aikani

24.8.06

 

Hoo, pössöö oon

Outoa askeettisuutta, masokismia vaiko silkkaa laiskuutta: uhmaan itseäni (uhma on jotenkin olennainen tässä) unohtamalla syödä, kun yritän ajatella. Ei ihme, ettei synny kuin pientä; muu putoaa mielestä.

Koetan vastedes saada tämän blogin merkinnät pidemmiksi. Ennen sitä syön ja leikkautan hiukseni.

Tunnisteet: ruoka

Timo 12:49 (1) kommentoi

23.8.06

 

Hypnopolitiikan arkipäivää

Näin unta, jossa hilauduin kauppakeskuksen liukuportaissa ja kailotin jonossa edemmäksi ehtineille (jotka eivät olleet tuttuja unen ulkopuolelta, kuten yhä harvemmat unteni seikkailijat) näkemyksiäni demokratiasta. Ensiksi selitin, kuinka yksipuoluejärjestelmä on epälooginen käsite (kun ajattelee sanan "puolue" etymologiaa ja käyttöä useimmissa kielissä): jos nimittäin kaikki ovat samalla puolella, kukaan ei ole millään puolella. Jos unessa innostuu omista ideoistaan, mahdollisuudet kriittiseen reflektioon ovat varsin rajalliset, ja itse innostuksessa on tietty uhkarohkea, kyseenalainen sävy, jonka saattaa tuntea. Unessa. Onhan selvää, että yhdellä puolueella on aina vastapuoli, vihollinen, joka on vain suljettu ulos.

Sen sijaan, että olisin alkanut kritisoida jo esittämääni väittämää, siirryin unessa toiseen, pitkälti analogiseen, ongelmaan. Poliittinen moninapaisuus on demokratian välttämätön ehto: niin kuin emme voi ajatella demokratiaa ilman oppositiopuolue(i)ta, voimme tuskin ajatella demokratiaa ilman jonkinasteista ajan tendensseihin reagoivaa oikeisto-vasemmisto -jakoa. Paradoksaalisesti kuitenkin se, joka demokratian ja moninapaisuuden nimissä kannattaa samanaikaisesti sekä oikeistoa että vasemmistoa, luopuu mahdollisuudesta ylläpitää sitä mitä kannattaa, sitä demokratiaa ja sulkee itsensä totalitaarista ajattelua muistuttavalla tavalla politiikan ulkopuolelle, puolueettomuuteen. Mutta se, joka haluaa, että poliittisen kahtiajaon toinen osapuoli lakkaisi olemasta, on tietenkin antidemokraatti jos kukaan.

Tunnisteet: unet

Timo 10:07 (0) kommentoi

21.8.06

 

Epätodellinen, josta saa astman

Idän suitsuun laaksot verhouu. Helsinki on juuri nyt erikoislaatuinen ulkoilmasauna, hämmentävä mutta jotenkin pyhäksi mieltyvä paikka, Euroopan rajatila, jonka huuru verhonamme ja väliaineenamme me ajaudumme meditoimaan sekoamista ja seksuaalista hurmosta.

Tunnisteet: savu

Timo 17:58 (0) kommentoi

 

Uusi lyhytblogi

Mitä vähäsanaisempi merkintä, sitä tarkemmin sanat ja sävyt on syytä valita. On vaikea viestiä täsmällisesti vähillä sanoilla, ja on vaikea viestiä täsmällisesti monilla sanoilla - ainakin jos on omaksunut sellaiset aateskelu- ja kirjoittelukuviot kuin olen. Turhauttavankin monet viimeaikaisista merkinnöistäni ovat olleet hyvin suppeita, vaikka olenkin koettanut nähdä vaivaa, etteivät nekään olisi aivan hätäisiä muistiinpanoja. Tarvitsisin erillisen blogin satunnaisille pikkuhuomioille ja nopeille avauksille, sillä sellaisiahan kertyisi... Näin ollen päätin perustaa Pienistön. Tuollainen blogi saattaisi toimia myös usean kirjoittajan yhteisenä - mitä mieltä olette?

Tunnisteet: pienistö

Timo 12:59 (1) kommentoi

20.8.06

 

Kummallista, miten juuri tosiasioista tulee totuudenrakkauden este.

Todellisuus jakaantuu tosiasioihin. Tosiasiat ovat määritelmällisesti epämiellyttäviä.

Todellisuus torjuu totuudellisuuden.

Tunnisteet: todellisuus

Timo 21:04 (0) kommentoi

19.8.06

 

Tutkiskelun paikka

Ilmaisenko asiani liian laiskasti? Sanonko liian vähän?

