäisellä Helsingin-vierailullaan ja kärjisti edelleen: ihminen ei siis kaunistaudu muutoin kuin nollasummapelejä varten, ryhtyessään saalistamaan toisten tuottamia resursseja. Samaa on väitetty myös tunteista - että vain siivelläeläjät ja manipuloijat tarvitsevat niitä. Mutta kenties tunnetta on pidettävä vaihdon välineenä ja siten pääomalajina: jos sinulla on tunteita, sinulla on jo pesämuna, hyödynnä sitä!
Näin Tommi tulee kertoneeksi ikivanhaa misogyynista tarinaa uusin sanoin: kertomuksen luonnollinen konna on nainen, joka tarjoaa miehen työn hedelmien vastineeksi ohimenevää tai näennäistä onnea. Tommi on luokitellut varsin eksplisiittisesti myös moraalipuheen naisten kotkotukseksi, jonka funktiona on matriarkaalinen tunnevallankäyttö, toisin sanoen kiusaaminen. Luulen ymmärtäväni jotain tuon pelon juurista, mutta silti on huvittavaa kuvitella julkiateisti saarnaamaan, miten voisimme yhä elää miehisessä rationaalisuuden, empiirisyyden, myytittömyyden ja viattomuuden tilassa, ellei Eeva olisi tarjonnut omenaa ja aloittanut arvokeskustelua.
[edit. 18.44, 20.45, 22.05]
Timo 18:10
(0) kommentoi
Turhamainen taistelo
Miksi toisten on tunnuttava tyhmiltä ennen kuin oma aloitekyky herää? Tällöinhän alkuperäinen este paljastuu silkaksi luuseriudeksi ja aloitteesta tulee typerän ylimielen ilmaus - samoin kuin passiivisena pysymisestä vielä suuremmalla syyllä. Silti on suuri houkutus harjoittaa "metodista alemmuudentuntoa" eli etsiä heti se viisaampi, joka antaa tunnonrauhan. Miten meistä kilteistä luterilaisista voi ikinä tulla yhtään mitään?
(Tämähän on ihan kellarista.)
Timo 01:57
(0) kommentoi
3.10.05
Turhautuneisuus ja kauna
Yhtäkkiä tajusin, mistä äskeinen ikävystymiseni johtuu: liikaa kofeiinia! Se tekee motivaatiojärjestelmästäni täysin tönkön, erityisesti jos lisäksi tingin yöunesta jotain muka suorittaakseni. Nuorempana yritin useaan otteeseen työskennellä vuorokauden ympäri, ja tulokset olivat kerta kerralta säälittävämpiä. Ympäristö antoi huonoja vaikutteita: arkkitehtiopiskelijat suhtautuvat harjoitustöihin kuin ne olisivat jokin extreme-laji, ja piirustussaleissa valvotuista öistä ollaan ylpeitä. Tuo opintojen työntäyteisyys, jota Näkymätön tyttökin kauhisteli, kertoo ennen kaikkea opetuksen tehottomuudesta, joka on pitkälti tarkoituksellista: taideaineiden opetuksessa on ilmaisesti ilmeisesti aina ja kaikkialla aivopesumaisia piirteitä; mahdollisesti kirjoittajakouluissa saatetaan poiketa tästä kaavasta.
Omalla kohdallani mainittu tehottomuus muuttui jo surkuhupaisaksi: paitsi että annoin motivaationi kadota masokistisen väkisinyrittämisen seurauksena, olin muutoinkin erinomaisen hankalalla tavalla "erilainen oppija": en ole erityisen käytännöllisesti suuntautunut, ja olen tästä aina ollut hieman ylpeäkin; niinpä uskallan röyhkeästi väittää, että arkkitehtimaailmassa olisi käyttöä myös kaltaiselleni, jos opetus olisi ja eritellymmin erilaisia älyllisiä haasteita tarjoavaa eikä alkeiden yksinkertaisuutta peiteltäisi hämäävillä initiaatioriiteillä ja poseerauksilla. Olin nuorena valmis omaksumaan loputtomasti käsitteellisiä työkaluja, mutta sen sijaan jouduin yrittämään tekemällä oppimista, eikä siitä mitään tullut: utelias ja kultivoimaton mieleni ei vielä tuossa vaiheessa ollut valmis konsistentteihin tekoihin; ja tietenkin olin liian ylpeä jäljittelemään toisia asioissa, joihin en tuntenut voivani muodostaa henkilökohtaista suhdetta omista lähtökohdistani. En voinut kokea tyydyttäviä oivaltamisen kokemuksia, sillä minulla ei ollut viitekehystä, ei tarinaa tai teoriaa, johon olisin voinut sijoittaa sen, mitä kunakin päivänä koulussa opin. Oli vain problemaattisia ja irrelevantteja metanäkökulmia. Itse asia karkasi minulta yhä kauemmaksi. Olin ulkopuolinen.