Timo 01:14 (0) kommentoi

 

Mielenkiintoisia sanoja

ilotulituskisa, ilotulitusskaba,
itseskepsis, autoskepsis

Timo 01:12 (0) kommentoi

 

Ehdin nähdä ilotulituskisan viimeiset paukut.

Kun viettää liikaa aikaa väkimassojen keskellä, alkaa kaivata lihaksia.

Tunnisteet: joukko

Timo 00:13 (0) kommentoi

18.8.06

 

Mielikuvitus itseskepsiksen puristuksessa

Ei ole musta Päätaloksi Päätalon paikalle. Mutta kun piipahdin Trisin kanssa teellä, opin jotain kiinnostavaa: ehkä vielä joskus oppisin kirjoittamaan fiktiota, jos lakkaisin tavoittelemasta epätoivoisesti uskottavuutta. Ehkei yksittäisen kirjailijan tehtävä olekaan edustaa elämän asiantuntemusta eikä huolehtia tekstin välittämän ihmiskuvan tiedollisesta kohdallisuudesta. Ehkei ole edes kuviteltavissa mitään sellaista, mikä ei liittyisi tosielämään jollain - kiinnostavalla tai ei-kiinnostavalla - tavalla. Tämä idea on sukua rationaalisuusoletukselle, hyväntahtoisuusprinsiipille ja transsendentaaliselle idealismille. Ja romantiikalle.

En tosiaankaan raaski (ainakaan enää tässä iässä) epäillä Trisin esilletuomaa Gogolin Mielipuolen päiväkirjaa huonoksi teokseksi tai tuntea myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan sillä perusteella, ettei Gogol voinut tuntea riittävän hyvin riittävän monia potilaskertomuksia, tämän päivän hulluusteorioista puhumattakaan, enkä myöskään sillä perusteella, että kirjoittajan oma mielenterveys oli eittämättä parempi kuin kirjan päähenkilön...

En teininä kehdannut valittaa, että kukaan ei ymmärrä mua. Sen sijaan olin melko varma siitä, etten itse ymmärrä ketään tai ylipäänsä tiedä elämästä mitään. Koetan edelleen soveltaa tätä alemmuudentuntoa metodisesti sellaisiin yhteyksiin, joihin se sopii. Kaikkiin se ei sovi. Tietäkääkin se, realistit.

Uskaltaisinko kuvitella paremmin, jos käyttäisin pseudonyymia?

Tunnisteet: mielikuvitus

Timo 18:42 (0) kommentoi

 

Kuten diakoni ehkä kirjoittaisi

Jokainen suhde on lähimmäisvaatimus.

Timo 00:49 (0) kommentoi

17.8.06

 

Kirottu kahdeksankymmenlukulainen kyynisyys ja uskomus, että taide on aikansa elänyt.

Tunnisteet: taide

Timo 22:54 (0) kommentoi

 

Romantiikasta väljässä mielessä

Oo, kammottavaa & kauhistavaa. Olen jotakuinkin tosissani, joskin melko hyvällä tuulella, lievästi riehakaskin järkytyksineni ja hämmennyksineni. Nimittäin romantiikka ei suostu kuolemaan, ei, vaikka tämänhetkiset sisäiset tunteeni ovat mitä sattuu ja muutkin edellytykset romanttisen ajattelutavan falsifikaatiolle (hei, hetkinen, kuka hullu sellaista yrittää) ovat läsnä (nautin tuhdin annoksen antiromanttista propagandaa miltei päivittäin). Näyttää siltä, että käsikirjoituksestani, jota olen koettanut laatia, on tulossa käsittämättömän pateettinen ja julistava - sanalla sanoen romanttinen, ainakin väljässä mielessä. Tai ainakin vanhahtava, vaikka voidaan toisaalta esittää, että romantiikka saa aina uusia muotoja. Termi "romantiikka" on tietenkin vaikea: romantisoidako modernistit romantiikan jatkajiksi ja jos romantisoida, niin miten... Ehkei pitäisikään puhua romantiikasta vaan jostain muusta - mistä?

(Jo on helvetti, kun alatyylissäkin on oikeastaan jotain romanttista... En taida tietää näistä asioista juuri mitään. Olen vain aikani koettanut teeskennellä seipäänniellyttä. Kun hyväksyn se, etten olekaan yhteiskunnan tukipylväs, voin aivan hyvin munata muutenkin.)

Tässä iässä löydän tällaisia asioita itsestäni... Kuka olisi uskonut? Nuorena olin melankolinen ironikko (romanttista sinänsä) ja koetin kiertää kaukaa kaiken, mikä vaikutti naiivilta, mahtipontiselta ja sentimentaaliselta. Itsessäni ja muissa. Kun olin tuolla tavoin lapsellinen, en tietenkään pystynyt vieroksumaan patetiaa sortumatta pateettisuuteen, osin kirkasotsaiseen, osin kiusalliseen. Myönnän tämän ilomielin nyt, kun "masokistinen (romanttinen ratkaisu tietenkin) realismini/oikeistolaisuuteni" on kaatunut omaan mahdottomuuteensa.

Kenties voisin nykyisin lukea jopa Näin puhui Zarathustran tuntematta tyrmistystä ynnä myötähäpeää, tuota tunteista ehkä antinietzscheläisintä. Dialektiikka on saanut minut kiinni, vastakohtien ykseys - ah, romantiikka.

Tunnisteet: idealismi, romantiikka

Timo 21:16 (0) kommentoi

 

Eläkää sovussa tai suksikaa kuuseen

Se kattaa miltei koko maan, se jakeluverkko. Tekniikka pelaa, suhteita on. Yhteenkuuluvuus vain on käsittämättömän hauras.

Sanatkin on annettu lähinnä sitä varten, ettemme karkaisi toistemme kimppuun.

Huomattava kadotus kaikessa kommunikaatiossa.

Timo 14:03 (0) kommentoi

 

Tahdon riisua sanasi.

Timo 11:12 (0) kommentoi

 

Yhteys keskenämme

Ihmiskunta linkittyy. Kaikki etiikka koskee linkkejä.

Rakkauden jakeluverkko on jo olemassa.

Timo 02:46 (0) kommentoi

16.8.06

 

Grau, teurer Freund

(Pieni jatko tarinaan filosofian opiskelusta.)

Aloin aikanani opiskella teoreettista filosofiaa mitä ilmeisimmin naiivilla tavalla ylimielisin, suuruudenhulluin ja harhaisin motiivein. Kuvittelin, että voisin rakentaa filosofisista peruspalikoista mitä vain. Kuvittelin, että voisin saada filosofoinnista samanlaisia kirkkaita, irrottavia oivalluksia kuin matematiikasta. Ehkä aluksi sainkin. (Sitten kai vain masennuin, ja jotenkin kummasti filosofia masentui mukanani - matematiikalle ei mahtaisi käydä aivan samoin.)

Analyyttinen filosofia näytti lupaavan jotain. Mutta periaate, että ongelmat voisi analysoida pois pelkkiä kielellisiä ilmauksia tutkimalla, on pakotie, hätäuloskäynti, joka ehkä oli tärkeä totalitaarisella ja verisellä 1900-luvulla, mutta nyttemmin on jo pitkään näyttänyt siltä, ettei se tosiaankaan vie minnekään. Sitä mukaa kuin ikä karttuu ja huomaan kiinnittyväni elämään, muinainen selvyyden ja kirkkauden vaatimus näyttää yhä kuolleemmalta kirjaimelta. Ehkä se on korvattavissa uudella, hieman toisenlaisella. En tiedä vielä, mutta vetäytymisen sijaan (realistista vetäytymissuunnitelmaa en ole koskaan osannut esittää) olen alkanut uskoa osallistumiseen.

Tunnisteet: filosofia, idealismi

Timo 22:05 (0) kommentoi

 

Pihinää paineventtiilissä

Ajattelu on jännittävää. Perhostoukkia vatsanpohjassa. Sanokaa minun sanoneen, etten ehdi kirjoittaa, koska ajattelen.

Runotorstaihin osallistuminen ei sovi minulle: alitajuntani tarvitsee ainakin viikon työrauhan. Käyttölyriikan kirjoittamisessa on jotain julkeaa ja kylmäävää, jotain samaa kuin maallikkoudessa ja missikisoissa: liikaa mukaelmia, kompromisseja, hymyileviä luurankoja...

Tarvitsen kovan, kirkkaan, lapidaarisen rauhan, sillä koetan oppia käyttämään lyhytteräistä sanansäilää tehokkaasti. Jos tässä sivussa kirjoitan ja käyttäydyn yhtä hajamielisesti kuin joskus muinoin, lienee se vain hyvä merkki.

Tunnisteet: kirjoittaminen, runous

Timo 17:37 (0) kommentoi

 

Kirkas päivä, harmaata huumoria

Maailma jakautuu tosiseikkoihin.
Tosiasioille emme voi mitään.

Kyvyn ja opin ennenaikainen ilo - niitä ei voi riistää.

Nauti koulusi illuusioista.

Tunnit tosiseikkoja, välitunnit tosiasioita varten.