Aivoissani on edelleen trauma-arvet tämän elämänvaiheen jäljiltä. Ne ovat myötävaikuttaneet laiskuuteen ja sekavuuteeni. Elinvoimani osoittaa kuitenkin vähittäisiä palailun merkkejä, ja mieleni tekee takaisin a-osastolle - näyttämään niille. Mutta jotta motiivini olisivat varmasti hyvässä järjestyksessa kun aloitan, minun on kirjoitettava, kirjoitettava ja kirjoitettava, alistettava narsistiset fantasiani mahdollisimman laaja-alaiselle kritiikille, kirjoitettava, kirjoitettava ja kirjoitettava. Anteeksi, jos toistan itseäni.
Timo 22:30
(0) kommentoi
Kryogeeninen jazz
Tänään onnistuin vihdoin ikävystymään. Vapaus, täältä tullaan vielä!
Timo 20:52
(0) kommentoi
Fragmentos, der Fragmentarischmacher
Taas on on läppärini näppäimillä istunut joku hauras herranterttu ja ansarikukka, kunsariakka. Kirjoittaja ei nähtävästi kykene tekemään systemaattisia havaintoja omasta käyttäytymisestään. Merkillistä ja merkittävää, siis merkittäköön muistiin.
Timo 15:29
(0) kommentoi
Monimerkintäisyydestä
Mahdollisimman monta kertaa päivässä! Siinä olisi itua: antaa merkinnänpoikasen mennä kaikkine heikkouksineen ja kömpelyyksineen - ja olla itse vain julma vieroittaja, unohduksineen, ohuuksineen. (Tekisi mieleni täsmentää taannoista mietelmääni: Herkemmät ovat parista kohtaa ohuita, karkeammat kauttaaltaan.)
Uudesta reippaasta käytännöstä olisi se etu, että kunkin ajanjakson ominaislaatu tarkentuisi ja tallentuisi paremmin myöhempää käyttöä varten. Myöhemmällä käytöllä tarkoitan esimerkiksi fiktiota, jonka kirjoittajan on osattava luoda luontevia "tilasarjoja", joiden läpi henkilöhahmot kulkevat esimerkiksi yhden päivän aikana. Kouluiässä ruokatunnin kokemukset saattoivat riittää yhdeksi mielikuvituskirjan luvuksi - mikseivät sitten aikuisena oikean kirjan?
Vaarana on tietenkin lukijan mielenkiinnon ja uskon totaalinen romahtaminen.
On aivan tavallista, että kun kirjoittajalla omasta mielestään on paljonkin sanottavaa, lukija ei sitä löydäkään, ja päinvastoin. (Tosin teen ehkä vääriä johtopäätöksiä kommenttipalstojen perusteella.) Kun teksti muuttuu myöhempään käyttöön liittyvien taka-ajatusten varjonäyttämöksi, tämä kommunikatorinen epäsuhta varmaankin vahvistuu äärimmilleen.
Tämä on kuitenkin välttämätöntä. Minun on asetettava seuraamani langat framille kaikessa ohuudessaan ja hentoudessaan, jotta voin kehratä niihin vahvistavia säikeitä.
Timo 12:49
(0) kommentoi
2.10.05
Pahoitteluun päättyi tääkin
Näillä näkymin en onnistu pitämään lupaustani enkä saamaan Aikaan kymmentä säädyllistä merkintää ennen vuorokauden vaihtumista. Jätin Ajan heilauttautuakseni halki kaupungin Lauran luokse. Ihmissuhde voitti pakkomielteen - eläköön!