Timo 11:25 (0) kommentoi

15.8.06

 

Kengissäni

Rakot puhkeavat liikakynsiksi: noistako liikavarpaat kasvavat?

Timo 23:11 (0) kommentoi

12.8.06

 

Matematiikka on hyvä keksintö. Se ei pilkkaa älykkyyttä.

Tunnisteet: matematiikka, älykkyys

Timo 16:25 (0) kommentoi

 

Tuskat, taskut, merten pohjat. Yhtä outoa ja samaa.

Iloitsee älynlahjoistaan - yhtä tyhmän kanssa.

Timo 15:04 (0) kommentoi

 

Milloin opimme suhtautumaan luontevasti henkiseen alastomuuteen?

Timo 14:34 (0) kommentoi

 

Työ ei sovi minulle. Se nousee päähän.

Timo 14:00 (0) kommentoi

 

Aurinko paistaa lässyttämättä.

Jospa uskaltaisin tänään vaikuttaa tyhmältä.

Omissakin silmissäni siis.

Timo 13:56 (0) kommentoi

 

Kölinalisia

Tunnen meren syvänteet kuin oman tuskani.

Et ymmärrä heikkoutta? Sääli sitten omaa tietämättömyyttäsi!!

Sinulla on jo vihollinen. Se ei auta.

Julmuuteen ei ole varaa sentin vertaa.

Timo 10:52 (0) kommentoi

 

Neurootikko muistelee

Selailin taas vanhoja päiväkirjojani kiinnostavien ajatustenpoikasten toivossa. Nyt kun kehittelen ensimmäistä kertaa täysin vakavissani oikeaa kirjaa, vanhojen muistelussa on yhtäkkiä yllättävästi järkeä: uusi päämäärä luo outoa valoa, uutta järjestystä menneisyyden kaaokseen.

Mutta ainakin vuonna 1999 kaaos ahdisti minua vähemmän kuin järjestys, sillä järjestys tuntui vaativan selitystä. Halusin epätoivoisesti ymmärtää, miksi on näin eikä noin. Luonto tuntui - luonnontieteen kautta - vastaavan näihin kysymyksiini, mutta ihmiset ja heidän tekonsa vaikuttivat kuristavan mielivaltaisesti kokoonkursituilta.

Minulta puuttui kaiken teoria ja sen mukana kaikki: olisin tarvinnut yksikäsitteisen, kattavan ja lopullisen selvityksen siitä, millä kaikilla eri tavoilla asiat saattavat rakentua ihmismielissä, jottei olisi tarvinnut olla niin sekaisin (verrattain harmittomasti mutta kuitenkin).

Miten totaalisia itsenöyryytyksen ja vieraantuneisuuden aikoja nuo olivatkaan! Onneton rationalisti: olin ja olen yhä paljon irrationaalisempi kuin tahdon myöntää. Mukana juuri sen verran - ei enempää eikä vähempää - intelligenssiä ja todellisuudentajua, että onnistuu hämäämään itseään ja hämmentämään toisiakin... Tämä kaikki kummastuttaa heikkoa mieltä.

Tunnisteet: järjestys, järki, neuroottisuus

Timo 01:59 (0) kommentoi

11.8.06

 

Säälin politiikkaa

Onko meidän osallistuttava toistemme avuttomuuteen vai ei?

Tunnisteet: sääli

Timo 03:18 (0) kommentoi

 

En keksi mitään älykästä

"EU:n puheenjohtajakaudella Suomen onkin oltava varovainen, ettei suomalaisten ylivoimainen älyllinen asenne politiikkaan ja kulttuuriin tuputa sarkastista kyynisyyttä kansoille, jotka eivät vielä ole siihen valmiita"
- Aki Lehtinen, IS 10. 8.

Tunnisteet: kyynisyys, lehdet

Timo 02:01 (0) kommentoi

9.8.06

 

Tahdonvapaudesta

"Tosiasioille emme voi mitään." Sanoiko Paasikivi todellakin näin?

Timo 16:32 (0) kommentoi

 

Taiten kateus tappaa kaiken taiteen.

Tai taiteilijat. Voi voitelijoita.

Tunnisteet: taide

Timo 14:59 (0) kommentoi

8.8.06

 

Näyttää siltä,

että vanhat Comment-kommentit ovat palanneet näkyviin ainakin suurimmaksi osaksi

ja että aforismikokoelma on todellakin rakennettavissa.

Mukavaa!

Timo 15:54 (0) kommentoi

7.8.06

 

asedia asemia asomnia astenia

ase asu asia aski aste asti asua asema asemo asete askel astia astma astua asuma asenne asento asetin asetti asetus asevyö askare astalo asteri asukas asukki asumus asunto asuste asutus asbesti aseeton aselaji aselepo asemies asennus asentaa aseoppi asepaja asepuku asetoni asettaa asettua aseveli asiakas asiaton asioida askeesi askelma aspekti astella astunta astutus asujain asustaa asuttaa

Tunnisteet: runo, sanat

Timo 23:44 (0) kommentoi

 

Puolielma

Palaan kaupungilta synkkänä, vimmaisena, kahvipöhnäisen kireänä. Tänä iltana koostan se aforismikokoelman kehikon. Katson, mitä siinä on (niin vähän) ja mitä siitä puuttuu (niin vähän).

Timo 21:42 (0) kommentoi

 

Lyhyt johdatus solmukäytäntöön

Neuleblogeissa nauretaan matikkavitseille.

Tunnisteet: interblogismi

Timo 19:05 (0) kommentoi

 

Johdatus kontemplatiiviseen taloustieteeseen

Tyylin tavoite on rehellisyys. Tulisi kirjoittaa juuri siten kuin tuntee (en väitä voivani), sillä teeskentelystä saa maksaa. Itse kukin. Opportunismi luo näennäistehokkuutta, informaatiokuplia, jotka puhkeavat ennemmin tai myöhemmin.

Abstrakti taloustiede on keskeistä käytännön metafysiikkaa, ilman muuta. Se käsittelee kirkkaita, korkeita ideaaleja. Mutta mitä seuraa, kun ideamaailman asukkaat puetaan harmaisiin pukuihin ja raidallisiin solmioihin? Syntyy ahnaita epäsikiöitä, teki puku miehen eli ei. Jotain pitäisi tehdä.

Tämä merkintä on diletantin kirjoittama luonnos taloustieteellis-filosofiseksi manifestiksi tai kuvitelma koulukunnasta, jota nimitän kontemplatiiviseksi taloustieteeksi. Olen miettinyt myös esimerkiksi nimeä "radikaaliromanttinen taloustiede", mutta kohtuus kannattanee erikoisuudentavoittelussakin. Toivon tietämättömyyteni huvittavan lukijaa.

Koulukunnan alkupääoma syntyy vaihtokaupasta, johon sisältyy annos taktista opportunismia: kontemplatiivinen taloustiede tekee perustavanlaatuisia metodologisia (ja metaforisia) myönnytyksiä taloustieteen valtavirralle, mutta samalla se pyrkii irrottamaan sen metafyysisen ytimen (alustavasti kaikki tarjolla olevat menetelmät, käsitteet ja mallit) täydellisesti ja lopullisesti ideologisista, taloudellisista ja historiallisista siteistään ja tutkii niiden sovellettavuutta poikkitieteellisesti kaikkiin kuviteltaviin ja todellisiin maailmoihin. Koska talousteologit tekevät jo samaa.

Varmasti jokin tällainen koulukunta onkin jo olemassa, todennäköisesti useita.

Kontemplatiivisessa taloustieteessä voidaan esimerkiksi päättää rationalisoida syvälliset mailmankatsomukselliset kysymykset optimointiongelmiksi: varsinaisena tavoitteena on kuitenkin maailman & matematiikan syvempi ymmärtäminen. Tällöin tehtäväksi jä määritellä tehokkuus sellaisella tavalla, että se sopii yhteen tarkasteltavan ilmiön kanssa mielivaltaisen tarkasti. Samoin voidaan toimia vaikkapa rajahyötyanalyysin kanssa.

Mikä on toiveajattelun hinta ja miten se määräytyy? Tämä olkoon esimerkki sellaisista vakavista kysymyksistä, joita kontemplatiivinen taloustiede käsittelee.

Yhteiskunnallisilta intresseiltään kontemplatiivinen taloustiede on kiltisti liberaalien puolella, mutta turvautuessaan metodologiseen individualismin se ohittaa nopeasti Homo economicuksen ja koettaa korvata sen maksimaalisen rikkaalla humanistisella ihmiskäsityksellä. Miten yksinkertaista: on parempi olla rikas kuin köyhä!