Tarkoitukseni oli saada valmiiksi ainakin bloggaamista ja auktoriteettia käsittelevä pienoisessee. Valitettavasti omiin muutaman päivän takaisiin mielipiteisiin eläytyminen tuottaa minulle tiettyjä hankaluuksia - ikään kuin ne olisi esittänyt joku toinen. Toisaalta toisten mielipiteisiin on melkein helpompi eläytyä - minä olen kuitenkin minä ja identiteettini on varsin vakaa ja vakava, niin, että en ole erityisen valmis näyttelemään mitään, mitä olen aiemmin spontaanisti edustanut. Se merkitsisi ikään kuin katkosta jollain syvemmällä tasolla. (Edellistä merkintää voi pitää jonkinlaisena poikkeuksena: se on kirjoitettu spontaanien muistiinpanojen pohjalta ja sinä on ilmeisiä parodisia piirteitä, jotka eivät kohdistu pelkästään minuun itseeni. Onnistuin siinä toteuttamaan keskeiset aikeeni varsin lyhyessä ja tiiviissä muodossa; eräiden keskeneräisten pohdintojen tilanne on aivan toinen.) Tuo kokemus jatkuvuudesta "syvemmällä tasolla" lienee tulkittavissa "selväksi" INFP-piirteeksi. Olin muuten nuorempana nettitesteissä aina INTP ja koin tuon tyyppikuvauksen varsin läheiseksi, mutta kun olen ehtinyt oppia lisää sosiaalisia taitoja, toteuttaa osaltani psykomyyttiä ja lyödä ajattelemattomastikin laimin analyyttisia kykyjäni, F on saanut vaakakupissa ehkä ratkaisevan lisämassan - mikä näyttäisi olevan ristiriidassa eräiden vähintäänkin kiistanalaisten säilymislakien tai ainakin niiden pohjalta muodostamani minäteorian kanssa, mutta tästä lisää myöhemmin...
Timo 23:54
(0) kommentoi
Koomisen ja traagisen aivoliito
Kun lihasäkki on mikä on, tuossa tiistaina hiukan kivulloisena mietin, pyyteisyydellä ja edustamisella on väistämättä rajansa. Puheavaruus, joka koostuu etujaan valvovien organismien ja organisaatioiden möläytyksistä, on tylsä ja näköalaton. Ja mitä enemmän ihminen on pelkkä pelaava ruumis, sitä surkuteltavampi hän on - ja sitä vähemmän hän muistuttaa tragedian kirjoittajaa. On toki mahdollista, että Sofokles kirjoitti tragedioita pelkästään voittaakseen palkintoja kilpailussa - tai henkensä pitimiksi. Tämä olisi koomista ja oivallista - juuri sitä kohtalon huijaamista, joka tragediassa ei onnistu.
Kuitenkin se, mikä tapahtuu traagisessa katharsiksessa sikäli kuin sen ymmärrän, siirtyminen yksityisesti kestämättömästä yhteisesti kannettuun, on kielen kaikkein suurenmoisin funktio. Kieli vapauttaa ihmisen hetkellisesti ruumiillisista intresseistään objektiiviseen ekstaasiin puhuvana subjektina. Kuka tahtoisi vastustaa tätä ajatusta?
Kenties huumoribloggaaja, tuo koomisen kenen tahansa eli das Manin, tämän piruista sitkeimmän, asianajaja, joka on valmis pitämään yllä pikkuporvarillisen pikkuparanoidia ilmapiiriä ihan huvin vuoksi. Puolustajana esiintyy suuruudenhulluudessaan ja epäkäytännöllisyydessään vähän naurettava hahmo, eksistenssifilosofisia päähänpinttymiä hautova runobloggaaja, joka haaveilee puhuvansa kuin traaginen kuka tahansa, yrittämättä kilpailla lukijan kanssa. Kummalla puolella sinä olet?
Timo 20:44
(0) kommentoi
Iäti parhaassa iässä
(Alunperin kommentiksi -C-:n merkintään - tähtään edelleen kymmeneen.)
James Dean, tuo nuoruuden symboli, kuoli 24-vuotiaana, mutta useimmissa kuvissa (aivan erityisesti piirretyissä) hänellä on noin 30-vuotiaan kasvot, kun vertailukohtana käyttää meitä nykymiehiä. Mistähän kertoo?
Timo 19:47
(0) kommentoi
Voittajan puolella
Selitä, tieteilijä, minkä selität: tietämättömyys selittää kaiken.
Timo 17:58
(0) kommentoi
Hormonit palauttivat uskon narraatioon!
Ilmiöitä ja päiviä, ilmi- ja sikiöitä. Niin minä mielelläni leikkisin kielelläni yöt päivät. Luottaisin, että lukija seuraisi, jos haluaisi, loitontuisi mistä haluaisi, lepäisi mistä pitäisi. Liukuväri, lukupiiri, lievennetty leikki, lavennettu, hiljainen tuli
ja meni. Pii pii piirileikki. Kuu laski, aurinko nousi; aurinko laski, kuu nousi. Kuu nousi, aurinko nousi; aurinko laski, kuu laski. Sinikäyrää syötiin kunnes solut sano seis.