Kontemplatiivisessa taloustieteessä oletetaan, nähdäkseni realistisesti, etteivät ihmiset (mukaan lukien tutkijat itse) ymmärrä paljoakaan omasta edustaan, puhumattakaan siitä kokonaissysteemistä, jossa operoivat. Päinvastoin, kuten tunnettua, on laita uusklassisissa malleissa, joissa jokainen yksittäinen toimija oletetaan preferensseiltään rationaaliseksi ja täyden informaation tuntevaksi. (Ehkä osin tästä syystä Amerikoissa ollaan niin innokkaita selittämään yksilöiden reaalimaailmassa tekemiä virheitä heidän puutteellisella älykkyydellään, ikään kuin kuviteltaisiin, että suurta arvonantoa nauttivan liberaalin taloustieteen perusolettamuksissa olisi älykkyyserojen mentävä aukko. Ehei, eipä siellä taida olla.) Tietämättömyyden tunnustamisesta usein seuraavan konservatiivisen fatalismin sijaan kontemplatiivinen taloustiede kuitenkin taistelee tietämättömyyttä vastaan. Kaikilla rintamilla.

Kontemplatiiviset taloustieteilijät tarkkailevat sekä yrittävät selittää ja ennustaa uuden informaation ominaisuksia ja vaikutuksia järjestelmiin ja yksilöihin: hyviä, huonoja, arvaamattomia... Tehtävä on mahdoton mutta kunniakas.

Kontemplatiivinen taloustiede pyrkii palauttamaan (ed. sanan kahdessa merkityksessä) tietämättömyyden fundamentaaliseksi taloudelliseksi ongelmaksi. Nimitys "sokraattinen taloustiede" ei olisi aivan harhaanjohtava.

Jos kuitenkin oletamme, että kaikenlainen henkinen toiminta on esitettävissä joukkona lokaalisti mielekkäitä taloudellisia valintoja, on enää vastattava kysymyksiin, millä tavoin ja millaisessa maailmassa mielekkyys tulee nähtäväksi. Tämä tie vie relativismiin, kuitenkin sellaiseen, jota ei tarvitse erityisemmin vahtia ja joka ei sinällään ole ongelma kontemplatiivisen taloustieteen kannalta. Nimitys "hermeneuttinen taloustiede" ei olisi aivan harhaanjohtava.

Kontemplatiivisille taloustieteilijöille suositellaan sitoutumista poliittiseen sitoutumattomuuteen ja, jos suinkin mahdollista, porvarien ärsyttämiseen. Da da.

Kontemplatiivisen taloustieteen tavoitteena on taloudellisista intresseistä ja monetarismista vapautettu universaali talousteoria. Rahan pitäminen erikoistapauksena tietenkin osoittaa kvantitatiivisen analyysin mahdollisuudet rajallisiksi, mutta laskutoimitukset eivät ole arvo sinänsä, niin paljon kuin niistä onkin hyötyä esim. liiketaloudessa ja ekonometriassa. Kontemplatiivinen taloustiede ei ylenkatso mitään vaihdannan ja nautinnan muotoja: sen sulautuu luontevasti ja nöyrästi kaikkiin ihmistieteisiin ja vähän luonnontieteisiinkin. Se on periaatteessa kiinnostunut yhtä paljon siitä, mitä tapahtuu ihmismielessä, kuin siitä, mikä tapahtuu ihmisten välillä tai ihmisen ja muun ekosysteemin välillä.

Esimerkiksi sukupuolisesta markkina-arvoteoriasta voitaisiin keskustella järkevästi ja sivistyneesti, jos keskustelijat olisivat ensin vihkiytyneet kontemplatiiviseen taloustieteeseen!

Tunnisteet: talous

Timo 16:31 (2) kommentoi

 

Olen tainnut aikuistua väärällä jalalla.

Timo 13:46 (0) kommentoi

6.8.06

 

Taiteilijan kuolemantauti: kadehtia teosta, josta ei innostu.

Tunnisteet: kateus, taide

Timo 15:53 (0) kommentoi

5.8.06

 

Kuumaa.

Tunnisteet: kuu

Timo 18:59 (0) kommentoi

 

Annetaan ymmärtää, että ihminen kykenee irtautumaan todellisuudesta. Tätä sitten paheksutaan.

Pystyykö hän palaamaankin vai vastaako hän vain viesteihin?

Aina ei tiedä, onko puhe todellisuudesta vai kuolemasta. Tai mitä eroa niillä on.

Realismi jää haaveeksi. Käytännössä edesvastuuttomuudeksi, murhanhimon eufemismiksi.

Jalat maassa, kumpi haudassa?

Eikö olekin hauska seurata pienten totisia ponnistuksia, syvästä kyykystä, voimiensa takaa.

Tosiseikkailijat älkööt vaivautuko.

Tunnisteet: realismi, todellisuus

Timo 06:26 (0) kommentoi

4.8.06

 

Järvenpään eteläpuolella, Near Heven:
aivan läheltä junaa,
muutaman kymmenen metrin päästä,
mies laski
ohi moottoroidulla liitovarjollaan.

Timo 20:59 (0) kommentoi

 

33 1/3

Kolmannesvuosisata takana.

Kesääni on kuulunut hämmennyksen ja kirkkauden vaihtelu, joka tuntuu miellyttävältä, oppimiselta.

Kun [ajan partani sekä] vahaan hiukseni ja kampaan ne sivuilta taaksepäin, näytän jo kadonneen sukupolven runoilijalta.

Olin eilen hautajaisissa: äitini sisaren, 82, tomumaja laskettiin kirkkomaahan. Kuulin sukuni legendoja.

Tunnisteet: aika, kesä, kuolema, suru

Timo 20:50 (0) kommentoi

3.8.06

 

atominhalkaisu,
ydinosaaminen

Vaikea on elää, jos haluaa aina ja kaikessa tietää täsmälleen ja perustoja myöten, mitä on tekemässä.

Runous voisi merkitä mahdollisuutta luopua tällaisesta päämäärästä hallitusti ja vapaaehtoisesti.

Tunnisteet: runous

Timo 10:17 (0) kommentoi

 

Mitä tapahtuu, kun oikein nopeaälyinen pysähtyy?

Tunnisteet: älykkyys

Timo 02:28 (0) kommentoi

 

Ajattelisi,
että kun ajattelee
sanotaan vaikka
mitä sanoo, niin
itse siinä häilyy
häiritsevästi etualalla,
eikä jokin säädyllinen kyky.

Timo 00:58 (0) kommentoi

2.8.06

 

Elon maljaan ihan vähän

Tässä elokuussa alkaa taas jokin siitä elämästä, jota olen lykännyt eteenpäin. Toisten perässä. Kuuliaisena odottaen lupaa, jota ei kuulu.

Hum hum... asiasta hieman sivuun: En ole ikipäivänä hankkinut alkoholijuomia kotiini, mutta veljeni konjakkikaapilla mieleeni putkahti harkita etanolin lääkekäyttöä. Olen nähkääs tulossa keski-ikään. Yksi senttilitra viinaa illassa saattaisi hyvinkin lisätä rohkeutta ottaa selvää asioista ja vähentää taipumustani viivyttelyyn ja lykkäämiseen - onhan toleranssini alkoholin aiheuttamille pienille mielialanmuutoksille toistaiseksi hyvin alhainen, ja jos tuollaisen määrän vaikutukset vielä menisivätkin plasebon piikkiin, eikö se ole hyvä vain? Mutta mahdanko muistaa, mistä piti ottaa selvää?

Olen ollut ylpeästi naiivi ja olen yhä. Nuorempana soimasin itseäni tästä naiivisti. Aavistin, pelkäsin, mutta en tiennyt. Naiset saattoivat päivitellä. Yritin heidän ristiriitaisista äänensävyistään päätellä, mikä voisi olla vikana. Nykyään tunnen lapsekkuuteni rajat ja mielin arvostaa sitä. Viattomuusfantasialla on päivä päivältä vähemmän virkaa, vaikka joudun vielä palaamaan tähän aiheeseen...

Olin juuri niin naiivi kuin on toivottu, sellainen, millaiseksi lapset kouluissa kasvatetaan. Totuin nauttimaan maailmani koulun ja tietosanakirjojen pastöroimana ja homogenoimana. Pelkäsin ihmisiä suhteellisen vilpittömästi, mutta opittu transgressiopelko ruokki ylpeyttäni. Kartoin politiikkaa ja kaikkea sellaista, mistä saattoi vaistota, ettei se ei ollut kilttiä. Niinpä hämmästelyni ei lopu aivan heti. Eikä tällaisten pienten omakuvien raapustelu.

Lähdin opiskelemaan selkä edellä. En epäillyt sosiaalisen nousun mahdollisuutta. Uskoin tieteeseen ja älyn voittoon. Sitten jouduin 90-luvun laman uhriksi, psykologisella tasolla, arvaamattani, peräti tietämättäni. Jos maailma muuttui, en kyennyt ymmärtämään sitä turvallisista lähtökohdistani.

Luulen, että muistini palautuu vähitellen, jahka hieman kaivelen eloni taustoja. On otettava historia kiinni. Minulla ei ole varaa kovin lyhyeen muistiin. Olen nöyrien ja säästäväisten jälleenrakentajien jälkeläinen ja juuri nyt kummallinen myöhäsyntyinen kuuskytlukulainen. Eksistenssin vakavuuden ja omanarvontunnon nimissä kieltäydyn ennustamasta, mihin suuntaan kehityn tai taannun.

Ehkä sitten kun täytän 35... Mutta sitä ennen...