Mutta mihin me oikeastaan tarvitsemme uusdadaistisia leikkejä, kun meillä on pop-journalismi ja artistihaastattelut, kuten vaikka tämä:
Do you fancy yourself a poet?
No-- not a poet. I'm more of a storyteller. I believe in the narrative structure of things. When I was homonally challeneged I was a poet. That's all been changed with medication.
[sic]
Näin siis lausui taiteilija, joka ei luonnollisesti vastaa lausuntonsa kirjoitusasusta senkään vertaa kuin sisällöstä. (Esimerkissä haastateltavana oli amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Sufjan Stevens, joka on epäämättömällä lahjakkuudellaan ja varmaotteisuudellaan saanut kriitikot polvilleen, vaikka monia varmaan ärsyttää miehen itsetietoisen poskenpehmeä folkpop-soundi, josta tulee aika ajoin mieleen brittikaima Cat eli Yusuf Islam. Mainittakoon, että Sufjan kantaa alkuperäistä armenialaisnimeään ja on harras kristitty.)
Vastaus saattaa olla täysin vilpitön, mutta mitä enemmän ymmärrämme ja hallitsemme hormonitoimintaamme, sitä postmodernimpia meistä tulee, eikä meidän tarvitse edes vaivautua vinoilemaan... Tulinko taas keksineeni nihilismin? Sietämätön kuvitelma täyden informaation libidinaalisista markkinoista - prima facie vaikuttaisi siltä, että älyllinen elämä sellaisena kuin sen tunnemme tuskin kestäisi tuon kuvitelman toteutumista, mutta sikäli kuin tiedän, me emme tiedä vielä.
[edit. 17.55, 20.55]
Timo 17:07
(0) kommentoi
Yksi
Päätin tänään saattaa valmiiksi kymmenen (10) merkintää. Helpotan hieman urakkaani.
Timo 10:45
(0) kommentoi
1.10.05
Ohjeet
Kalamukin vetoomus on suunnattu ilmeisesti kaikille mielipidekirjoittajille.
Timo 16:09
(0) kommentoi
Optimo
Kun opimme taputtamaan itseämme julkisesti päähän, maailmasta tulee parempi paikka.
Sitten voi taas palata vanhaan valitukseen, kun jaksaa.
Uusimmassa Talouselämä-lehdessä on artikkeli uusiutuvista energianlähteistä - totta kai häpeämättömän reipashenkinen ja optimistinen. Sopii toivoa, että markkinaihmisten uskonluontikyvyt pelastavat maailman vielä tällä erää.
Timo 14:28
(0) kommentoi
Pilvet vanhoilla paikoillaan
(27.9.)Tunnisteet: kuva, pilvet
Timo 13:09
(0) kommentoi
Esim. (Kollinvarvas sång)
Kävi laudalle se joka ei laudalle osunut.
Oli punainen silmä
ja kauris
ja Johannesburg
ja valtiolaiva.
Timo 13:08
(0) kommentoi
Skeleton Maglev 2
 Tunnisteet: kuva, piirros
Timo 10:56
(0) kommentoi
Kallistuma
Hyvät, arvoisat ja rakkaat lukijani, - yo-tilaisuuden tullen hiiret hyppivät pöydällä ja järkevän sanottavan sijasta mieleen pulpahtaa katkelmia jossain rinnakkaistodellisuudessa julkaistusta dadaistisesta kokoelmasta. Niinpä, arvoiseni lukijaiseni, ajattelin ryhtyä kiusaamaan teitä entistä oudommilla kirjalapuilla, mutta ensin kysyn mielipidettänne: Mitä mieltä olette tästä?
Olen kallistumassa yksi mies, yksi estradi -periaatteen kannalle. [Minusta ei ole moneksi.] Jospa vapaamatkustajastakin olisi eniten iloa herrasväen pöydässä.
Olen harkinnut myös metodista maniaa, sitä, että päättäisinkin kirjata suin päin kaiken kerran keksaistun ilman sen merkittävämpää muodonantoa.
Timo 10:45
(0) kommentoi
Joku hassu lause
Kaikki herkät ihmiset ovat jostain kohtaa ohuita.
Oikeus ei salli argumentin väärinymmärtämistä.
Tilaisuus tulee varkain.
Timo 09:00
(0) kommentoi
|