Timo 22:43 (0) kommentoi

 

Naisten seura on miesten koulu.

Timo 21:23 (0) kommentoi

 

Tosielämän kybernetiikka

Toinen johtaa, toinen eristää.

Puolijohteet, kasvava keskiluokka.

Timo 19:46 (0) kommentoi

 

Turvatakeista ja pelastusliiveistä

Olen yhä vakaammin turvassa: jos kommentoin, kommentoin omia sanojani.

Näytin blogiani vanhan kotopaikkani kirjastonhoitajalle.

Parasta Suomessa on maaseudun kirjastolaitos.

Timo 13:40 (0) kommentoi

1.8.06

 

Tehniikka

Vähemmällä vaivalla saamme
ihmiset kulkemaan pidempiä matkoja.
Tässä olen yrittänyt näpertää jotain.

Timo 19:37 (0) kommentoi

 

Oppineena pärjää alastikin.
- V. A. Alames

Tunnisteet: kesä, kuva

Timo 15:11 (0) kommentoi

 

Päätalon paikka on raamatun alla
yläjuoksulla
niissä on siivottomuuksia
mutta sitäkin enemmän realismia
pohjantähden alla on otava
ja
tammi
kuun kalenterikuva
kummisetä-eepos
taata sillanpää Ruotsiin
suuntasi kun oli vaaralle alttiina
Syntymämaa
valokuvina
televisio

hääkuvien vieressä Suuria Kertomuksia
toisintoja pohjolasta
viimeiset
hyllymetrit
koonnut Mika Waltio-Disney.

Timo 14:30 (0) kommentoi

 

Narkissoksen kesä

erillään kohtaa lähinnä itsensä eli
yksinolon nolotus on kuviteltua ja

turhaa kuin kivettyneen kivitys
vaikkakin kahta realistisempaa

osaan sirkistää silmiäni
hellytän ainakin itseäni

itserakkaus kasvaa
tuletko poimimaan

uskonko, voitko
uskotko, voinko

toinen mittaa
itserakkauden

yksin se
on terve

enkö minä tee
sinulle samoin

umpimielisyys on
neitsyyden muoto

yksin ei ehdi kahteen
kaksin tuskin yhteen

sanoille on aina käyttöä
käyttöön ei aina sanoja

minä tarvitsen tunteita ja
tunteet tarvitsevat minua

sanat ravitsevat minua
minä samoin sanojani

syön mitä syön
Kortesjärvi hjärteskorv
olen minkä voit

välitän sinusta:
tulkitsen sinua

jos vain sallit.

Timo 14:27 (0) kommentoi

 

Hieman syrjassä
oppii varhain toistelemaan itselleen, mitä mieleen tulee.

Tässäkö runoretken eväät? Pikkulapsen pakkoajatuksissa.

Timo 12:24 (0) kommentoi

 

- mitä jos tuosta vain
suomentaisin jonkin teoksen
mieluiten omani
ja tarjoaisin sitä kustantajalle?

ajattele, tuosta vain
puuro on nyt

mitä jos tuosta vain
rakentaisin palatsin
meren ylle
maailman laidalle
Fallingwaterin tapaan
ulottaen, cantilevered

tuosta, tuosta vain?

Timo 11:43 (0) kommentoi

 

koetin paeta jalan

hartahasti marssin etehenpäin
saaren tietä
näin
haapanoita molemmin puolin
kaikki muistutti avuttomuutta
tienhaaran tunnelma harmaa nocturne
sama kuin kaksikymmentä viisi vuotta sitten

nuokkupäinen linnunkuvakaan ei pilaa sitä

Timo 11:23 (0) kommentoi

 

Helpoiten unohtuisi nihilismi.

Timo 11:22 (0) kommentoi

 

Contra emotiones

Motivaatiorakenne hajoaa tunteiksi.

Miehen ei ole viisasta tehdä numeroa tunteistaan, sillä hän on aina myöhässä.

Tunnisteet: tunnepuhe, tunteet

Timo 11:19 (0) kommentoi

 

Anti-Terentius

Jokaiselle on jokin inhimillinen vierasta.

Timo 11:18 (0) kommentoi

 

Aurinkolaseilla saa ukonilman valon.
Ne suunnitellaan tutkien huolella
erilaisten kallojen silmäkuoppia.

Timo 11:10 (0) kommentoi

 

Elokuu alkoi sumuisena.
Järvestä nousi
väärennettyjen merkkivaatteiden mainoksia,
mennyttä aikaa.
Vastarannan tanssilavaa ei nähnyt.

Timo 11:02 (0) kommentoi